Joulustressiä

 Mikä jouluvalmisteluissa rasittavinta? Joululahjojen hankinta? - Eei, sehän on kivaa! Joululeivonta ja ruokien teko? Eei. Possu on siitä onnellisessa asemassa, ettei oo pakko tehä mitään. Possu leipoo piparit. Se on kivaa ja taikina on hyvää (Possu teki sen jo pakkaseen.) Ja piparit on oikeestaa ainut mitä Possu jouluna kaipaa suklaan lisäks. Ruuaks riittää rosolli ja vaikka kala. Ehkä lihapullat? Laatikot on liian työläitä tehä ja einekset pahoja. Riittää, kun käy ennen joulua jossain joululounaalla. Siinä saa syödä niitä kaikkia pakollisen kerran vuodessa satsin. Jouluna ei enää tee ees mieli. Sitäpaitsi todennäköisesti joku kutsuu vielä lisäks jouluipöytänsä ääreen, joten siinä saa niitä lisää. Mikä sitten on rasittavinta ; joulukortitko? No eei, nekin on kivoja. Possulla ne on yleensä valmiina jo noin siinä viimeistään elokuussa. Joulukoristeluko sitten risoo? Jouluvalot? no nyt meni jo lähelle. Jouluvalothan on kivoja piristäviä, mutta niissä ärsyttävintä on pattereiden vaihto!! Jouluvalojen patterit on yleensä kätketty semmoseen valkoiseen mötikkään, joka on mahottoman vaikee avata!! Possu tappelee aina ensin puol päivää niitten mötiköitten aukaisuniksin kanssa. Toinen hankaluus on sitten saada se mötikkä kätkettyä jonnekin. Kun kaunis jouluvalo on ripustettu niin se mötikkä jää roikkumaan näkösälle. vaikea saada kätkettyä esim verhon taakse. Lisäksi mötikkä useinkin on niin painava, että roikkuessaan se vetää sitten vielä sen joulutähden, enkelin tms koristeen vinoon, jolloin se näyttää tietysti tosi hölmöltä ikkunassa. 

Että, kuten vanha suomalainen sananlaskukin kuuluu, niin :

KYLLÄ POSSUKIN VALOT RIPUSTAA, MUTTA PATTEREITA EI VAIHDA ITSE ERKKI-SIKAKAAN!

(Vaikeeta on)

Joka uniinsa uskoo

 Uni :

Possu asui vanhassa omakotitalossa. Possulle tuli vieras. Possu oli eteisessä vierasta vastassa. He kulkivat kaapin ohi. Kaapista kuului naukaisu. Vieras mies sanoi, että kaapissa oli kissanpentuja. Emokissa oli tehnyt kaappiin pesän. Possu ajatteli, että pitäisi avata kaapinovi ja päästää kissat pois. Mutta Possu pelkäsi kissoja, eikä uskaltanut. 

Hetkeä myöhemmin Possu käveli tietä pitkin. Oli käynyt jossain markkinoilla. Äkkiä edessä oli paalu. Paalun päällä nökötti hymyilevä käärme. Oli kerällä siinä ja katseli alaspäin. 

Samainen edellä mainittu vieras seisoi Possun vierellä. Hän kertoi avanneensa kaapin oven. Siellä olikin käärme, jonka vieras mies oli tuonut ulos tuohon paalun päälle. Käärme oli ihan kiltti ja ystävällismielinen. 

- Siinähän sinulla on hyvä pesä! Pysy siinä vaan, mies sanoi lempeästi käärmeelle, joka edelleen hymyili ja katseli ystävällisesti.

Sen pituinen se uni!

Tulkintoja?

Hilma-täti ja kaupustelijat

 Näin pyhäinpäivän kunniaksi postaus edesmenneestä Hilma-tädistäni. 

Hilma-täti kaupustelijoiden pauloissa

Puhelin soi. Se oli vielä vanhanmallinen lankapuhelin. Ei voinut siis väijyä ensin, kuka soittaa.

- HALOJAA! Hilma puhelimessa. Kuka siellä?!

Langan päässä ei esittelyä. Pelkkä kysymys :

- Mitä tykkäätte Rossosta?

-MIKÄ SE ON? Hilma tuiskaisee pöllämystyneenä.

