Joulustressiä

 Mikä jouluvalmisteluissa rasittavinta? Joululahjojen hankinta? - Eei, sehän on kivaa! Joululeivonta ja ruokien teko? Eei. Possu on siitä onnellisessa asemassa, ettei oo pakko tehä mitään. Possu leipoo piparit. Se on kivaa ja taikina on hyvää (Possu teki sen jo pakkaseen.) Ja piparit on oikeestaa ainut mitä Possu jouluna kaipaa suklaan lisäks. Ruuaks riittää rosolli ja vaikka kala. Ehkä lihapullat? Laatikot on liian työläitä tehä ja einekset pahoja. Riittää, kun käy ennen joulua jossain joululounaalla. Siinä saa syödä niitä kaikkia pakollisen kerran vuodessa satsin. Jouluna ei enää tee ees mieli. Sitäpaitsi todennäköisesti joku kutsuu vielä lisäks jouluipöytänsä ääreen, joten siinä saa niitä lisää. Mikä sitten on rasittavinta ; joulukortitko? No eei, nekin on kivoja. Possulla ne on yleensä valmiina jo noin siinä viimeistään elokuussa. Joulukoristeluko sitten risoo? Jouluvalot? no nyt meni jo lähelle. Jouluvalothan on kivoja piristäviä, mutta niissä ärsyttävintä on pattereiden vaihto!! Jouluvalojen patterit on yleensä kätketty semmoseen valkoiseen mötikkään, joka on mahottoman vaikee avata!! Possu tappelee aina ensin puol päivää niitten mötiköitten aukaisuniksin kanssa. Toinen hankaluus on sitten saada se mötikkä kätkettyä jonnekin. Kun kaunis jouluvalo on ripustettu niin se mötikkä jää roikkumaan näkösälle. vaikea saada kätkettyä esim verhon taakse. Lisäksi mötikkä useinkin on niin painava, että roikkuessaan se vetää sitten vielä sen joulutähden, enkelin tms koristeen vinoon, jolloin se näyttää tietysti tosi hölmöltä ikkunassa. 

Että, kuten vanha suomalainen sananlaskukin kuuluu, niin :

KYLLÄ POSSUKIN VALOT RIPUSTAA, MUTTA PATTEREITA EI VAIHDA ITSE ERKKI-SIKAKAAN!

(Vaikeeta on)

Joka uniinsa uskoo

 Uni :

Possu asui vanhassa omakotitalossa. Possulle tuli vieras. Possu oli eteisessä vierasta vastassa. He kulkivat kaapin ohi. Kaapista kuului naukaisu. Vieras mies sanoi, että kaapissa oli kissanpentuja. Emokissa oli tehnyt kaappiin pesän. Possu ajatteli, että pitäisi avata kaapinovi ja päästää kissat pois. Mutta Possu pelkäsi kissoja, eikä uskaltanut. 

Hetkeä myöhemmin Possu käveli tietä pitkin. Oli käynyt jossain markkinoilla. Äkkiä edessä oli paalu. Paalun päällä nökötti hymyilevä käärme. Oli kerällä siinä ja katseli alaspäin. 

Samainen edellä mainittu vieras seisoi Possun vierellä. Hän kertoi avanneensa kaapin oven. Siellä olikin käärme, jonka vieras mies oli tuonut ulos tuohon paalun päälle. Käärme oli ihan kiltti ja ystävällismielinen. 

- Siinähän sinulla on hyvä pesä! Pysy siinä vaan, mies sanoi lempeästi käärmeelle, joka edelleen hymyili ja katseli ystävällisesti.

Sen pituinen se uni!

Tulkintoja?

Hilma-täti ja kaupustelijat

 Näin pyhäinpäivän kunniaksi postaus edesmenneestä Hilma-tädistäni. 

Hilma-täti kaupustelijoiden pauloissa

Puhelin soi. Se oli vielä vanhanmallinen lankapuhelin. Ei voinut siis väijyä ensin, kuka soittaa.

