Uusi vuosi, uusi kujeet. Possu lopettaa kaiken hötkyilyn ja säntäilyn, ja koettaa elää leppoisaa, rauhallista elämää ;) Tuskin jaksaa kauheesti leikkiä laihduttajaakaan, mutta jos tavallinen possuelämä kiinnostaa, niin tervetuloa blogiin!

tiistai 5. maaliskuuta 2024

Sattumusten perjantai

Pöllöllä oli ollut ongelmia bensatankilla. Niin Possullakin oli eräänä perjantaina. Ja siitä tankkausreissusta alkoi sitten sattumusten sarja...

Possu tankkasi. Meni maksamaan. Kortti ei toiminutkaan.
 
- Äh taas tässä maksulaitteessa on vika. Kokeillaan tossa toisella kassalla, sanoi myyjä.
Possu vaihtoi kassaa. - Maksu hylätty, sanoi laite.
Myyjä kutsui paikalle toisen myyjän.
-Odotas hetki, jos se sitten toimii, myyjä sanoi, ja alkoi tehdä toiselle asiakkaalle hodaria.
Possu odotti. Toisellekin kassalle kasaantui jonoa. Myyjä teki heille kaikille hodarit ja rahasti. Sitten yritettiin uudelleen. Ei toimi.
- Mitäs nyt tehdään? Nuorempi myyjä kysyi.
- Kyllä se kohta toimii, pitää deletoida tää laite ja käynnistää uudelleen kohta.
Kas kummaa, kaikkien muitten kortit kuitenkin toimivat. Possua alkoi epäilyttää. Possu tarkisti kännykällä verkkopankista saldon. Kyllä tilillä sen verran oli, että olisi pitänyt saada maksettua. Possu ehdotti, että hän lähtee nostamaan rahaa. Ei kai siinä ollut muutakaan vaihtoehtoa. Myyjät suostuivat.

Pankkiautomaatti oli noi parin kilometrin päässä. Possu kaahasi sinne ärtyneenä. Mutta kas kummaa, automaatti ilmoitti kans, että kortti lukittu. Pankki kiinni. mitä neuvoksi? No onneksi Possu oli kotinurkilla ja tiesi, että kun räknää kukkarossa olevat eurot ja ryöstää kotoa säästöpossun, saa bensan maksettua. Niin Possu kävi kotikautta, ja palasi huoltamolle.
-Voi sentään, me nyt juoksuttiin sinua, myyjä päivitteli.
- Ei mitään, mun moka, kortti on lukkiutunut, Possu sanoi. - Mutta nyt saan olla viikonlopun sitten peeaa.

Siinä pankkiautomaatilla Possu yhtäkkiä muisti, että tällaista on sattunut ennenkin. Netistä kun ostaa niin, että tarvitaan luottokortin numero, niin Possu aina sählää siinä kohtaa niiden numeroitten kans. Ja siinä kohtaa verkkopankki ei yhtään varoita, että nyt kortti lukkiutuu. Sen huomaa ite vasta tollaisessa nolossa tilanteessa, kun yhtäkkiä kortti ei toimikaan. No onneksi pankki aukeaa maanantaina. Pitää varmaan varata heti aika, kun sinne on aina kauhea jono sinä harvana aikana, kun se on auki. Ja sinne pitää olla sit virallinen henkkari eli passi. Ja passihan odottaa nätisti käsilaukun sisätaskussa. 
KÄSILAUKUN? Apua, Possu osti alkuvuodesta uuden. Hyvän löydön tekikin eurolla kirpparilta. Possu siirsi rahapussin ja avaimet sinne uuteen laukkuun. Mutta passi?? Siirsikö Possu sitä? Ei, passi meni roskiin!! Ja roska-auto on käynyt jo monta kertaa, joten kaatopaikalla se varmaan on jo tuhottuna. Nyt Possu on sitten rahaton ja henkkariton. Mitäs nyt.

Äkkiä Possu muisteli viime kerralla pankkivirkailijan puhuneen jostain nettinumerosta. Possu meni tutkimaan pankin sivuja, ja tosiaan pe klo 19 asti oli numero, jonne sai soittaa kortin lukkiutuessa. Ja henkkarit sai todistettua pankkitunnuksilla. HUH! Asia tapahtui nopeasti ja ystävällisesti palvelualttiin miehen vastattua numeroon.

Passiasiakin on nyt vireillä. Sekä uusi tulossa, että vanha ilmoitettu kadonneeksi. (Vaikka Possu ei uskokaan, että kukaan sieltä Possun roskapussista olisi hoksannut löytää.)

Mutta ootteko ikinä kuulleet kenenkään muun heittäneen passia roskiin??!!

keskiviikko 7. helmikuuta 2024

Aika lentää

 Aika lentää, sanoi Possu, kun kellon ilmaan heitti. HAHHAHHAAA!! Hyvä vitsi, NAURAKAA!!!