- No se on ravintola. Siellä voi syödä. Ja voi siellä juodakin, ääni puhelimessa valistaa.

- Kun minä en syö ravintoloissa. Enkä juokaan, Hilma-täti vastaa.

Soittaja lyö luurin kii.

Sitten soi ovikello. 

Oven takana seisoo joku mies. Tämä sentään tuntee käytöstavat ja tervehtii ja esittäytyy. Sama nimi kuin kirkkoherralla, joten Hilma-täti kutsuu miehen peremmälle. 

Mies astuu sisään. Raahaa mukanaan jotain suurta. Pölynimuria!

- Onkos teillä imuria? Kirkkoherran kaima kysyy.

Tottakai Hilma-tädillä on imuri. 

-Kokeilkaapas sitä! onko tehoja?  Imuroikaas vaikka tuo matto, Kirkkoherran kaima ehdottaa.

Hilma-täti antaa työnäytöksen. Sitten kauppias kaivaa esiin oman imurinsa. 

- Katsokaas, miten tehokas tämä on! Minäpäs näytän. Laitetaas nyt ihan puhdas pölypussi imuriin tästä näin ja katotaas miten paljon pölyä lähtee vielä tuosta jo imuroidusta matosta.

Ja mies imuroi. Hilma-täti nauraa ääneen, kun näkee imuroidusta matosta irronneen vielä ison pölykasan. Ja täti ostaa imurin.

- Kun sillä oli ihan paita hiestä märkänä raukalla. Ja sama nimi kuin Kirkkoherralla. Ties vaikka olisvat sukua.

Kännykkäaikaan.

-Piip piipi pii, piipi pii pii, tekstiviesti piipittää Hilma-tädin kännykkään.

Hilma tutkii viestiä.

- Nyt kannattaa lähteä ostoksille Höpömarkettiin! Paljon tarjouksia! Edullisesti, siinä lukee.

Hilma tuhahtaa : - No nyt ne on keksiny alkaa lähetteleen tekstiviestejä. Ai että ostoksille Höpömarkettiin pitäis lähteä. Hyh!

Ja täti tekstaa takaisin : - Haistakaa P!

Mitä mun piti kirjottaa?

 Miksköhän tulin tänne? Oli olevinaan jotain asiaa. Mitä mun piti kirjoittaa? En muista. Laitetaan sitten sekalaisia, hajanaisia kirjoituksia.

1. En aio mennä hautausmaalle. Se ei oo kaunista, vaan ahdistavaa. Jos menisin, menisin just sille omalle omaisten haudalle, mutta en mee kattomaan kynttilöitä. Enkä etenkään vie kynttilää mihinkään yhteiselle "muualle haudattujen" kivelle. Aamen.

2. Onko ilkeämielinen sähköposti ystävällinen, jos sen allekirjoittaa "Ystävällisin terveisin,"? Jotkut tekee niin. Ois ees rehellisiä ja laittais "Keljuilevin terveisin".

3. Ei näy lunta, mutta onneksi sentään aurinko paistaa, ja jos ei hiihtämään pääse, niin edes pyöräileen.

4. Ja ystävällismieliset metsästäjät tarjoili tänään peurakeittoa ilmaiseksi kaikille. Possukin kävi sopalla! Se pelasti viikonlopun!!!

5. Possun Sohva lähettää terveiset Siniselle Sohvalle! Mitäs me sohvalaiset!

Tässä se on!

 

Possun divaani. Olohuoneen kunkku. 

Kieltämättä se oikein kutsuu löhöämään. Vanha sohva olikin epäkäytännöllinen. Löhöily onnistui, vasta kun levitti koko vuodesohvan.

Hieno, vai mitä?! ;D

Halloween lätissä!!

 Kauhua kaivattiin. Sitähän lätissä piisaa! Possu kävi karmivan kuuluisalla Halikon kurpitsapellolla! BÖÖÖ!! hUUUUUU!! Illan pimeydessä oli hyytävää kauhua, - nimittäin kummituksille. Liikkeellä oli semmoiset ihmismassat, että kurpitsoita sai oikein etsiä väkijoukon takaa. Tämä kansainvaellus sai takuulla jokaikisen hammajaisen, kummituksen, mörön ja vampyyrin pakenemaan kauhusta kalpeana karkuun niin pitkälle kuin ikinä pääsee haihtumaan!!  Pellolla tuoksui muuten erikoinen palaneen kurpitsan käry. Kaameaa sekin. Kaikkein pahinta, että Possu meni törsäämään ja osti pienen kurpitsan omankin ovensa eteen. Ja kaiken karmeuden huippu on se, että se kurpitsa mustuu, kutistuu ja muuttaa ilmettään koko ajan, mitä enemmän sen sisässä polttaa kynttilää. 

