Kesti

 Irtopohjavuoka kesti taikinan, vaikka vesi tulikin siitä läpi.

Varmuudeksi laitoin alle pellin ja leivinpaperin, jos valuttaa taikinaa uunissa. 

Ei valuttanut.

Kakku odottaa kaapissa syöjiä ;)

Possun tekstit alkaa muistuttaa yhä enemmän facebook-päivityksiä.

Sori siitä! :)

Kiitos!

 Repulle kiitokset kortista!

Uusi satu Sudelle

Vanhan ajan satu ei siis purrut Suteen. Onneksi se ei ole Possun kirjoittama, muuten olisi voinut vaikka masentua rankasta arvostelusta. (Sähköpostissa.) ;) Mutta ehkä tällainen nykyaisempi versio sopisi Sudelle paremmin?

Esittelyssä Prinsessa Hoksnokka. En tiedä, ylittääkö tämmöinen kuvien julkaiseminen jo jonkun tekijänoikeuslain, mutta kirjoittajan nimi on esillä ja tämähän on itse asiassa vain kirjan markkinointia, etenkin kun Possu jättää vielä lopun paljastamatta, joten jokainen kiinnostunut joutuu itse lukemaan kirjan, jos haluaa tietää, kuinka prinsessan käy. Jopa Sus saa nyt tyytyä siihen ;D

Eli : Olipa kerran Prinsessa, joka asusteli tyytyväisenä linnassaan eläintensä kanssa.

Tämä ei miellyttänyt kuningataräitiä.  - Lopeta tuollainen eläinten kanssa melskaaminen ja hanki itsellesi aviomies!

Kehotus ei miellyttänyt prinsessaa, mutta hänen oli pakko totella.

Koska prinsessa oli kaunis ja rikas, kosijoita ilmaantui linnan portille kiusaksi asti. Prinsessa kuulutti, että hän aikoi laittaa prinssit kokeeseen. Se joka selviäisi kokeesta, saisi palkkioksi prinsessan.

Yhtenä kokeena oli esimerkiksi moottoripyöräajelu prinsessan kyydissä.

Prinsessan lasitornista pelastaminen. Ja monta muuta hurjaa koetta.

Yksikään prinssi ei suoriutunut tehtävästään, ja niin prinsessa luuli olevansa turvassa.

MUTTA!!

Silloin ilmestyi maisemiin Prinssi Rehvakas. 

Ja jännärimme jää nyt tässä jännittävästi kesken. Voitte lainata kirjastosta Babette Colen Prinsessa Hoksnokan ja saatte selville, joutuiko prinsessa naimisiin, vai saiko elää eläintensä kanssa onnellisena elämänsä loppuun asti. ;)

 

Se mulkosilmækoira

Possu lukaisi siis sadun nimeltæ Tulukset. Pikkuhiljaa muistui mieleen satu lapsuudesta :

Olipa kerran sotamies, joka kaveli tieta pitkin. Vastaan tuli noita, joka lupasi sotamiehelle paljon rahaa, jos tama laskeutuisi onton puun sisaan. Palkkiokseen noita tahtoisi vaan kolossa olevat tulukset. Noita kertoi, etta maan alla oli 3 aarrearkkua. Ensimmaista vartioi koira, jonka silmat olivat teevadin kokoiset! Mutta koiraa ei tarvitsisi pelata. Noita antoi sotamiehelle liinan, jonka paalle koira piti nostaa istumaan niin se ei tekisi mitaan. Siina ensimmaisessa arkussa oli kuparirahoja. Jos sotamies halusi hopearahoja, piti jatkaa matkaa eteenpain, kunnes kohtaisi hopearahojen arkun. 

Sita vartioi koira, jonka silmat olivat kuin myllynkivet.

Kolmannessa arkussa oli kultarahoja ja niita vartioivan koiran silmat olivat kuin kellotapulit.

Tuossa kuvia kirjan koirista.

Sotamies laskeutui puuhun. Teki niinkuin noita neuvoi. Myos tulukset loytyivat. Mutta sotamies ei halunnutkaan antaa niita noidalle. Sotamies loi noidan kuoliaaksi ja piti tulukset. Kun han aikoi sytyttaa niilla tulen, ilmestyi yhtakkia hanen eteensa koira, jonka silmat olivat kuin teelautaset ja kysyi : - Mita tahdot herrani?

Ei enempaa juonipaljastuksia! Lopun saatte lukea itse. Pahoittelen aa, oo-vikaa. Kone ei suostu kirjoittamaan niille pisteita paalle. 

Kylla vanhanajan sadut oli toista kuin nossot Disney-versiot. Oli jannitysta! Ei lassytetty.Possu on kuullut sadut ihan oikeina jannittavine versioinaan, ja ihmetellyt Tuhkimon kengansovituksia, kuinka sisarpuoli leikkasi kantapaastaan palasen, etta kenka mahtuisi. Pikku-Possu naki mielessaan, kuinka kantapaasta valuva veri taytti kengan ja tahrasi lattiatkin. ;D Saali nykylapsia. Possu tykkaa kylla Aku Ankasta, mutta satujen matkijana Disney on surkea!!