Hei hei heinäkuu

 Hei hei heinäkuu! Ja tervemenoa! Oot ollut tosi raskas kuukausi. Äärisäitä koko ajan. Joko kamalaa hellettä, myrskyä, rankkasadetta. Jos jotain positiivista, niin marjasato on ollut hyvä. Possu on saanut mustikoita. Mansikka-aika oli lyhyt, mutta onneksi Possu oli nopea, niin niitäkin on pakkasessa. Jokunen hilla ja vattukin. Marjastus on rankkaa, mutta tavallaan rentouttavaa. Saa olla metsässä. Saa selvittää ajatuksensa. Saa hosua paarmoja ja hyttysiä. Purkaa kiukkunsa niihin. Ja lopulta on iloinen, kun pääsee rättiväsyneenä pois paarmojen kiusattavana olemasta. Pääsee uimaan. Pääsee omaan kotiin. Tietää jotain tehneensä. Ja nukkumaan mennessä on niin kerta kaikkisen väsynyt, että nukkuu edes vähäsen tässä kammottavassa kuumuudessa. Ja kun tulee talvi, ihana talvi, on pakastin täynnä vaivalla poimittuja marjoja, joita on kiva sieltä napsia. :)

Hitaampi

 Vaikka Possu on hidas, niin ei sentään maailman hitain. Kyllä Possun kone on vielä hitaampi! Ehkä ois korkea aika vaihtaa konetta, kun jopa kännykän netti toimii nopeemmin kuin tietokoneen!! Mutta kun ei millään raaskis. Tää nykyaika on semmosta, että koko ajan sais olla ostamassa uutta ja uutta!! Tietokone on kuin auto. Heti kun sen saa liikkeestä ulos on se vanha ja vanhentunut. Plääh.

Mutta koska kone toimii hitaasti ja jumii, Possu kirjoittaa nopeesti. kun nyt kerran sai sen auki ja se toimii. Kunnes alkaa taas jumittaa.

Possu on poiminut marjoja. Possu on nähnyt käärmeitä. Viimeisin käärme ei tykännyt Possusta. Se sihisi, vaikka Possu ei ollut tehnyt sille mitään pahaa. Eikö metsään muka mahdu sekä käärme että Possu? Mitä käärmettä haittaa jos Possu nyt vähän marjoja poimii sen takapihalta? Syökö käärme muka marjoja? Mitä häh? Possu syö. Possun on erittäin tärkeä syödä marjoja, koska ne on terveellisiä. Jos Possu ei saa marjoja, Possu menee kauppaan ja ostaa karkkeja. Ne on epäterveellisiä Possulle. Sitten Possu syö niitä itsensä kipeeksi, lihoo ja saa sokeritaudin ja syövän ja hammassäryn ja sokerihumalan ja reikiä hampaisiin... Ja se on käärmeen syy! Häpeäisi!!

Possu on hidas

 Possua on sanottu hötkyilijäksi. Silti välillä joissain asoissa Possukin on hidas. Eilen vallankin Possu tunsi itsensä ihan etanan sukulaiseksi... 

Subway on ihan kiva paikka. Hyvää ruokaa. Mutta pikaruokalassa pitäisi olla nopea. Ja subissa varsinkin tehdä nopeita päätöksiä. Paljon nopeita valintoja. 

Mikä leipä? Mitä täytettä? Paahdetaanko? Mitä kasviksia? Mitä kastiketta? Ja haluatko mausteita. Pikaruokalan työntekijä osaa kysyä ja täyttää sämpylän nopeasti. Mutta Possu ei osaa tehdä äkkiä niin monia nopeita päätöksiä. Possu huomaa peitellyn tuskastumisen työntekijän kasvoilla tällaisen jahkailijan edessä. Possu yrittää tavata listaa seinältä ja kiirehtiä päätöksiään. Huomaa silti toisen ärsytyksen. Hidastaa jonoa. Pöllön blogissa on ollut keskustelua teitittelystä. Tämä hallitsee teitittelyn, mutta kunnioitus ei silti välity olemuksesta. Niin paljon mieluummin Possu toivoisi, että sinuttelisi, hymyilisi, antaisi aikaa miettiä, kuin olisi tyly mutta teitittelisi. (Nämä kaksi asiaahan ei tietysti liity toisiinsa. Tyly ja kiireinen voi olla sinuttelijakin ja teitittelijä ystävällinen.)

Kassalle päästyä Possu tunsi olevansa suorastaan hengästynyt. Ja vielä siinä piti päättää äkkiä, minkä kokoisen juoman haluaa. Juoma-automaattikin oli vaikeakäyttöinen.

