Kaalinkäryä

 Tänään pakko sanoa, että Possu oli aika uuttera. Eka aamulla Possu keitti kaalinpäätä. Iltapäivää varten. Sitten Possu lähti hiihtämään 7 kilsan suolenkin. Oli kaunista. Sen mitä näki alati huurtuvien rillien takaa. Kotiin palattua Possu jatkoi kaalitöitä. Eli valmisteli kääryleitä uuniin muhimaan. Kaalikääryleet on Possun herkkua. Ainakin sellaiset kääryleet, mitä äitipossu teki. Possun omat on ehkä jotain sinnepäin. Kääryleet on hyviä, mutta hitaita ja vaivalloisia. Siksi niitä kannattaa tehä kerralla paljon ja pakastaa. Sit on pitkäksi aikaa murkinaa valmiina. MURKINA - nyt yhtäkkiä välähti tuosta sanasta mieleen hyvin kaukainen muisto. Jostain eka- tai tokaluokan välitunnilta. Leikittiin jotain kotia varmaan. Possu puhui murkinan tekemisestä. Sitten seuraavana leikisti uutena päivänä, Possu puhui taas murkinan tekemisestä. Siihen leikkikaveri vastasi : - Ei me tänään tehdä murkinaa, vaan olkoon nyt vaikka lihapullia! Ei ollut kuullut sitä sanaa aikaisemmin vaan luuli sitä joksikin erityiseksi ruuannimeksi. Possua huvitti jo silloin, mutta jätti oikaisematta. Lienee leikkikaverillekin vuosien saatossa selvinnyt, mitä tarkoittaa MURKINA. :) Toinen leikkimuisto samalta ajalta, että lääkärileikissä joku "otti verikokeita" orapihlajanpiikillä. Onneksi Possu ei käynyt vastaanotolla. Ja vuorenkuningasta leikittiin, kunnes kerran sattui jollekin vahinko ja leikki kiellettiin. Oi niitä aikoja! Nyt olisi muuten pitkästä aikaa kunnon vuoret siihen leikkiin. Vieläköhän leikki tunnetaan?  (muuten kuin ehkä kännykkäversiona)

Ystävä vuosien takaa

 Possulla on uusi ystävä. Se kello ;) Onneksi Possulla on myös ihan oikeitakin ystäviä. Eri paikkakunnilla asuessa niitä on kertynyt. Jotkut on kulkeneet hetken rinnalla tietyssä elämänvaiheessa, ja sitten polut eronneet. Joidenkin kanssa on yhteydenpito säilynyt. Ja on tavattukin pitkän ajan päästä. Toisten kanssa juttu on jatkunut luontevasti siitä, mihin vuosia sitten jäi. Mutta tässä lähipäivinä tuli mieleen sanonnat "kaikkia keittoja ei voi lämmittää uudelleen" ja "tuttavat tulevat ja menevät, ystävät ovat ja pysyvät."...

Possu kävi kylässä yhdellä ystävällä vuosien takaa. Kovin tämä toivotti tervetulleeksi. Halattiin. 

Mutta..

Jotenkin juttu ei jatkunutkaan siitä samasta. Tunnelma oli vaivautunut. Kumpikin oli kai muuttunut. Vaikka pyrkimys oli sydämellisyyteen, silti jotain oli muuttunut. Kahviteltiin. Juteltiin. Otettiin yhteiskuvia. Hyvästellessä halattiin ja sanottiin ne : - Nähdään useammin! Silti Possulla oli tunne, ettei oikeesti ollut tervetullut, ettei oikeesti ollut tullut ymmärretyksi, ettei yhteistä säveltä löytynyt niin kuin ennen.

Se on normaalia ja luonnollista. On Possulle aikaisemminkin käynyt näin. Yläasteella, kun Possu vaihtoi koulua ja se paras ystävä jäi. Kahden vuoden jälkeen kumpikin oli niin muuttunut, ettei ystävyys ollut enää sama. Kerran, pari tavattiin ja siihen se jäi. Nyt vuosia oli kulunut enemmänkin. Mutta sama kokemus. Odotus ystävän tapaamisesta. Ja pettymys. 

Niin me muutumme, kasvamme eri suuntiin. Se on normaalia.

Mutta haikeaa.

Lähtiessä halattiin. -Nähdään taas pian, kumpikin valehteli.