Possu eksyksissä

 Joko ootte käyneet mustikassa? - Ei vielä kypsiä, vai? No suurin osa ei, mutta on joukossa kypsiäkin. Possu tykkää syödä mustikoita tuoreena. Poimia vähän kerrallaan sitä mukaa kun kypsyy. Pakkasesta otettuna ne ei oo yhtään niin hyviä enää. 

Joten eilen Possu suunnisti metsään katsomaan, joko löytyy?

Kuntoradan vieressä on aurinkoinen paikka. Siinä saattaa jokunen kypsä olla jo. Joten Possu suunnisti sinne. Oli just poimimassa, kun ohi ajoi auto. Autoilija katsoi pitkään Possua ohiajaessaan, peruutti sitten, ja pysähtyi Possun kohdalle. - Löytyykös mustikkaa? - No vähän, Possu vastasi ja lisäsi suurimman osan olevan vielä raakoja. - Kovin pieni on ämpärisi, kysyjä totesi. - No juu, kunhan vähän syöntimarjoja. Kerään vähän kerrallaan, Possu vastasi. - No, mikäs siinä, jos on aikaa! - No mullahan on, Possu vastasi ja mietti mielessään, että näyttipä tuota toisellakin olevan. Tämä totesi itse odottavansa vielä pari viikkoa. Ja viittoili sitten kädellään, että tuolla kilometrin päässä ne vasta oikein kunnon mustikkametsät on!

Auto jatkoi matkaansa. Possu jatkoi pienen astiansa täyttämistä. Pikkuhiljaa mielen valtasi uteliaisuus ja ahneus niitä ihan kunnon mustikkametsiä kohtaan. Ja Possu päätti lähteä sinne kilometrin päähän katsomaan!

Matka oikeaan mustikkametsään kulki vaikeasi rämmittävän kaadetun metsän halki. Oli kuitenkin vielä tuttua polkua. Oli Possu täällä liikkunut. Possu tiesi, että kilometrin päässä kulki metsäautotie. Ehkä oikea mustikkametsä oli sen takana. Possu saapui metsätielle. Näkyi mustikanvarsia kyllä, mutta täällä marjat oli vielä raakileita. Possu käveli tien laitaa, poikkeili metsään. Possu tiesi, että metsätien laidasta lähti polku, joka vei takaisin kuntoradalle. Possu kulki tien päähän. Vastaan tuli maja. Tuli rakennuksia. Koska ne oli tehty? Possu totesi olevansakin ihan eri metsätiellä kuin oli luullut. Eikä enää tiennyt, mikä polku veisi takaisin.

No, onneksi on kännykkä. Se osoitti Possun kulkeneen 5 km päähän. Kännykkä ei tuntenut polkuja. Mutta osasi sentään neuvoa tielle, jota pitkin vähitellen Possu pääsi tutulle seudulle. Se 4 kilometriä jonka Possu tallusti saappaissaan tietä pitkin takaisin, tuntui pitkältä. Eikä montaa marjaa ollut sieltä oikeasta mustikkametsästä kippoon tarttunut.  Lähtöpisteestä vielä muutama, sillä siinä niitä oikeasti jo oli.

Parempi litra kipossa kuin ämpärillinen kuvitelmissa, vai miten se menikään tämä vanhan kansan mustikka-sananlasku? Joka tapauksessa Possukin odottaa vielä sen pari viikkoa ennen kuin lähtee uudelleen eksymään sinne Oikeaan Mustikkametsään!

Voi söpö pikku robotti, minkä teit!!!

 

Possunkin kulmille on nyt ilmaantuneet nää pienet, söpöt robotit. Ei sillä, etteikö yötäpäivää auki olevaan kauppaan jaksaisi itsekin raahautua. Osteluja tulee tehtyä muutenkin liikaa. Mutta kun ne on niin SÖPÖJÄ. Kun ensimmäiset näkyi tien päällä, Possukin löysi itsensä lässyttämästä robotille. - Voi pientä, tule vaan suojatien yli. Ei tule autoja, eikä Possutäti ainakaan tule päälle. Ja kun Possu kauempaa näki ilkeän pikkupojan potkaisevan pientä, oli pojan onni, että Possu oli kaukana. Muuten Possu olisi voinut ottaa pian korvasta kiinni.  Robotit on pieniä ja suloisia ja piristää katukuvaa. 

MUTTA....

Ulkonäkö voi pettää! Tänään Possu päätti itse kokeilla robottia. Ihan just siks, koska se on niin söpö. Ja Possu sai todeta, että söpön ulkokuoren alla piileksiikin ilkeä ketkuilija!! 

Possu siis rekisteröityi palveluun. Teki tilauksen. Kaikkea kivaa löytyi aurinkorasvasta jätskituuttiin asti. 

