Voihan suutari!

 Voihan suutari, mitä monotusta! Niin, hmmm...ehkä aloitan ihan alusta. 

Tapahtuipa kerran sellainen ihme, että Possulassa oli lunta, pakkasta ja aurinkoa. Oli myös ihana latu järven ympäri, ja vielä Possulla pari lomapäivää silloin! Tämmöinen täysosuma sattuu ehkä noin pari kertaa kymmenessä vuodessa. Possu kaivoi varastostaan sukset. Sellaiset uutuudenkarheat, noin 30 vuotta vanhat hyvät perintösukset ja suuntasi järviladulle. Se oli IHANAA!! Parina päivänä Possu ehti hiihtää. Toisena huomasi sellaisen harmillisen asian, että monoista oli pohjat irtoamassa. ./

Possun hiihtoharrastustaipaleella  on ollut vähän vastuksia. Nimittäin viime talvena Possu huomasi suksissaan olevan siteet rikki. Ei aukee eikä saa monoa paikalle. No. Onneks löytyi nuo yhtä hyvät perintösukset. Sitten hajosi sauva. Erään hiihtoretken jälkeen Possu huomasi sauvan piikkipään jääneen ladun varrelle. Onneksi Possu sai uudet vanhat sauvat tuttavan varastokätköistä. Niin harrastus jatkui jälleen. 

Mutta nyt sitten tämä! 

Possu mietiskeli. Kavereitten jemmoista ei kuulemma löytynyt niin vanhoja monoja kuin Possulla. Kirppareita ei jaksanut kierrellä. Muutenkin järkevintä olis sitten uusia koko suksipaketti, jos uusimaan lähtisi, mutta Possu ei viitsisi tehdä niin isoa satsausta, kun on lähinnä tollasen tasaisen ladun sunnuntailykkijä ja kun hiihtokelejäkin on nykyään niin harvoin Possulassa. Entäs suutari? Saiskohan se liimattua pohjan kunnolla. (Tietty itsekin voisi kokeilla pikaliimaa, mutta Possu epäili osaisiko itse sitä niin hyvin tehdä, että tulos olisi oikeesti kestävä?) Possu selaili netissä suutareita. Joku mainosti kengän pohjien liimaamisen olevan noin muutamia euroja, joten Possu päätti kokeilla sitä.

Possu ajeli siis suht tyhjään korona-kauppakeskukseen. Yllättäen suutarin edessä oli kuitenkin jono. Oliko kaikkien mononpohjat irronneet yhtäaikaa? Lopulta kuitenkin tuli Possun vuoro ja kiireinen suutari viittoili Possulle. Suutarimestari katseli Possun tossunpohjia. - MITÄ!? tämä ärähti Possun tupistessa maskin takaa asiaansa ja yrittäessä kysellä hintaa. -EI TULE TÄNÄÄN VALMIIKSI!? Kenkäguru ärähti. - Anna puhelinnumero, niin soitetaan, kun valmista? Possu yritti piipittää sekaan kysymystä hinnasta, mutta suutarimestari ärähti uudelleen : - PUHELINNUMERO?! 

Possu antoi numeronsa.

-

Eilen saapui tekstiviesti. "Työ on valmis ja noudettavissa."

-

Tänään Possu kävi noutamassa. Vastassa oli nyt paljon mukavampi työntekijä. Hinta sai kuitenkin Possun nielaisemaan. 40 euroa!! Ehkä olisi sittenkin kannattanut kierrellä vähän kirppareita. Tai lyödä jauhot suuhun silloiselle suutarimestarille ja vaatia hinta-arvio. No toisaalta, palaahan sitä bensaa kirpputorikiertelyissäkin. Ja menee aikaa, vaikka sitä hyvää hiihtoaikaa hukkaan. Ja onhan se ekoteko mieluummin korjata vanhaa kuin ostaa koko ajan (30 vuoden välein) uutta. Ja toimihan Possu samalla suutariyrityksen työllistäjänäkin. Ehkä vaikka pelasti koko liikkeen konkurssilta! Eli oikeestaan don´t worry, kaikki hyvin. Maailma pelastuu. :)

-

Hiihtokelit muuten meni jo..

