Lumijoulu

 Tänä vuonna satoi lumi juuri aatoksi. Kaunista. Oli valkoinen maa ja pakkanen, lumiset puut ja tähtitaivas. Joulusaunasta pääsi välillä lumeen paljain varpain hipsimään. Viilensi kivasti.

Pukkikin toi sangen runsaasti lahjoja. Repulle kiitos unikirjasta. Tyypillistä, että nyt kun sellainen on, niin tietenkään ei sit aamulla muistanut uniaan. Johtuneeko ehkä liiasta syöpöttelystä? Ehkä joku toinen yö parempi onni.  Karkkiakin tuli niin, että HUH! Itsekin ylipainoinen pukki ei taida ymmärtää, ettei jouluporsasta saisi enempää lihottaa!

Herttaisen suloisia joulunpyhien jatkoja!

<3 Possu

Joulurauhaa!

 Joulu. Suloinen hyväntahdon juhla. Niin kai sen pitäisi olla. Jotenkin vaan tuntuu, kuin ihmiset olisi nyt aivan erityisen takakireitä ja kiukkuisia. Possukin on saanut monet ryöpyt niskaansa. Naurettavista asioista. Ja Possu on antanut kyllä samalla mitalla takaisin. Kiukku tarttuu. Vai liekö sitä itselläkin vähän pohjalla?

Joulustressiä on monenlaista. Yksi on väsynyt kaikesta tekemisestä. Töitten ohella pakko tehä suursiivous. Pakko tehä kaikki jouluruuat alusta loppuun itse, ja niin että ne tulee just tehtyinä uunituoreina pöytään. Kodin perinne. No ihan hienoa, jos on aikaa ja nauttii puuhastelusta. Mutta oikeestaan ; MIKS? Kukaan perheenjäsen tuskin kuolee, vaikka laatikot ym. ois ostettu valmiina. Jotkut perinteet joutais hyvin romukoppaan!

Toisilla joulu tuo haikeita muistoja menetetyistä ihmisistä. Odottaa vain, että joulu menisi pian ohi. Joulu voi olla surullista. Possullakin on ollut menetyksiä. Silti voi nauttia tunnelmasta ja siitä, että on ees yks ylimääräinen jouluvapaa. Voi ulkoilla ja katsella ihmisten hienoja jouluvaloja, ja laittaa just sellaisen joulun itselleen kuin haluaa. Tai olla laittamatta. Possun mielestä sinkkujoulun parhaita puolia on just se, ettei TARTTE tehä yhtään mitään sellaista, mitä ei halua.

Possu tahtoo kuusen. Ja pipareita. Kalaa ja rosollia. Ja suklaata. Ja jos joku heittää paketilla, niin sekin on aina plussaa. ;) Niitä paketeita on yllättävästi kuusen alle kertynytkin. Aivan suloista että Possua on muistettu! Erityiskiitos Repulle!

Tunnelmallista, rauhallista, lumista, hauskaa ja onnellista Joulua kaikille!

Porsaita äidin oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki.

Porsaita äidin oomme kaikki, oomme kaikki. Kaikki.

Siinää ja miinää. Siinää ja mi-i-nää!!

Joulupukki hirtetty

 Joulupuu on rakennettu. Possulassa. Possu osti tänään pikkukuusen Tokmannilta. Possun jouluperiaate 1 : Kuusi pitää olla. Oikea kuusi. Se saa olla minkäkokonen hyvänsä, mutta oikea! possun vakaumus ei hyväksy tekokuusia. Ne on rumia, eikä ne tuoksu.

Periaate 2 : itsetehtyjä pipareita pitää olla. Possu ei välttämättä leivo mitään muuta, mutta piparit pitää leipoa. Koska : Emäpossun reseptillä tehdyt piparit on hyviä ja ainoita oikeita. Piparitaikina on hyvää ja sitä kuuluu syödä leipoessa. Ja myös valmiit piparit on hyviä. Niitä ei pidä koristella, koska piparinmaku ei tunnu koristeiden alta. Karkit karkkina ja piparit pipareina.