MUTTA

Maksutapa! Possu on aina kokenut hankalana verkkomaksut, joihin pitää lisätä pankkikortti. Kortissa on monta typerää numerosarjaa. Löydä sieltä oikea! Sitten kysytään 3-numeroista taikasanaa. Niitäkin on kortissa monta. Ja joka kerta Possu arpoo sieltä väärän numeron. Sen seurauksena kortti lukittuu. Ja näin käy aina viikonloppuna, kun pankkityypit lekottelee rannoilla. Netistä voi saada yhteyden tympeään chat-robottiin, joka ei oo ees söpö, toisin kuin kuljetusrobotit. Chat-robotti kyselee typeriä ja lopulta ilmoittaa, ettei voi auttaa. Ok. selvä. Kiitos tyhjästä. 

No, onneks tuli just täytettyä bensatankki. Hätäohjeiden neuvomana on nostettuna vähän hätäkäteistä ja ruokaakin kaapissa sen verran, ettei nälkään kuole.

Mutta... Possun usko ihmisyy... eikun robotuuteen on mennyt. Että tuollainen söpö, pikku kuljetusrobottikin voi olla pohjimmiltaan niin ilkeä!!!"

Lumipyryä

 Polvea repii. Tietää pyryä, sanois isomummo. Jotain taivaalta tuleekin, mutta ei sentään lunta. Vettä tulee. Se on hyvä, niin siitepölytilanne helpottuu. Possu on ollut niiiin liikuttunut tästä kevään kauneudesta, että nyyhkii ja niiskuttaa koko ajan. 

Onko onni myötä, kun kulkee onnibussilla? Possun matkalla tuli oikein onnentömäys, kun bussikuski teki äkkijarrutuksen. Possu tömähti edessä olevaa penkkiä vasten. Sen jälkeen Possu pusersi tiukasti kauhukahvaa loppumatkan ajan. Kaahari kuski olikin. Oli pysäkilläkin etuajassa. Yritti pääsä matkaan ilman Possua, mutta veti vesiperän. Maalaisten tapaan, (vai tietääkö joku maalaisempaa kuin aito Possu?), Possu oli tietysti pysäkillä jo puoli tuntia aikaisemmin. Ja kannatti. Viime tipassa tullut Possu olisi ollut bussista jäänyt Possu.  Ja niin paljon onnea onnibussilla matkustaminen toi, että paluumatkan Possu pääsi ilmaiseksi, koska maksukorttilukija ei toiminut. Hahaaa! Se on säästöä kotiapäin.

Sinänsä turha reissu, että kaupungissa ei ollut mitään näkemistä. Tylsiä, rumia kerrostaloja ja katuremontteja. Hesen tilallekin oli tullut joku typerä kebab-paikka. Ei Possu sellaista syö. Possu osti sitten karkkia, kerta muuta kelvollista syötävää ei löytynyt. Kirpparillakin oltiin tylyjä ja huudettiin jo ovelta, että kassa menee kii. Pitäkää rättinne! ;P

No juu, ei mulla mitään asiaa. Kunhan tulin jaarittelemaan joutavia, kun susi ulvoi ikkunan alla. ;)

Kevättä!

T. Possy

Tartte tööttäillä!

 Possu oli eilen asioilla naapurikaupungissa. Kesken kaiken iski vessahätä. Possu laittoi mietintävaihteen päälle. Missä on vessa? Idealamppu syttyi : Kirjastossa? Lastenlorun tapaan :

-Missä vessa? - Kirjastossa.

-Missä kirjasto? Seuraavassa risteyksessä.

Possu laittoi vilkun päälle. Totesi ettei siellä ollutkaan. Possu jatkoi matkaa. Ei siinä (vessa-)hädässään hoksannut, että sieltä oli auto tulossa. Autoilija TÖÖÖÖÖTTÄS!! Possu säikähti. Possu suuttui. Possu sätti mielessään autoilijaa typeräksi ja lapselliseksi. Ei kai kukaan nyt tahallaan vilkuta ja jatka silti matkaa? Eikö autoilija nyt ymmärtänyt, että sattuuhan sitä nyt sellaista vieraassa kaupungissa, että vilkuttaa vahingossa väärässä paikassa, kun ei tiedä, missä jokin paikka on? Luuliko se, että Possu tahallaan härnätäkseen vaan vilkutti.

Mutta tarinamme päättyi onnellisesti. Possu löysi kirjaston ja vessan ja sai helpotettua oloaan. Sen jälkeen saattoikin helpottuneena vaikka lauleskella loppumatkan.

Paras Possu

 Sus haikaili Possun perään? Hah. Eikö Sus tiedä, että paras Possu on se joka on poissa..... -työpaikalta nimittäin! Hahaa, Possulla on huomenna lomapäivä. Paras maanantai on se maanantai, jota ei tartte vanheta työpaikalla!  *aurinkoinen possunhymy* Tällei sunnuntai-iltana on kiva mennä nukkumaan, kun tietää, että aamulla ei tartte nousta töihin.

