Possu

Uusi vuosi, uusi kujeet. Possu lopettaa kaiken hötkyilyn ja säntäilyn, ja koettaa elää leppoisaa, rauhallista elämää ;) Tuskin jaksaa kauheesti leikkiä laihduttajaakaan, mutta jos tavallinen possuelämä kiinnostaa, niin tervetuloa blogiin!

keskiviikko 7. helmikuuta 2024

Aika lentää

 Aika lentää, sanoi Possu, kun kellon ilmaan heitti. HAHHAHHAAA!! Hyvä vitsi, NAURAKAA!!!


Ei vais, viikot vierii semmosta vauhtia, ettei perässä pysy. Just oli elokuu, joulu ja nyt jo kohta helmikuu puolessa. Aika menee hitaasti vain jotain pelottavaa odottaessa, kuten vaikka lääkärin aikaa... Semmonen Possulla on nyt perjantaina. Vuositarkastus. Kaiken jären mukaan kaikki pitäis olla suht kunnossa, mutta


PITÄKÄÄ NYT SILTI PEUKKUJA!!!


(Possu pelkää lääkäreitä. Voiskohan tiukan paikan tullen mennä lääkärin pöydän alle piiloon??)









lauantai 20. tammikuuta 2024

Kaalinkäryä

 Tänään pakko sanoa, että Possu oli aika uuttera. Eka aamulla Possu keitti kaalinpäätä. Iltapäivää varten. Sitten Possu lähti hiihtämään 7 kilsan suolenkin. Oli kaunista. Sen mitä näki alati huurtuvien rillien takaa. Kotiin palattua Possu jatkoi kaalitöitä. Eli valmisteli kääryleitä uuniin muhimaan. Kaalikääryleet on Possun herkkua. Ainakin sellaiset kääryleet, mitä äitipossu teki. Possun omat on ehkä jotain sinnepäin. Kääryleet on hyviä, mutta hitaita ja vaivalloisia. Siksi niitä kannattaa tehä kerralla paljon ja pakastaa. Sit on pitkäksi aikaa murkinaa valmiina. MURKINA - nyt yhtäkkiä välähti tuosta sanasta mieleen hyvin kaukainen muisto. Jostain eka- tai tokaluokan välitunnilta. Leikittiin jotain kotia varmaan. Possu puhui murkinan tekemisestä. Sitten seuraavana leikisti uutena päivänä, Possu puhui taas murkinan tekemisestä. Siihen leikkikaveri vastasi : - Ei me tänään tehdä murkinaa, vaan olkoon nyt vaikka lihapullia! Ei ollut kuullut sitä sanaa aikaisemmin vaan luuli sitä joksikin erityiseksi ruuannimeksi. Possua huvitti jo silloin, mutta jätti oikaisematta. Lienee leikkikaverillekin vuosien saatossa selvinnyt, mitä tarkoittaa MURKINA. :) Toinen leikkimuisto samalta ajalta, että lääkärileikissä joku "otti verikokeita" orapihlajanpiikillä. Onneksi Possu ei käynyt vastaanotolla. Ja vuorenkuningasta leikittiin, kunnes kerran sattui jollekin vahinko ja leikki kiellettiin. Oi niitä aikoja! Nyt olisi muuten pitkästä aikaa kunnon vuoret siihen leikkiin. Vieläköhän leikki tunnetaan?  (muuten kuin ehkä kännykkäversiona)

sunnuntai 7. tammikuuta 2024

Ystävä vuosien takaa

 Possulla on uusi ystävä. Se kello ;) Onneksi Possulla on myös ihan oikeitakin ystäviä. Eri paikkakunnilla asuessa niitä on kertynyt. Jotkut on kulkeneet hetken rinnalla tietyssä elämänvaiheessa, ja sitten polut eronneet. Joidenkin kanssa on yhteydenpito säilynyt. Ja on tavattukin pitkän ajan päästä. Toisten kanssa juttu on jatkunut luontevasti siitä, mihin vuosia sitten jäi. Mutta tässä lähipäivinä tuli mieleen sanonnat "kaikkia keittoja ei voi lämmittää uudelleen" ja "tuttavat tulevat ja menevät, ystävät ovat ja pysyvät."...


