se on kesä ny.
Ainakin melkein. Pelloilla vihertää, vuokot kukkii. Linnut laulaa. Possu ei tunnista ääneltä, mutta näöltä Possu tunnistä tänään yhden lajin. Joutsenet joella ja koko lauman pellolla. On ollut hienoa ulkoilukeliä. Niin hienoa keliä, että kananmunatkin palaa kattilan pohjaan kii...
Tapauksiahan on, että on ruoka päässy pohjaan palamaan. Harva kokki onnistuu polttamaan pohjaan perunat, mutta tiiättekö ketään, kelle niin on käyny kananmunien (keitettyjen) kans...? Jos ette niin nytpä tiiätte ;D
Possu nimittäin aamukahvia juodessaan keitteli samalla kananmunia. Possu laittoi levyn pienemmälle, etteivät hypi hellalle, ja jatkoi lehden lukuaan. Lehden luettuaan Possu päätti lähteä metsäretkelle, kun oli niin kaunis keli. Metsässä olikin ihanaa, ja Possu viipyi siellä ainakin pari tuntia. kotiin palattua Possu haisteli eteisessä, että onpa outo ruuan käry. Varmaan jostain naapurista. Mutta kovin se oli levinnyt Possun puolelle. Onkos ennen muka naapurista ruuankäryjä tullut? Pahoin aavistuksin Possu kiirehti keittiöön. Ja mitäs siellä? Ne kananmunathan ne oli edelleen levyllä kypsymässä. Onneksi oli levy pienellä, eikä mitään tulipaloa ollut syttynyt, mutta kananmunat oli tosiaan palaneet kattilaan kii. Olipa vähän munankuoriakin lennellyt sinne tänne.
Possu tuuletti läpivedolla. Possu hinkkasi kattilaa. Possu vei ylikypsät kananmunat roskiin. Ja sitten Possu istahti nojatuoliin nauramaan. Tälläistä voi sattua vain Possulle, mutta oli Possulla kyllä aika paljon onnea, tuuria, varjelustakin matkassa, ettei syttynyt tulipalo.
Niin monta kertaa, kun Possu yleensä tarkistaakin, ettei mikään jäänyt päälle. Välillä pitää vielä matkan päästäkin palata tarkistamaan... Mutta ei siis turhaan, koska sen kerran kun unohtaa tarkistaa, niin näinhän sitten käy...