Ei. Pikaruoka ei sovi Possulle. Possu on siihen kertakaikkiaan liian hidas...

Kuolinvuoteella

Eilen soi kännykkä. Possu vastasi. Siellä oli eräs Possun ystävä. Hän kuulosti jotenkin aran, säikähtäneen, hätääntyneen pelästyneeltä. - Onko siellä Possu?Hän kuiskasi. 

- Possupa Possu, Possu vastasi.

- Kun tänä aamun lehdessä oli sinun kuolinilmoituksesi. Minä mietin uskallanko edes soittaa.

Ääni oli edelleen pelästynyt.

- Jaaa, se oli varmaan se toinen Possu. Se mun kaima. Mulle on tullut välillä hänen puheluita, Possu rauhoitteli. - Ainakaan en ole kuollut. Tietääkseni. Mutta hyvä kun varoitit. Luen tässä just lehteä. En ole vielä päässyt kuolinilmoituksiin. Olisin varmaan minäkin pelästynyt, että nytkö oon kuollut.

- Älä naura, ystävä sanoi. - Ei tässä ole mitään huvittavaa.

Possu selasi kuolinilmoituksiin. Sehän oli Possa! Ei edes se kaima. Ihan eri nimi. Ikäkin väärin. Ja syntymäpaikka oli se missä Possu nyt asui ja kotipaikka ihan muu. Hätäisesti luettu ja saatu ehkä aamukahvi väärään kurkkuun. Possua sekä huvitti että liikutti toisen hätä. Sentään Possua kaivattu.

Kuolema tuntuu olevan nyt monellakin mielessä. Facebookissa on monikin jakanut jutun siitä, mitä ihmiset yleensä katuvat kuolinvuoteella. Ja tehneet omaakin listaansa. Hmm..Moniko lopulta mahtaa siinä miettiä tekemisiään. Kuolema saattaa tulla aika äkkiäkin. Ja toisaalta kannattaako siinäkään jossitella. Jos olisi valinnut toisin, olisi ehkä tehnyt toisenlaisia virheitä elämässään. Joutunut toisenlaisiin kohtaloihin. ja sitten kuitenkin jossittelisi ja katuisi kuolinvuoteellaan. Possu ainakaan ei toivottavasti märehdi silloin elämänratkaisujaan vaan tajuaa, ettei elämääkään voi elää täydellisesti. 

Toivottvasti niin...

Tulinpa tänne

 kurkistamaan, että vieläkö kone käyntiin lähtee? Possu luki iltasanomista jotain kummaa.. että windows10 ylläpito loppuu, ja kone alkaa häiriköimään ja ilmoittamaan että joko pitää päivitellä yhteentoista tai ehkä jos on liian vanha kone, lakkaa toimimasta.  Possun kone on vanha kuin taivas. Koneen iässä varmaan vähintään yhtä vanha kuin Possu. Possu ei kuitenkaan haluais tästä koneesta luopua. Ihan älytöntä yhtenään hankkia uusia koneita. Ne maksaa!! Lisäks maailma hukkuu tietokoneromuun. Ja kännyköihin! Ne vasta äkkiä vanheneekin. Ihan älytöntä! Siihen aikaan, kun oli lankapuhelimet, ei ois tullu mieleenkään vaihdella muutaman vuoden välein puhelinta. Puhelin ostettiin ja sen jälkeen se nökötti johdon päässä. Oishan pidetty omistajaa hölmönä tai puhelinta romuna, jos se heti muutaman vuoden päästä ois pitäny vaihtaa uuteen! Sama koskee monta muutakin esinettä. Mikään ei enää kestä mitään.Kaikki on kertakäyttötavaraa.

On ollut tuskallisen kuuma ja kuiva alkukesä. Possu sai kaameet allergiaoireet. Lisäks Possu on palanut varjossakin. Huh. Se hyvä puoli helteissä, että nyt Possun pihallakin kukoistaa mustikkapensas, mansikat, viinimarjapensaan raakkukin tekee muutamia ja marjoja, ja karviaisessakin oli kukka, mutta joku näyttää nyt syöneen sen. Kastelusta on vaan saanut ite huolehtia.

Hyttysiä on ollu ihan harmillisen paljon. Joka ilta saa nistiä korvassainisijöitä.

Mutta tuohon ekaan kappaleeseen. Ei Possun kone oo ilmottanu mistään windowsin loppumisesta, vaikka Possu on jo näin kauan koneella nököttänyt. Onko teidän. Ehkä se on niin, että sellanen kone, millanen emäntä. Kerta Possu ei oo tiennyt seurata eikö ressata moisesta, niin luultavasti Possun konekaan ei oo kuullut eikä välitä koko asiasta. me jatketaan samalla tavalla niinku ennenkin, vaikka muu maailma ja sen tietokoneet tekisi mitä! Niin ollen ongelma ei koske Possua. Juttu klaara!