Ai nii! Repu-pukki lähetti Possulle paketin! Ihan suunnattoman SUURi röhkäys kiitokseksi!! Possu säästää sen tietysti jouluaattoon. Kortissa luki jotain, että paketti on lähetetty siksi, että Possun yöjutut jatkuis. Nyt ei oo ihan yö, mutta Possu lähettää silti sekavan postauksen. Voihan olla, että yöllä ei enää jaksa.

Ja tässä kohtaa voisimme laulaa kaikki yhdessä tän jutun ekalauseen Joululaulun. Kuka aloittaa. Yks, kaks, kolme HEP

Joulupuu on varastettu

poliisit jo ovella. Joulupukki

hirtettynä

roikkuu Possun työpaikan ikkunassa.

nimittäin toi on tosijuttu. Tästä on jo aika hurjasti aikaa, kun Possun silloisella työpaikalla innostuttiin vähän joulukoristelemaan. Kiinnitettiin ikkunoihin somia joulupukin päitä. Sattui sitten eräs koulusta palaava pikkupoika piipahtamaan talossa sisällä. Poika äkkäsi koristeet ja hihkui innoissaan :

- JIPII, täällä on JOULU! Joulupukki on hirtetty ja pää ripustettu ikkunaan!!

(Seuraavana jouluna ikkunassa ei ollut niitä kivoja joulupukin päitä..)

Kaupparaivoa

 Laturaivo on tuttua, mutta näinä aikoina maskin myötä, Possu on todennut mieleensä hiipineen joulumielen sijaan välillä myös kaupparaivoa. 

Tänään Possu oli kiertämässä Tokmannilla. Maskin kanssa olo on aina kuin joulupukilla! Ei edesä näe mitään, ihmisiä tunkee joka puolella ja kauppakin on niin sokkeloinen, että aina eksyy jonnekin kummaan nurkkaan. 

Lopulta Possu kuitenkin löysi etsimänsä ja lähti suunnistamaan kassalle päin. Silloin! Perässä oli toinenkin kaupparaivoaja. Tyyppi kuvitteli kai olevansa jollain hiihtoladulla.  Tai moottoritiellä. Asteli kiireisin askelin melkein Possun kantapäillä. Pakko päästä ohittamaan Possu. Pakko päästä ensin kassalle! kassalle ensimmäisenä kerkiävä pääsisi ekana maaliin ja saisi kultaisen voittajamitalin! Pah! Et kyllä ohita! Possu kiihdytti askeliaan. Askeleet perässä kiihdyttivät myös. Possu levitti ostokset ja hartiat levälleen ; minua et ohita. Minä olen ekana maalissa!

Possu voitti kisaajan noin sadasosa-sekunnilla ja pääsi iskemään ekana ostoksensa hihnalle. Harmistunut kilpailija tunki ihan Possuun kiinni. Possu vilkaisi tätä voitonriemuisena. Teki mieli näyttää kieltä, mutta ei sentään kehdannut, koska tunsi tyypin ainakin naamalta. Puolituttu katsoi takaisin harmistuneena. Varmaan sata selitystä mielessä. - Minä olisin voittanut, ellei sukset, siis kengät olisi lipsuneet kaupan liukkaalla lattialla, tai ellei myyjä olisi työntynyt juuri tavarantäyttökärryineen eteen. 

-Niin varmaan, Possu ajatteli ja pakkasi tavaroitaan sitä mukaa kun niitä hihnalta tuli. Tuskin Possu oli kerinnyt edes maksaa, kun perässä tulija, joka oli koko ajan työntänyt kyynerpäillään Possua eteenpäin, kysyi kiireesti myyjältä : - Onko teillä joulumerkkejä? Possu hoksasi, että niitä itsekin olisi tarvinnut, mutta ei kerinnyt kysyä, kun ei saanut hoitaa asiataan loppuun, kun yks hötkyili perässä. - Olkoon, ostan vaikka postista! Possu mutisi mielessään ja loi vielä viimeisen kiukkukatseen perässä tulijaan. 

