Syksyn satoa

 Possulla ei oo viljelyksiä. Mitä nyt pari mansikantainta ja mustikkapensas. Näin syksyisin Possu aina odottaa, että joku ystävällinen farmari kutsuisi puskiinsa tai omenatarhaansa. Possu onkin saanut punaherukoita ja vähän omenaa. Jospa omppua saisi vielä vähän lisää, niin vois tehdä sosettakin. Se on hyvää pannarin päällä, tai kääretortussa tai omenariisipuurona. 

Viime viikolla Possu kutsuttiin, tai pikemminkin KOMENNETTIIN, sellaisiin puskiin, mitä Possu ei oo ennen hyödyntänytkään. Arvatteko mihin?

Alkaa ämmällä, tai oikeestaan aalla. Riippuu miten kirjoittaa..

siis M niinku marja

ja  A niinku aronia.

Marja-aronia!

Eräs puolituttu työntyi siis Possun työpaikalle ja tiukkasi : - Moneltas sää pääset?! Lähet poimimaan mustaa marjaa! Sitä on pensaat mustanaan! Mä tuon sulle ämpärin.

- Aha, Possu vastasi. 

Ja toden totta. Työpäivän loppuessa tää emäntä seisoi ämpäri kädessä työpaikan oven edessä vahdissa, ettei päässyt karkuun. Pakko oli lähteä noukkimaan aroniaa. 

Onneksi se marja on sen verran isoa, että ämpäri täyttyi suht nopeaa. Ja kun kelikin oli upea, niin mikäs siinä. Talon ohi kulkevan rollaattorimummonkin emäntä komensi aronianpoimintaan. Pensas ei juurikaan marjoista kevennyt, vaikka kaikki 3 sai ämpärinsä täyteen. Mutta ehkä pihan ohi kulkee vielä muitakin, jotka voi komentaa talkoisiin. Possu totesi marjan kovin tahrivaksi kyllä. Urakan lopussa Possu näytti ihan murhanaiselta kun oli sekä kädet että vaatteet (possun valkoiset housut!) ihan punaiset.

Mitä sitten tehdä ämpärillisellä aroniaa?

Possu pakasti. Vähän jätti pakastamatta, ja teki niistä soppaa. Tuli ihan hyvää. Talven mittaan voi tehdä useammankin sopan. Mitä isompi soppa, sen pienempi nälkä! Kuten (possun keksimä) sanonta kuuluu! ;)

Jopas!

 Jopas aika on lentänyt! Viimeksi heinäkuussa täällä! Ja silloin Possu oli lunssassa? Nyt Possu on jo kunnossa. Ollut jo pitkään. Tuli just uimasta. Possu rakastaa näitä viileneviä vesiä. Pääsee kohta AVANTOON!

Ei Possu ole teitä unohtanut. Possu on vaan nykyisin niin harvoin koneella. Kännykällä taas ei jaksa näpytellä. Iltaisin Possu on ollut metsässä tai uimassa. Metsässä muuten vaan tai muuten vaan ja samalla marjamettässä. Possu on nykyään marjojen suurkuluttaja. Niitä menee joka päivä. 

Possulla on myös uusi "ystävä". Ehkä sellaisen tulevaisuuden robottiystävän esiaste? Nimittäin semmoinen urheilukello. Se on kiva. Se muistaa aina kehua Possua, kun Possu on liikkunut vähänkin. Se on paljon kannustavampi kuin joku muinainen liikunnanope. Nytkin se sanoo että Possun liikunta on kehittyvää! Ja sellaisesta kehumisesta Possu innostuukin liikkumaan. Possun untakin se mittaisi mielellään. Jokusen yön Possu on sitä kädessä pitänytkin. On kiva, kun herätessä kello kysyy, oletko jo hereillä? Jotenkin Possu ei vaan oikein tahdo saada kello kädessä unta. Lisäksi kelloon tulee tekstiviestit ynnä muut ilmoitukset kännykästä.  

Että sellainen kiva uusi kellokaveri Possulla on. Se on mukava. Ei kuitenkaan ihan yhtä mukava kuin Possun blogiystävät! 

Joten

kertokaapa kaikki ; 

MITÄ TEILLE KUULUU?