Tämä oli vasta alkua, nimittäin kauhulle Possun kukkarossa! Kun antaa pahalle pikkusormen, se vie koko käden. Niin sanoi vanha kansa. Tuosta kurpitsanostosta se alkoi, Possun törsäilyn tie. Tänään oli Possulassa Kauhu.. ei kun siis Kauppojen yö! Tarkoitti sitä, että pitää kahlata läpi vähintään 5 kauppaa ja kerätä leimoja osallistuakseen arvontaan. Viisasta olisi kerätä vaan leimat, osallistua arvontoihin, syödä ilmaispullat ja karkit ja häipyä paikalta. Mutta Possu ei ole viisas, vaan yllytyshullu. Ekasta kaupasta Possu osti lavuaarintulpan. Se oli hyötyosto, koska vanha tulppa on kadonnut. Mutta sitten myyjä käsiään hykerrellen kysyi, että mitäs muuta? Ei mitään, Possu vastasi. - Niin, mutta kun linnuillekin olisi ruokaa myynnissä. - Jaa tosiaan, linnut on kyllä käyneet jo ikkunaan koputtelemassa.  - Ja tässä olisi kätevä talipalloteline, onkos sulla semmoinen? - No ei, Possu totesi ja osti senkin. Seuraavasta kaupasta löytyi hyvä yöpaita, sellainen mitä Possu on etsinyt. Mukavaa materiaalia, sopivan väljä ja PITKÄ helma. Possun yöpaidassa pitää ehdottomasti olla pitkä helma. Hihat pitää olla lyhyet, mutta ne voi ittekin napsasta poikki. Sieltä siis lähti matkaan yökkäri. Seuraavasta paikasta Possu osti ruokaa, torikauppiaalta kalaa. siinä on jo 4 leimaa. Mutta se viides paikka oli kaikkein kohtalokkain!!! Sieltä Possu osti.......... 

kokonaisen...

DIVAANISOHVAN!!

Jaa, haluatteko tietää, mitä sai palkkioksi, kun oli kahlannut kaikki 5 kauppaa läpi ja törsännyt ison osan palkastaan. Hyvin jännittyneenä possu meni noutamaan palkkiotaan. 

Se oli sinappipurkki!!

Huom! Kuvituskuva. Ei liity tarinaan.

Lisää kauhua ulkona lätistä

 Lätissä on rauhallista, mutta lätin ulkopuolella on luvassa kauhua! Nimittäin ulkona! Maantiellä! Kiitäessä!

Vaikka vielä on kesä, niin tänä aamuna oli yllättävänkin talvista! Autonlasit jäässä. Lätäköt jäässä. Maa kuurassa. Ja varmaan asvalttikin piilojäässä, kun Possu lähti kiitämään hervottoman pitkää työmatkaansa. Miten sujuu alamäki? Entäs mutka, liusuuko? Pääseekö kiitämään 2 vilkkaan risteyksen yli? Pysyykö mutkaisella tiellä? Tie on liuuuukaaasss.... Possu ajaa varovasti. Possu on tien tukkona. Rekka kiilaa Possun perään. se ei tykkää hidastelijoista. Se meinaa puskea Possun pois tieltään.. Possu väistää. Rekka ja rekan perässä 100 autoa sujahtaa ohi. Possu pysyttelee matalana... Sitten tulee hirvi-peura-kauris-porolauma. Possu pujottelee sorkkien välistä. Possu väistelee autoja, puita, poroja, pulkkia, joulupukkeja ja lahjapaketteja ja saapuu viimein kaikkensa antaneena maaliin työmaan pihalle..

Possu onnistui. Possu pääsi perille! Possu on VOITTAJA!

Onnitelkaa ja hurratkaa!

*Possu katselee kainon ylpeänä ympärilleen ja lähettää lentosuukkoja yleisölleen*