Köyhyys ei oo häpeä, mutta nolottaa se välillä silti. Varsinkin näin kaukana palkkapäivästä tahtoo olla rahat vähissä. Ainakin jos on kuukauden aikana sattunut tulemaan kunnon laskusuma. Niinku nyt tammikuussakin. Viime päivät Possu on laskenut aika tarkkaan, mitä on pakko ostaa ja mitä ei.
Viikonloppuna Possu osti maitopurkin pulloilla. Niitä kun oli kivasti kertynyt kaappiin. Rasvaton maito oli kaikkein halvinta, joten Possu sai jopa pulloista rahaa takaisinkin. - Heheehe, olipas se kiva kerrankin näin päin, Possu vitsaili kassalle. Kotona sai laittaa loput kolikot omaan säästöPOSSUUN. Ei siis Possun suuhun vaan Possulla on ihan oikea posliininen SÄÄSTÖpossu kirjahyllyn päällä.
Tänään sitten olikin se maito jo loppu. Possu on kauhea maidonlitkijä, (ja meni sitä vähän vieraallekin kahvimaidoksi). Lisäksi piti ostaa vähän muutakin, koska jääkaappi alkoi näyttää aika ankealta. Niin Possu ryösti tänään osan sen säästöpossun sisällöstä.
Erityisen noloa räknätä viimeisiä kolikoitaan kassalla. Mutta onni olikin Possun puolella. Nimittäin edellinen asiakas tyhjäsi myyjän kassalippaan tyhjäksi kolikoista. Possu kuuli myyjän soittavan jollekin, että voitko tuoda vähän kolikoita tänne? Myyjän lopetettua Possu väläytti makeimman hymynsä ja ilmoitti avuliaasti, että : - MINULTA saat kolikoita! Katsotaanpas, muistaakseni niitä oli kukkarossa.
Niin Possun kolikoiden räknäys näyttikin enemmän myyjän auttamisprojektilta kuin omien viimeisten senttien laskemiselta. Myyjä oli kiitollinen, ja Possu ilmoitti iloisesti, että minustakin oli hyvä päästä eroon noista pikkurahoista!