Pois muodista

 Iski kesäflunssa. Kurkkukipu, yskä, nuha. Possu on levännyt tän päivän kotona. 

MUTTA..!

Mitäs jos se on koronaa? Korona ei oo enää kuulemma vaarallinen tauti, mutta pitääkö silti vielä jäädä kotiin, jos se on itellä? Vai SAAKO jäädä töistä pois? Nykyhallitushan suosii sairaana töihin tartuttamaan menoa, joten se lienee suositus tässä koronajutussakin? 

Ehkä ensin pitäisi kuitenkin testata, onko se itellä.

Possulla oli kaapissaan parikin viime talvista testipakettia. Possu päätti testata itsensä. Possu työnsi tikun kärsäänsä. Mutta tikkua liuokseen työntäessään sai todeta, että liostapa ei enää ollutkaan. Se oli kuivunut pois. Ehkä helteiden takia? Sama molemmissa paketeissa.

hmm... testaustakaan ei enää tarvitse tehdä, mutta ihan uteliaisuudesta olis hauska tietää, onko Possu tosiaan onnistunut välttämään koko taudin, vai onko nyt vielä ihan viime tipassa saanut koronan. Oliskohan kaupassa testejä? Tohtiiko kauppaan mennä nuhaisena? Korona-ajan julkisesti yskimis-niiskutus-paheksunta oli vielä tuoreena mielessä. Mutta jos niistäisi ihan tyhjiin ennen kauppaan menoa, niin ei ehkä niiskuttaisi kassalla. Sitten voisi vaivihkaa hiljaa tehdä ostoksensa. Vaikka se nolottikin. Kaikkihan luulisivat Possu ihan takuuvarmaksi koronapotilaaksi, jos tulisi yllätetyksi testipaketin kanssa.

Possu muisti hyvin kyllä, missä päin kauppaa testit olivat. Possu suuntasi sille hyllylle. Se olikin täynnä hyttysmyrkkyä. Possu tutki hammastahna- ja laastarihyllyt, mutta ei koko kaupassa näkynyt muuta testejä kuin raskaustestejä. Kysyä ei noin noloa asiaa tohtinut. Hätäpäissään Possu nappasi mukaansa pussin lakritsia ja häipyi kassan jälkeen yhtä liukkaasti kuin oli tullutkin...

Selvästi nyt on uusi aika. Kukaan ei enää muista koronaa. Se on kertakaikkiaan mennyt muodista pois.

Jatko postilaatikko-jännäriin

 Possun seuraajat odottelevat varmaan superjännityksissään, miten Possun postikorttitapaus jatkui. Kyllä. se meni perille. Parissa päivässä. kiitosviesti tuli nopeasti. Postilaatikko sen sijaan jököttää yhä paikallaan, vaikka se piti postittaa muualle jo pari viikkoa sitten. Mutta parempi näin päin. 

Herra Kyytä Possu ei ole nyt tavannut, mutta sen sijaan parikin kertaa Herran Rantakäärmeen. Eka kerralla rantapusikossa. Possu oli juuri astunut ulos pukukopista ja suuntaamassa rantaan, kun kasassa rasahti ja sen jälkeen Possu näki hirvittävän pitkän käärmeenlotjakkeen sujahtavan kokoisekseen yllättävän ketterästi tiehensä. (Tästä näemme, ettei liikunnallisuus - käärmeelläkään - ole välttämättä koosta kiinni. Kumpikin säikähti. Niin Possu, kuin se oranssiposkinen Herra/Rouva/Neiti Rantakäärmekin. Eikä se kohtaaminen jäänyt ainoaksi. Possu meni vähän arkaillen veteen, miettien että sinneköhän se käärmeenlotjakekin sujahti. Ei näkynyt vedessä. Mutta kun Possu palasi uimasta, näkyi polun reunassa jotakin... IIIK... taas käärme. Se oli menossa polun toiselle puolen. Jäykistyi paikalleen kai Possun nähtyään. Possukin jäykistyi paikalleen. Miten ohitetaan toisemme ja kellä tässä risteyksessä olikaan etuajo-oikeus? Ilmeisesti Possulla, koska käärme ei tehnyt elättäkään liikahtaakseen. Possu kiersi kauas nurmikolle ja ohitti käärmeen niin kaukaa kuin mahdollista. Possun mentyä varmasti käärmekin alkoi liukua kuin raitiovaunu polun yli. Oranssia näkyi tässäkin käärmeessä, joka oli hiukan pienempi kuin se rannalla nähty. Possu oli huojentunut päästyään autolle.