Kakkaunen tulkinta

 On kysytty Possun tulkintaa edellisen postauksen unesta. 

Suuri Possu-Guru vastaa :

Possu ajattelee niin, että kun Possu haikaili ensin hienoa pöytäliinaa, joka lopulta osoittautuikin pelkäksi kakkapussin sisällöksi, niin sehän tarkoittaa varmaan, että :

Joku Possun haaveilema asia ei loppujen lopuksi olekaan mitään hienoa ja tavoittelemisen arvoista, vaan tosiasiassa pelkkää KAKKAA!!

Joten Possu voi olla tyytyväinen osaansa ilman sitä asiaa, jatkaa tyytyväisenä matkaansa ja olla iloinen, ettei Possu ollutkaan niin hölmö, että olisi siihen lankaan mennyt ;)

Ei kaikki kultaa, mikä kiiltää!

Lopultakin ; UNI!!

 Nyt ois unikirjaan kirjoittamista, mutta nykysin kynällä paperille kirjoittaminen tuntuu niin työläältä ;D

Mutta kirjoitan sen nyt ens alkuun tänne, kerta Possun unia on oikein pyydetty. ;) Possu nukkui viime yönä harvinaisen pitkän yön. Meni nukkumaan jo ennen puolta kymmentä!! - Väsyttää ja aivosumua, onkohan Possulla omikron..?! 👀 Mutta siis se uni:

Possu oli maantien varrella kävelemässä, kun huomasi linja-autopysäkin luona tolpassa roikkuvan hienon VALLILAN pöytäliinan. Se oli levitetty siihen oikein hulmuamaan. 

-Mikä tuuri! Possu ilahtui. Löysin hienon pöytäliinan!

Possu alkoi irrottaa liinaa pylväästä. Sen mukana tuli muovipussi joka oli jotenkin kiinnitetty liinaan. Possu kurkkasi pussiin, jonne liinakin oli nyt kuin taikaiskusta sujahtanut valmiiksi silitettynä ja viikattuna. Lisäksi pussissa näytti olevan myös jotain lastentarvikkeita, vaippoja ja sen sellaisia. Possua alkoi kaduttaa liinan ahnehtimisensa. Tässä oli ehkä jonkun unohtunut ostoskassi, joka oli ties kuinka tärkeä omistajalleen. Ei Possu voinut sitä itselleen ottaa.

Samassa tietä pitkin käveli seurue, johon kuului lastenrattaita työntäviä naisia. Oliko kassi heidän? Possu meni kysymään. Naiset vastasivat ettei ollut. 

-Ottakaa se kuitenkin, jos sattuisitte löytämään omistajan. Tai jos ette löydä niin pitäkää itse. Teillä on varmasti näille käyttöä, Possu sanoi antaen kassin. 

Nainen otti kassin. Seurue lähti omaan suuntaansa ja Possu omaansa. Yhtäkkiä Possu kuuli naisen kiljaisevan. 

- YÄÄÄK!! Näähän on kaikki kakkavaippoja!! 

Nainen oli katsonut pussiin tarkemmin. Nyt Possu ymmärsi, miksi pussi oli jätetty. Ja Possu päätti liueta paikalta tiehensä kiireesti!!

Iso Sika muistelee : Possu viittaa

 Possu lukee parhaillaan kirjaa Kirjeitä Japaniin. Sen on kirjoittanut Vappu Kannas. Kirjassa on lähettämättömiä kirjeitä vanhalle lapsuudenystävälle, joka on lopettanut yhteydenpidon. Miltä tuntuu menettää ystävä? Siitä miltä tuntuu rakkaussuhteen loppuminen, on puhuttu ja kirjoitettu paljon, mutta yhtä lailla koskee ystävän menetys. Siitä kirjoittaa nyt Vappu. Samalla tulee muisteltua lapsuus- nuoruus- ja kouluvuosia. Niitä lukiessa Possunkin ajatukset hiipivät varkain niihin omiin muistoihin. Kouluun. Ala-asteelle. Haluatteko kuulla, mitä Possun mieleen muistui yhtäkkiä? Ette? Kerron silti.