Moro!

Kyllä täällä ollaan

 Possua kaivattu? On Possu täällä. Mutta on nyt niin, että sekä Possu että Possun kone on käyneet vanhoiksi, eikä tahdo enää jaksaa käynnistyä ;)

Sattumusten perjantai

Pöllöllä oli ollut ongelmia bensatankilla. Niin Possullakin oli eräänä perjantaina. Ja siitä tankkausreissusta alkoi sitten sattumusten sarja...

Possu tankkasi. Meni maksamaan. Kortti ei toiminutkaan.

 

- Äh taas tässä maksulaitteessa on vika. Kokeillaan tossa toisella kassalla, sanoi myyjä.

Possu vaihtoi kassaa. - Maksu hylätty, sanoi laite.

Myyjä kutsui paikalle toisen myyjän.

-Odotas hetki, jos se sitten toimii, myyjä sanoi, ja alkoi tehdä toiselle asiakkaalle hodaria.

Possu odotti. Toisellekin kassalle kasaantui jonoa. Myyjä teki heille kaikille hodarit ja rahasti. Sitten yritettiin uudelleen. Ei toimi.

- Mitäs nyt tehdään? Nuorempi myyjä kysyi.

- Kyllä se kohta toimii, pitää deletoida tää laite ja käynnistää uudelleen kohta.

Kas kummaa, kaikkien muitten kortit kuitenkin toimivat. Possua alkoi epäilyttää. Possu tarkisti kännykällä verkkopankista saldon. Kyllä tilillä sen verran oli, että olisi pitänyt saada maksettua. Possu ehdotti, että hän lähtee nostamaan rahaa. Ei kai siinä ollut muutakaan vaihtoehtoa. Myyjät suostuivat.

Pankkiautomaatti oli noi parin kilometrin päässä. Possu kaahasi sinne ärtyneenä. Mutta kas kummaa, automaatti ilmoitti kans, että kortti lukittu. Pankki kiinni. mitä neuvoksi? No onneksi Possu oli kotinurkilla ja tiesi, että kun räknää kukkarossa olevat eurot ja ryöstää kotoa säästöpossun, saa bensan maksettua. Niin Possu kävi kotikautta, ja palasi huoltamolle.

-Voi sentään, me nyt juoksuttiin sinua, myyjä päivitteli.

- Ei mitään, mun moka, kortti on lukkiutunut, Possu sanoi. - Mutta nyt saan olla viikonlopun sitten peeaa.

Siinä pankkiautomaatilla Possu yhtäkkiä muisti, että tällaista on sattunut ennenkin. Netistä kun ostaa niin, että tarvitaan luottokortin numero, niin Possu aina sählää siinä kohtaa niiden numeroitten kans. Ja siinä kohtaa verkkopankki ei yhtään varoita, että nyt kortti lukkiutuu. Sen huomaa ite vasta tollaisessa nolossa tilanteessa, kun yhtäkkiä kortti ei toimikaan. No onneksi pankki aukeaa maanantaina. Pitää varmaan varata heti aika, kun sinne on aina kauhea jono sinä harvana aikana, kun se on auki. Ja sinne pitää olla sit virallinen henkkari eli passi. Ja passihan odottaa nätisti käsilaukun sisätaskussa. 

KÄSILAUKUN? Apua, Possu osti alkuvuodesta uuden. Hyvän löydön tekikin eurolla kirpparilta. Possu siirsi rahapussin ja avaimet sinne uuteen laukkuun. Mutta passi?? Siirsikö Possu sitä? Ei, passi meni roskiin!! Ja roska-auto on käynyt jo monta kertaa, joten kaatopaikalla se varmaan on jo tuhottuna. Nyt Possu on sitten rahaton ja henkkariton. Mitäs nyt.

Äkkiä Possu muisteli viime kerralla pankkivirkailijan puhuneen jostain nettinumerosta. Possu meni tutkimaan pankin sivuja, ja tosiaan pe klo 19 asti oli numero, jonne sai soittaa kortin lukkiutuessa. Ja henkkarit sai todistettua pankkitunnuksilla. HUH! Asia tapahtui nopeasti ja ystävällisesti palvelualttiin miehen vastattua numeroon.

Passiasiakin on nyt vireillä. Sekä uusi tulossa, että vanha ilmoitettu kadonneeksi. (Vaikka Possu ei uskokaan, että kukaan sieltä Possun roskapussista olisi hoksannut löytää.)

Mutta ootteko ikinä kuulleet kenenkään muun heittäneen passia roskiin??!!