- HALOJAA! Hilma puhelimessa. Kuka siellä?!

Langan päässä ei esittelyä. Pelkkä kysymys :

- Mitä tykkäätte Rossosta?

-MIKÄ SE ON? Hilma tuiskaisee pöllämystyneenä.

- No se on ravintola. Siellä voi syödä. Ja voi siellä juodakin, ääni puhelimessa valistaa.

- Kun minä en syö ravintoloissa. Enkä juokaan, Hilma-täti vastaa.

Soittaja lyö luurin kii.

Sitten soi ovikello. 

Oven takana seisoo joku mies. Tämä sentään tuntee käytöstavat ja tervehtii ja esittäytyy. Sama nimi kuin kirkkoherralla, joten Hilma-täti kutsuu miehen peremmälle. 

Mies astuu sisään. Raahaa mukanaan jotain suurta. Pölynimuria!

- Onkos teillä imuria? Kirkkoherran kaima kysyy.

Tottakai Hilma-tädillä on imuri. 

-Kokeilkaapas sitä! onko tehoja?  Imuroikaas vaikka tuo matto, Kirkkoherran kaima ehdottaa.

Hilma-täti antaa työnäytöksen. Sitten kauppias kaivaa esiin oman imurinsa. 

- Katsokaas, miten tehokas tämä on! Minäpäs näytän. Laitetaas nyt ihan puhdas pölypussi imuriin tästä näin ja katotaas miten paljon pölyä lähtee vielä tuosta jo imuroidusta matosta.

Ja mies imuroi. Hilma-täti nauraa ääneen, kun näkee imuroidusta matosta irronneen vielä ison pölykasan. Ja täti ostaa imurin.

- Kun sillä oli ihan paita hiestä märkänä raukalla. Ja sama nimi kuin Kirkkoherralla. Ties vaikka olisvat sukua.

Kännykkäaikaan.

-Piip piipi pii, piipi pii pii, tekstiviesti piipittää Hilma-tädin kännykkään.

Hilma tutkii viestiä.

- Nyt kannattaa lähteä ostoksille Höpömarkettiin! Paljon tarjouksia! Edullisesti, siinä lukee.

Hilma tuhahtaa : - No nyt ne on keksiny alkaa lähetteleen tekstiviestejä. Ai että ostoksille Höpömarkettiin pitäis lähteä. Hyh!

Ja täti tekstaa takaisin : - Haistakaa P!

Mitä mun piti kirjottaa?

 Miksköhän tulin tänne? Oli olevinaan jotain asiaa. Mitä mun piti kirjoittaa? En muista. Laitetaan sitten sekalaisia, hajanaisia kirjoituksia.

1. En aio mennä hautausmaalle. Se ei oo kaunista, vaan ahdistavaa. Jos menisin, menisin just sille omalle omaisten haudalle, mutta en mee kattomaan kynttilöitä. Enkä etenkään vie kynttilää mihinkään yhteiselle "muualle haudattujen" kivelle. Aamen.

2. Onko ilkeämielinen sähköposti ystävällinen, jos sen allekirjoittaa "Ystävällisin terveisin,"? Jotkut tekee niin. Ois ees rehellisiä ja laittais "Keljuilevin terveisin".

3. Ei näy lunta, mutta onneksi sentään aurinko paistaa, ja jos ei hiihtämään pääse, niin edes pyöräileen.

4. Ja ystävällismieliset metsästäjät tarjoili tänään peurakeittoa ilmaiseksi kaikille. Possukin kävi sopalla! Se pelasti viikonlopun!!!

5. Possun Sohva lähettää terveiset Siniselle Sohvalle! Mitäs me sohvalaiset!

Tässä se on!

 

Possun divaani. Olohuoneen kunkku. 

Kieltämättä se oikein kutsuu löhöämään. Vanha sohva olikin epäkäytännöllinen. Löhöily onnistui, vasta kun levitti koko vuodesohvan.

Hieno, vai mitä?! ;D