- Pois tieltä latua... siis kassalinjaa.. tukkimasta, tämän katse vastasi!

Joulutunnelmaa

 Possu on ihan sattumalta viime aikoina osunut kaiken maailman joulukaduille ja joulunavauksiin ja muihin hömppään. Oi, jouluvalot on hienoja! 

Possu ja Rinkeli osuivat seuraamaan jopa tuomiokirkon kuusen valojen sytytystä. sitä ennen Possu ja Rinkeli olivat kävelleet ainakn sata kilometriä ja pakkasta oli ainakin miljoona. Possu oli jo vähän väsynyt. (Rinkelikin oli, mutta ei myöntänyt.) Rinkeli oli viluissaan (Possukin oli, mutta ei myöntänyt). Piti kuitenkin jäädä töllistelemään tilaisuutta.

- Mennään ostamaan glökiä, Rinkeli sanoi.

- En tykkää glökistä, Possu protestoi.

- Minä tykkään, se lämmittää. Täällä on kylmä, Rinkeli sanoi.

- No okei, Possu murahti.

Glökikauppias seisoi tuomiokirkon rappusilla. Jono oli ainakin kilometrin mittainen. Rinkeli yritti ovelasti etsiä jotain toista jonoa, mistä pääsisi nopeammin, jos on vaikka kylmä. possu osoitti sormella, missä on jononpää. Pakkasessa tuntui, että sakkia oli liikaa ja ihmiset ja myyjä hitaita. Lopulta kuitenkin Rinkeli sai glökinsä ja Possu KAHVIA! Ah, onneksi oli sitäkin. 

Rinkeli yritti etsiä paikkaa, jossa ei olisi ketään muita. Tungoksessa se oli aika vaikeaa. Possu marisi, ettei sivusta näe lavalle. Rinkeli näki kaksi joulupukkia! Lähemmin tarkasteltuna ne olikin kaksi punaiseen punaisen ristin asuun pukeutunutta valkomaskista tyyppiä.

Ohjelman aloitus kesti ja kesti. Possua paleli, vaikka ei myöntänyt. Rinkeliä pelotti aina vaan lisääntyvä väkimäärä. Sen mukana saattoi tulla myös KORONA!! Possu luotti rokotussuojaan.

Lavalla alkoi joku lastenohjelma. Ylimakea täti lässytti jotain kirkonrotista ja käski hypellä ja tömistää. Rinkeli hyppi ilosta (vilusta) mukana. Possu kaipasi perinteisiä joululauluja. Missä oli tippetap ja kilisee, kilisee kulkunen? :/ Possu ei tykkää uudistuksista. Joku pikkuinen itki. Possu hymyili voitonriemuisen tietäväisenä. Lapsikin kaipasi tippetappia!

Ihan uskomattoman pitkän ajan, varmaan monen tunnin päästä, kuusen valot lopulta syttyivät. Olihan ne hienot! Ja lämpimään autoon päästyä Possunkin joulumieli alkoi palailla.

Joulumielellä Possu oli eilenkin marketissa ihailemassa joulukukkia, kun kuuli vahingossa sivukorvalla erään pariskunnan kinastelun. Isäntä oli pysähtynyt joulukorttitelineen eteen. Emäntä nyki tätä hihasta :

- Älä katsele niitä! Tänä vuonna me EI lähetetä joulukortteja! Usko jo!

- Niin mutta, mies aloitti.

- Ei lähetetä! No ehkä sun vanhemmille, mutta ei kenellekään muille! Muista se! Et osta niitä!

- Mutta...

-EI OSTETA!

Possu virnisti ja iski silmää hyasintille.