Ja viime aikoina Possu on uinut muilla rannoilla....

Postilaatikko-ongelma

 Possu sattui huomaamaan, että eräs entinen naapuri täytti vuosia. Possu halusi muistaa kortilla. Possu oli salapoliisina, ja  selvitti nykyisen osoitteen. Sitten kortti lähimpään postin keltaiseen lootaan! Sinne meni, ihan tyhjän lootan pohjalle äänestä päätellen. Homma hoidettu. mutta... Hei, mikäs ilmoitus lootan sivussa on? Joku mainos? Ehkä eniten postia lähettänyt palkitaan? Possu luki ilmoitusta... - tämä postilaatikko tullaan poistamaan tämän viikon aikana. Lista toimivista postilaatikoista löytyy netistä.

!!

Hei, Postiljooni, ei! Ei kai tuollaista voi tehdä? Yhtäkkiä vaan ilmoittaa, että tää postilaatikko poistetaan tästä, se on moro! Kai he sentään vielä kurkkasee lootaan sisälle, ennen kuin heittävät sen kaatopaikalle kortteineen päivineen? Kai loota vielä toimii, kerta sitä ei ole naulattu kiinnikään? Possu heitti siis korttinsa kirjaimellisesti tuuliajolle, ja jännittää nyt sen perillemenoa. Tää on kuin lähettäisi ilmapallon mukana terveiset. Jäi siis kohtalon päätettäväksi saako Possun entinen naapuri ikinä onnittelujaan...

Arvatkaa mitä! Possulla  on uusi ystävä! Herra Kyy! Herra Kyy asustelee jossain Possun uimapaikan lähistöllä. Oli siellä kytiksellä, kun Possu oli menossa uimaan. Kyy oli asettunut ihan keskelle polkua makoilemaan. Ei liikahtanutkaan vaikka Possu ihan kiljahti tervehdykseksi. Kuvatakin herra Kyy antoi. Oli oikein imarreltu. - Enkös näytäkin komealta sahalaitatakissani? Kyy kysyi itserakkaasti. Toivotti sitten hyviä uinteja ja luikerteli laiskasti pusikkoon.  Tämä ensitapaaminen tapahtui keskiviikkona. Tänään Possu meni toiveikkaana taas tapaamaan uutta ystäväänsä, mutta tänään häntä ei näkynyt. Ihan yksin sai Possu uiskennella. Mutta kenties joku kerta Herra Kyy rohkaistuu lähtemään mukaan uintiseuraksi. Ja silloin Possu tulee kyllä kiljumaan kovaa ja korkealta.... niin... jälleennäkemisen riemusta tietenkin ;)

Onks kellekään muulle käyny niin..?

se on kesä ny.

Ainakin melkein. Pelloilla vihertää, vuokot kukkii. Linnut laulaa. Possu ei tunnista ääneltä, mutta näöltä Possu tunnistä tänään yhden lajin. Joutsenet joella ja koko lauman pellolla. On ollut hienoa ulkoilukeliä. Niin hienoa keliä, että kananmunatkin palaa kattilan pohjaan kii... 

Tapauksiahan on, että on ruoka päässy pohjaan palamaan. Harva kokki onnistuu polttamaan pohjaan perunat, mutta tiiättekö ketään, kelle niin on käyny kananmunien (keitettyjen) kans...? Jos ette niin nytpä tiiätte ;D

Possu nimittäin aamukahvia juodessaan keitteli samalla kananmunia. Possu laittoi levyn pienemmälle, etteivät hypi hellalle, ja jatkoi lehden lukuaan. Lehden luettuaan Possu päätti lähteä metsäretkelle, kun oli niin kaunis keli. Metsässä olikin ihanaa, ja Possu viipyi siellä ainakin pari tuntia. kotiin palattua Possu haisteli eteisessä, että onpa outo ruuan käry. Varmaan jostain naapurista. Mutta kovin se oli levinnyt Possun puolelle. Onkos ennen muka naapurista ruuankäryjä tullut? Pahoin aavistuksin Possu kiirehti keittiöön. Ja mitäs siellä? Ne kananmunathan ne oli edelleen levyllä kypsymässä. Onneksi oli levy pienellä, eikä mitään tulipaloa ollut syttynyt, mutta kananmunat oli tosiaan palaneet kattilaan kii. Olipa vähän munankuoriakin lennellyt sinne tänne. 