Ei vais, viikot vierii semmosta vauhtia, ettei perässä pysy. Just oli elokuu, joulu ja nyt jo kohta helmikuu puolessa. Aika menee hitaasti vain jotain pelottavaa odottaessa, kuten vaikka lääkärin aikaa... Semmonen Possulla on nyt perjantaina. Vuositarkastus. Kaiken jären mukaan kaikki pitäis olla suht kunnossa, mutta


PITÄKÄÄ NYT SILTI PEUKKUJA!!!


(Possu pelkää lääkäreitä. Voiskohan tiukan paikan tullen mennä lääkärin pöydän alle piiloon??)









lauantai 20. tammikuuta 2024

Kaalinkäryä

 Tänään pakko sanoa, että Possu oli aika uuttera. Eka aamulla Possu keitti kaalinpäätä. Iltapäivää varten. Sitten Possu lähti hiihtämään 7 kilsan suolenkin. Oli kaunista. Sen mitä näki alati huurtuvien rillien takaa. Kotiin palattua Possu jatkoi kaalitöitä. Eli valmisteli kääryleitä uuniin muhimaan. Kaalikääryleet on Possun herkkua. Ainakin sellaiset kääryleet, mitä äitipossu teki. Possun omat on ehkä jotain sinnepäin. Kääryleet on hyviä, mutta hitaita ja vaivalloisia. Siksi niitä kannattaa tehä kerralla paljon ja pakastaa. Sit on pitkäksi aikaa murkinaa valmiina. MURKINA - nyt yhtäkkiä välähti tuosta sanasta mieleen hyvin kaukainen muisto. Jostain eka- tai tokaluokan välitunnilta. Leikittiin jotain kotia varmaan. Possu puhui murkinan tekemisestä. Sitten seuraavana leikisti uutena päivänä, Possu puhui taas murkinan tekemisestä. Siihen leikkikaveri vastasi : - Ei me tänään tehdä murkinaa, vaan olkoon nyt vaikka lihapullia! Ei ollut kuullut sitä sanaa aikaisemmin vaan luuli sitä joksikin erityiseksi ruuannimeksi. Possua huvitti jo silloin, mutta jätti oikaisematta. Lienee leikkikaverillekin vuosien saatossa selvinnyt, mitä tarkoittaa MURKINA. :) Toinen leikkimuisto samalta ajalta, että lääkärileikissä joku "otti verikokeita" orapihlajanpiikillä. Onneksi Possu ei käynyt vastaanotolla. Ja vuorenkuningasta leikittiin, kunnes kerran sattui jollekin vahinko ja leikki kiellettiin. Oi niitä aikoja! Nyt olisi muuten pitkästä aikaa kunnon vuoret siihen leikkiin. Vieläköhän leikki tunnetaan?  (muuten kuin ehkä kännykkäversiona)

sunnuntai 7. tammikuuta 2024

Ystävä vuosien takaa

 Possulla on uusi ystävä. Se kello ;) Onneksi Possulla on myös ihan oikeitakin ystäviä. Eri paikkakunnilla asuessa niitä on kertynyt. Jotkut on kulkeneet hetken rinnalla tietyssä elämänvaiheessa, ja sitten polut eronneet. Joidenkin kanssa on yhteydenpito säilynyt. Ja on tavattukin pitkän ajan päästä. Toisten kanssa juttu on jatkunut luontevasti siitä, mihin vuosia sitten jäi. Mutta tässä lähipäivinä tuli mieleen sanonnat "kaikkia keittoja ei voi lämmittää uudelleen" ja "tuttavat tulevat ja menevät, ystävät ovat ja pysyvät."...


Possu kävi kylässä yhdellä ystävällä vuosien takaa. Kovin tämä toivotti tervetulleeksi. Halattiin. 

Mutta..

Jotenkin juttu ei jatkunutkaan siitä samasta. Tunnelma oli vaivautunut. Kumpikin oli kai muuttunut. Vaikka pyrkimys oli sydämellisyyteen, silti jotain oli muuttunut. Kahviteltiin. Juteltiin. Otettiin yhteiskuvia. Hyvästellessä halattiin ja sanottiin ne : - Nähdään useammin! Silti Possulla oli tunne, ettei oikeesti ollut tervetullut, ettei oikeesti ollut tullut ymmärretyksi, ettei yhteistä säveltä löytynyt niin kuin ennen.

Se on normaalia ja luonnollista. On Possulle aikaisemminkin käynyt näin. Yläasteella, kun Possu vaihtoi koulua ja se paras ystävä jäi. Kahden vuoden jälkeen kumpikin oli niin muuttunut, ettei ystävyys ollut enää sama. Kerran, pari tavattiin ja siihen se jäi. Nyt vuosia oli kulunut enemmänkin. Mutta sama kokemus. Odotus ystävän tapaamisesta. Ja pettymys. 

Niin me muutumme, kasvamme eri suuntiin. Se on normaalia.


Mutta haikeaa.


Lähtiessä halattiin. -Nähdään taas pian, kumpikin valehteli.