Ihan koulu-uran alussa, ekaluokalla, Possukin oli hyvin aktiivinen. Possu viittasi! (Tää tapa karsiutui kyllä sujuvasti myöhemmin.) Siihen aikaan kaikki tavoittelivat huomiota viittaamalla. Oli tulossa joulujuhla. Possun luokka esitti näytelmää. Opettaja kyseli vapaaehtoisia rooleihin. Tääkin oli hämmästyttävää ekaluokkalaisen innostusta. Ihan kaikki viittailivat kilpaa ja toivoivat pääsevänsä rooleihin. Possu ei muuten tainnut kuitenkaan vaikuttaa erityisen ulospäinsuuntautuneelta moiseen. Possun pettymykseksi aina valittiin joku muu. Pikku-Possu kuitenkin viittasi koko ajan innokkaasti. Lopulta opettaja armosta antoi yhdet vuorosanat Possullekin. Possun sanat tulivat heti sen jälkeen, kun ovelta kuului koputus ja ne kuuluivat näin : - Liisa menepäs katsomaan kuka siellä ovella on! (Arvaatteko kuka mahtoi olla?) ;)

Rooli oli merkittävä ottaen huomioon, että Possu muistaa sen vielä näinkin pitkän ajan kuluttua!! Muistaa myös sen esiintymisinnon, joka siihen aikaan vielä oli. Ja pettymyksen, kun ei saanutkaan rooleja. Seuraavina vuosina ei moista intoa tainnut enää ollakaan ja aika pian se vaihtui suorastaan esiintymispeloksi. Kokemuksen syvällä rintaäänellä toteaa tässä iso sika, että sitä pienten ekaluokkalaisten esiintymisintoa kannattaisi varmaan mahdollisimman paljon hyödyntää ja rohkaista, innostaa esiintymään, sillä sitä intoa tarvitsee myöhemmin se epävarma murrosikäinen. Epävarmasta aikuisesta puhumattakaan. ;)

Toinenkin viittausmuisto Possulla on. Jostain syystä koulun yleisurheilukisojen paperille kirjatut tulokset oli oppilaiden keskuudessa hyvin suosittuja. Kun ne oli aikansa seisseet seinällä, opettaja otti ne pois ja kysyi haluaako joku? Kaikki halusivat. Opettaja jakoi niitä suurina aarteena. - Kuka haluaa pituushyppytulokset? - Minäminäminä!! Kaikki viittasivat. - Kuka haluaa korkeushyppytulokset? -Minäminä. Tästä kehkeytyi samanlainen viittauskilpailu kuin näytelmärooleistakin. Lopulta Possukin sai jotkut tulokset itselleen. Possu laittoi ne koululaukkuunsa. (Siihen aikaan ei ollut muodissa pitää reppuja. Koululaukku oli epäkäytännöllinen olalla kannettava.) Kotona Possu esitteli ylpeänä paperia. -Opettaja antoi nää mulle!! - No kumma. Mitä varten se sinulle ne antoi? Mitä niillä tekee?Äitipossu ihmetteli harmistuneena turhasta paperiroskasta. - En mä vaan tiedä, Possu vastasi. Possu ei tohtnut kertoa itse niitä kinunneensa, koska ei oikeastaan itsekään tiennyt mitä niillä pitäisi tehdä.

Oonkohan mä kertonut nää jo ennenkin täällä? Kuulosti jotenkin tutulta. Ehkä, ehkä ei? Mutta eikö oo hassua, voitteko mitenkään uskoa, että Possukin on joskus ihan oikeesti ollut pieni ekaluokkalainen??!!

Hyvää Uutta Vuotta!!