Possu tuuletti läpivedolla. Possu hinkkasi kattilaa. Possu vei ylikypsät kananmunat roskiin. Ja sitten Possu istahti nojatuoliin nauramaan. Tälläistä voi sattua vain Possulle, mutta oli Possulla kyllä aika paljon onnea, tuuria, varjelustakin matkassa, ettei syttynyt tulipalo.

Niin monta kertaa, kun Possu yleensä tarkistaakin, ettei mikään jäänyt päälle. Välillä pitää vielä matkan päästäkin palata tarkistamaan... Mutta ei siis turhaan, koska sen kerran kun unohtaa tarkistaa, niin näinhän sitten käy...

Rauhallinen Possu

 Possuhan on maailman rauhallisin olento. Possu ei suutu koskaan. Juuri koskaan. Mitä nyt joskus vähän liikenteessä....😎 Että, jos nyt ihan välttämättä haluat yrittää suututtaa Possun, niin se onnistuu luultavasti ainakin sillä lailla, että kiilaat perään ja painat TÖÖÖÖÖTTTT!!

Niin kävi tänään. Possu oli päässyt töistä ja kerinnyt risteykseen odottamaan. Odottamaan, kun molemmista suunnista tunkee autoja, ja vielä edestäkin, ja Possun pitäis päästä kääntymään vasemmalle eikä pääse. Possulla on muutenkin vähän traumoja just nimenomaan siitä risteyksestä. Possulle on nimittäin kerran kauan sitten just siinä risteyksessä käynyt niin, että Possu ei huomannutkaan yhtä oikealta tulevaa autoa. Miten lie niin käynytkin? Ehkä joku kuollut kulma, tai sitten se auto tipahti tielle taivaasta. Joka tapauksessa Possu oli ajamassa risteyksen yli, kun vieressä istuja huusi : sieltä TULEEE! Oikealta tuli tosiaan auto. Siinä ajetaan satasta. Se auto jarrutti ja Possu painoi kaasua, että pääsi alta pois. Vältyttiin täpärästi yhteentörmäykseltä. Mutta sen jälkeen Possu on aina pelännyt siinä risteyksessä. Siinä on kyllä aika pitkä suora, joten tulija voi olla oikeesti kaukanakin. Mutta etäisyyksiä on välillä kauhean vaikea arvioida. Sitä paitsi taas voi tulla yhtäkkiä tommonen näkymätön auto! Sitä Possu koitti just tänäänkin risteyksessä arpoa. Että uskaltaako mennä, vai jääkö tuon kaukaa tulevan auton alle, tai tuleeko jostain näkymätön auto. Niin saattoihan se olla, että Possu tosiaan vähän vitkasteli siinä. Mutta kun seisoo risteyksessä ja paniikissa pelkää ohi ajavia näkyviä ja näkymättömiä autoja, ja lisäksi auton huoltoaikakin on jo niin lähellä, että se ois oikeestaan pitänyt olla jo tehtynä, niin onko ihme, että hermostuu, kun yhtäkkiä joku katumaasturi kiilaa takapuskuriin ja kuuluu TÖÖÖÖÖÖÖTTTTTT!

Arvatkaa, mitä Possu sillon teki?! 

Possu kääntyi katsomaan taakseen, mulkaisi oikein raivostuneen mulkaisun tööttääjään, nosti vielä sorkkansa pystyyn ja pui nyrkkiä sille tööttääjälle! 

Tööttääjä hätkähti. Kun Possu viimein pääsi liikkeelle, tööttääjä piti kunnon välimatkan Possuun. ei enää tunkenut takapuskuriin.

Ja Possu ajellessaan mietti vähän jo nolona, että toivottavasti se ei ollut kukaan puolituttu, vaikka Possun asiakas, joka tunnisti nyrkinpuijan Possuksi. 😁