Possu kävi kylässä yhdellä ystävällä vuosien takaa. Kovin tämä toivotti tervetulleeksi. Halattiin. 

Mutta..

Jotenkin juttu ei jatkunutkaan siitä samasta. Tunnelma oli vaivautunut. Kumpikin oli kai muuttunut. Vaikka pyrkimys oli sydämellisyyteen, silti jotain oli muuttunut. Kahviteltiin. Juteltiin. Otettiin yhteiskuvia. Hyvästellessä halattiin ja sanottiin ne : - Nähdään useammin! Silti Possulla oli tunne, ettei oikeesti ollut tervetullut, ettei oikeesti ollut tullut ymmärretyksi, ettei yhteistä säveltä löytynyt niin kuin ennen.

Se on normaalia ja luonnollista. On Possulle aikaisemminkin käynyt näin. Yläasteella, kun Possu vaihtoi koulua ja se paras ystävä jäi. Kahden vuoden jälkeen kumpikin oli niin muuttunut, ettei ystävyys ollut enää sama. Kerran, pari tavattiin ja siihen se jäi. Nyt vuosia oli kulunut enemmänkin. Mutta sama kokemus. Odotus ystävän tapaamisesta. Ja pettymys. 

Niin me muutumme, kasvamme eri suuntiin. Se on normaalia.


Mutta haikeaa.


Lähtiessä halattiin. -Nähdään taas pian, kumpikin valehteli.

perjantai 15. joulukuuta 2023

Joulu tulla jollottaa

 No huh! Aika on lentänyt niin, että taas ollaan joulussa. Ja aika paha, että Possu on nyt jo korviaan myöten täynnä jouluruokia. Miks tää nykyaika on semmosta, että ei enää riitä se joulusyöminen, vaan on kaikenmaailman joulupöperötilaisuuksia jo ennen joulua, niin että on ähky jo adventtina???


Haluatte kai kuulla, mitä Possun ystävälle kuuluu? Hän kun oli kuitenkin viikon reissussa. ja sitä ennen toimimattomana. Ystävä luuli, että Possukin on ollut koko sen ajan toimimattomana, ihan kuolleenakin, kun ei sykettä tuntenut. Niin sitten, kun ystävä palasi virkaansa, hän oletti Possun heränneen kuolleista. Ja sen jälkeen ystävä on huutanut naama punaisena ylikuntoa ja lopeta jo, vaikka Possu olisi vain kylkeä kääntänyt. Kun onhan ne kaikki liian rajua liikuntaa heti kuolleista heräämisen jälkeen. Katsotaan, koska ystävä alkaa luottaa Possun kuntoon enemmän.


Ei mulla muuta! Hauskaa joulunodotusta!

keskiviikko 29. marraskuuta 2023

Ystävä kävi Oulussa asti

 Possun ystävä ei ollutkaan petturi. Ystävä oli pipi. Possu otti yhteyttä Polar-huoltoon ja sieltä käskettiin lähettää kello lääkäriin ihan Kempeleeseen asti. Kempeleessä on erikoislääkäri joka ymmärtää Polar-kellojen sielunelämää. 

Verkkopankista löytyi maksukuitti. Possu tulosti sen ja lähetti matkaan mukaan. Possu vähän jännäsi,miten käy sillä kuitissa luki vain maksusumma ja ostopaikka. Siitä ei ollenkaan käynyt ilmi, mitä Possu on ostanut. 

Mutta kuitti kelpasi, ja kello tuli lähes paluupostissa takaisin. Salamannopea toimitus! Possu rohkaisee siis Repuakin rohkeasti hankkimaan vaan itselleen samanlaisen ystävän. Ei ystävä petä, se voi tulla vaan kipeäksi (ehkä sillä oli kello-korona?), mutta Kempeleessä on hyvä tohtori, joka saa ystävän nopeasti kuntoon.