OIKEIN RÄISKYVÄN HYVÄÄ

        ONNELLISTA

IHANAA

     KAUNISTA UUTTA VUOTTA, 

TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA

Sudelle, Repulle, Sohvalle, Pöllölle, Laiskiaiselle, Saukkikselle, Arkeilijalle ja Kaikille Possun blogia seuraaville!!    

Pysykää virkeinä ja linjoilla, tarinaa seuraa joskus....  (seuraavan viidenkymmenen vuoden sisällä) mutta ei nyt, koska Possu on tehny uudenvuodenlupauksen mennä ajoissa nukkumaan, (ainakin joskus), joten Possu lähtee nyt katsomaan painajaisia. Katsotaan joko tulee jotakin päiviteltävää Repun lähettämään unipäiväkirjaan!

Öitä!

T. Possu

Lumijoulu

 Tänä vuonna satoi lumi juuri aatoksi. Kaunista. Oli valkoinen maa ja pakkanen, lumiset puut ja tähtitaivas. Joulusaunasta pääsi välillä lumeen paljain varpain hipsimään. Viilensi kivasti.

Pukkikin toi sangen runsaasti lahjoja. Repulle kiitos unikirjasta. Tyypillistä, että nyt kun sellainen on, niin tietenkään ei sit aamulla muistanut uniaan. Johtuneeko ehkä liiasta syöpöttelystä? Ehkä joku toinen yö parempi onni.  Karkkiakin tuli niin, että HUH! Itsekin ylipainoinen pukki ei taida ymmärtää, ettei jouluporsasta saisi enempää lihottaa!

Herttaisen suloisia joulunpyhien jatkoja!

<3 Possu

Joulurauhaa!

 Joulu. Suloinen hyväntahdon juhla. Niin kai sen pitäisi olla. Jotenkin vaan tuntuu, kuin ihmiset olisi nyt aivan erityisen takakireitä ja kiukkuisia. Possukin on saanut monet ryöpyt niskaansa. Naurettavista asioista. Ja Possu on antanut kyllä samalla mitalla takaisin. Kiukku tarttuu. Vai liekö sitä itselläkin vähän pohjalla?

Joulustressiä on monenlaista. Yksi on väsynyt kaikesta tekemisestä. Töitten ohella pakko tehä suursiivous. Pakko tehä kaikki jouluruuat alusta loppuun itse, ja niin että ne tulee just tehtyinä uunituoreina pöytään. Kodin perinne. No ihan hienoa, jos on aikaa ja nauttii puuhastelusta. Mutta oikeestaan ; MIKS? Kukaan perheenjäsen tuskin kuolee, vaikka laatikot ym. ois ostettu valmiina. Jotkut perinteet joutais hyvin romukoppaan!

Toisilla joulu tuo haikeita muistoja menetetyistä ihmisistä. Odottaa vain, että joulu menisi pian ohi. Joulu voi olla surullista. Possullakin on ollut menetyksiä. Silti voi nauttia tunnelmasta ja siitä, että on ees yks ylimääräinen jouluvapaa. Voi ulkoilla ja katsella ihmisten hienoja jouluvaloja, ja laittaa just sellaisen joulun itselleen kuin haluaa. Tai olla laittamatta. Possun mielestä sinkkujoulun parhaita puolia on just se, ettei TARTTE tehä yhtään mitään sellaista, mitä ei halua.

Possu tahtoo kuusen. Ja pipareita. Kalaa ja rosollia. Ja suklaata. Ja jos joku heittää paketilla, niin sekin on aina plussaa. ;) Niitä paketeita on yllättävästi kuusen alle kertynytkin. Aivan suloista että Possua on muistettu! Erityiskiitos Repulle!

Tunnelmallista, rauhallista, lumista, hauskaa ja onnellista Joulua kaikille!

Porsaita äidin oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki.

Porsaita äidin oomme kaikki, oomme kaikki. Kaikki.

Siinää ja miinää. Siinää ja mi-i-nää!!