Possulassa on kevät. Maa on lumeton. Leskenlehdet kukkii. Mustarastas laulaa. Ja leskenlehdellä lepäsi leppäkerttu. Tarkemmin se tais olla kyllä kevätesikonlehti. Mutta leppäkerttu leskenlehdellä kuulosti hienommalta. 

Possu kävi tänään salaa avantouimassa. Salaa koska se ei ollut virallinen avantopäivä. Saunan seinällä nimittäin lukee, että saa käydä vain virallisina avantopäivinä. Mutta ei avanto siitä pilaannu jos Possu vähän pulahtaa. Se on itse asiassa vain hyväksi, että Possu rikkoo jään painollaan, niin avanto pysyy auki. Avannolle oli kyllä vaikea pujahtaa salaa, koska siellä oli väkeä. Siellä oli pihalla vihreä teltta, jossa luki Keskusta. Hämäystä. Ei avanto ollut lähelläkään keskustaa. siinä olis pitänyt lukea Syrjäkylä. Siellä oli myös ilmapalloja ja ihmisiä ja keskellä telttaa oli joku paistamassa makkaroita. Teltan edessä yksi nainen söi makkaraa. Possu kuiskasi tälle : - psst, onko täällä joku tilaisuus? Kai silti pikkuisen voi pulahtaa? Nainen arveli, että varmaan voi. Possu meni mökin taakse vaihtamaan uikkarit ja hiippaili vaivihkaa väkijoukon ohi laiturille ja veteen. Aurinko paistoi. Vesi oli taatusti vähän jopa lämmennyt auringossa. Onneksi ihmiset olivat keskittyneet makkaransöntiin, joten Possu kerkesi kenenkään huomaamatta uida tosi nopean lenkin, hipsiä takaisin pukemaan ja kävellä sitten muina miehinä ohi. Makkarateltan kohdalla Possu vähän hidasti toivoen salaa, että nää keskustan city-ihmiset ois kutsuneet Possunkin makkaralle. Ei ne kutsuneet :( Ne vissiin tunnisti naamasta, että Possu oli naapurikunnasta eikä kuulunut äänestysalueeseen. Possu ajeli sitten bensa-asemalle ostamaan suklaapatukan. On se sentään parempaa kuin makkara!

Hyvää ystävänpäivää

Hyvää ystävänpäivää just sulle!

Ota rennosti, kuin lammas päiväunilla. :)

Raivopää liikenteessä

 Mitä kehnompi keli, sitä enemmän kaistapäitä liikenteessä. Näin Possu on jo aikaa sit todennut. Kaikki järkevät tyypit pysyy silloin kotona. Onko Possu lie ainoa, kenen on PAKKO ajaa töihin kelillä kuin kelillä? Niiden höyrypäiden lisäksi. Kaikki järkevät tyypit kai ottaa silloin luurin käteen, laittaa pyykkipojan nokkaan ja soittaa pomolle, että : - KÖÖH, kröhöh, uaaark, kröhöm, höm höm, kauhea flunssa ja duha ja korona, ja Ö-virus ja Ebola, nyt ei pääse töihin! 

Vain Possu lähtee urheasti myrskyjä ja liikenneraivoajia uhmaten, tuli sitten vaikka ämmiä taivaalta!

Tässä eräänäkin sellaisena aamuna Possu lähti. Oli sumu ja tuuli ja sade ja liukas. Niin hurja keli, että yllättävää kyllä kukaan ei edes lähtenyt edelle. Takapuskurissa roikkui kyllä useampikin. Kun Possun työmaapaikkakunnan risteys lähestyi, Possu hiljensi vauhtia ja laittoi vilkun oikealle. Jo joku raivopää vilkutti Possulle valoja. Possu vaihtoi kääntyjän kaistalle ja näytti kieltä vilkuttajalle. Väläytti vielä valojakin perään. Mokomakin hätähousu raivopää! Possu kihisi vielä parkkipaikalle päästyäänkin ja töissä selitti tuohtuneena työkaverillekin takaa puskenutta raivopäätä.

Sitten iltapäivällä Possun lähtiessä kotiin, Possu huomasi takalasin pyyhkijöiden olevan pystyasennossa. 

Apua! Silloin Possu punastui. Takana tullut ei ollutkaan väläytellyt raivotakseen Possun hidastelusta, vaan oli koittanut ilmoittaa Possulle tästä tuulilasinpyyhkijästä.  Aamun raivopää istuikin siis Possun omassa autossa kuskin paikalla!! No, ehkä autoilija ymmärsi Possun valonväläytykset kiitokseksi. Toivottavasti. Toivotttavasti ei ainakaan nähnyt Possun kielennäyttöä. Ja etenkään tuntenut Possun autoa....