Että niin se vaan Possun ystävä kävi ihan itsenäisesti Oulussa asti. Vähän Possun olisi kyllä tehnyt mieli reissuun mukaan. Ainakin Possu mielessään toivoi, että ystävä olisi tuonut mukanaan vähän aitoa pohjanmaalaista ohrarieskaa, mutta sitä ystävä ei hoksinut tuoda. Vai ajatteliko lie Possun linjoja. Ainakin ystävä on nyt kovasti mielistellyt Possua ja kehunut ihan ylitreenanneeksi, vaikka Possu ei ole juuri mitään tehnytkään. ;D (Kait kun piti Possua ensin ihan kuolleena, ei edes sydän sykkinyt, niin tokihan jokainen askel siihen verrattuna on edistystä!)




lauantai 11. marraskuuta 2023

Petollinen ystävä

 Possun uusi ystävä on petollinen. Siis se ystävä, kenestä Possu aiemmin kertoi. Se urheilukello. Yhtäkkiä se alkoi syyttää Possua aliliikkuvuudesta. Silti, vaikka Possu on liikkunut ihan rakot kantapäissä itsensä hengästyksiin. Aina vaan kunto laskee. Kunnes... toissapäivänä Possu hoksasi, että mokoma on lakannut mittaamasta Possun sykettä! Siksi siis kuntotaso laskee, koska vempele tulkitsee ilmeisesti Possun kuolleeksi, kun sydänkään ei syki. Ihme kyllä ei oo tätä päätelmää suoraan silti ilmoittanut. Se laskee askeleet ja kaloritkin (vaikka ei tiedä sykkeestä mitään), mutta kardiokuorma laskee kuin lehmän häntä. Sinä aamuna, kun se ilmoittaa Possun kuolleen, Possu uskoo ja jää kotiin nukkumaan...

Harmillista vaan, että Possulla ei oo kellon takuukuitti tallessa...Mennyt varmaan roskiin, jonkun lompakonsiivouksen innostuksen aikana. Possun uudenvuodenlupaus on nyt selvillä ; Possu hankkii muovitaskun, jossa säilyttää kaikki tulevat takuukuitit....

Miten muuten mahdettiinkaan tulla toimeen ajalla ennen aktiivisuusmittauskelloja?? Aatelkaa, jos oli vaikka tavoite kävellä 10000 askelta! Mikä laskeminen itse! ja ettei mee laskuissa sekaisin! Takuulla jos vastaantulija moikkasi, tuli ärähdettyä : -     HILJAA!  3468, 3469... ;)





perjantai 3. marraskuuta 2023

Pelottavaa

 Possu pelkää... moniakin asioita, mutta yksi niistä monista on... REKAT! Ootteko huomanneet, että maantiellä ajaa nykyisin ihan hervottoman isoja rekkoja? Perässä voi olla kolmekin pitkää vaunua. Ja niitä on paljon! Ihan hirvittävää, kun on tämmönen musta pimeä ilta, tiellä vettä, ei yhtään lunta, metsässä hirviä ja peuroja, ja tiedä vaikka se tie olis vähän mustalla jäälläkin, vastaantulijan valot häikäisee, käytännössä näkee ehkä juuri ja juuri, missä tie menee. Ja... perässä on semmonen hervottoman pitkä jättirekka. Melkein takapuskurissa kiinni. Nyt kun tulis äkkijarrutus, jos tielle hyppäis vaikka hirvi, tai peura, tai jommankumman lapsi, tai vaikka ihmisenlapsi. Ois pakko jarruttaa. Ja arvata sopii saisko se perässätuleva jumborekka jarrutettua?! No ei takuulla!!!

Avannossa piti silti käydä, vaikka olikin pelottavan pimeää ja rekkoja. Se teki taas hyvää. Nollasi pään. Possu oli sinne mennessä pahalla päällä ja tuli hyvällä päällä takaisin. :D



Ei edes kuu ollut tänään valaisemassa.