Uusi vuosi, uusi kujeet. Possu lopettaa kaiken hötkyilyn ja säntäilyn, ja koettaa elää leppoisaa, rauhallista elämää ;) Tuskin jaksaa kauheesti leikkiä laihduttajaakaan, mutta jos tavallinen possuelämä kiinnostaa, niin tervetuloa blogiin!
Possu vietti tosiaan tänään aikaa valokuvien äärellä, karsien osan. Silti tuntuu, ettei hävinnyt juuri mitään. Samanlainen urakka kuin kaappien siivous ja tavaran vienti kirpparille. Missään ei näy, että on karsittu. Mutta kerta tuli selattua kuvia, niin laitan tännekin taas. Joka kerta nimittäin ei jaksa blogia kuvittaa, niin nytpä tulee niin että tuntuu! ;)
Possun kuvapäivitykset on yleensä olleet kovin vanhoja. Koska Possun mielestä on kauhean työlästä siirtää kuvia koneelle. Mutta kerta Possu nyt sen vaivan näki, niin ehkäpä laitan tässä muutaman kuvan vielä lisääkin.
Kuka on käynyt tässä risteyksessä?
Possu huomioi, että tunturin päällä pilvet on jänniä.
Kohta ne taas kukkii
Kurpitsa poikineen
HEKO HEKO HEKO, Moro!
Kuinka moni luuli otsikon perusteella, että Possulla on korona?! Ei oo. Ei oo ollu. Eikä mitään väliä enää, vaikka oliskin. Niin Possu luki tänään netistä. Enää ei tee kehenkään vaikutusta jollain koronalla. Se on nyt ihan tavallinen lenssu. Vähän niinku nuha.
Muistatteko vielä, millasta oli alussa? Piti mennä auton kans tikkutestiin tiettyyn kohtaan terveyskeskuksen pihalle. Vahvasti maskinaamioituneena. Sitten kun oli saanut autonsa pihaan parkkiin, avautui vaivihkaa joku terveyskeskuksen sivuovi, ja avaruusolion näköinen tyyppi tuli sorkkimaan nenää. Sitten äkkiä ketään tapaamatta ja minnekään poikkeamatta kotiin odottamaan testitulosta. Tulokseen asti oli karanteenissa! Se oli oikeestaan aika jännää. Tätä ei ehkä tohtisi ääneen sanoa, mutta oikeestaan kuulosti aika nynnyltä, jos joku ei ollut käynyt kertaakaan edes tikkutestissä! ;)
Sitten alkoi se vessapaperihamstraus! Itse asiassa Possu on aina kyllä hamstrannut sitä. On kivempi ostaa kerralla kunnon säkki varastoon kuin rampata jatkuvasti kyläkaupassa vessapaperiostoksilla. Ja sitä on hyvä olla kunnolla, ettei tartte pihistellä! Possun vessassa ei lue, että max 1 arkki/pisuhätä ja max 2 arkkia isompi hätä!
Ruokaakin oppi hamstraamaan. Voihan yhtäkkiä sattua niin, että onkin koronassa eikä saa liikkua minnekään. Viikon ruokaostot kerralla. Kotona aina sen verran jotain, että pärjää jos saa karanteenin.
Se ruokahamstraus jäi jonkin verran päälle. Kuitenkin on tullut jo palattua takaisin arkirytmiin ja kauppakassin sisältö vähentynyt kerralla ostettavista ja kauppareissut pikku asian takia lisääntyneet. Sitäpaitsi siinä hamstratessa pitää muistaa seurata päiväyksiä. Yks porkkanasose Possulla pääsi tässä jo vanhentumaan, kun säästi ja säästi, eikä muistanut käyttää. Noloa.
Mutta arvatkaa, mitä uskaliasta Possu teki tässä yks päivä, mitä korona-aikana ei ois uskaltanut kuvitellakaan tekevänsä??
-
-
Possu aivasti työpaikalla ihan reilusti ja salaamatta vähintään 15 kertaa yhteen menoon!!!!
Possulla on bisneksiä! possulla on kirppispaikka. Ollut kohta viikon ja Possu aikoo pitää vielä toisenkin viikon. Paikkamaksu on tienattu ja vähän ylikin. Tosin voi olla että toinen viikko on liikaa ja takkiin tulee, mutta Possu nyt kerran yrittää. Saa samalla vähän siivottua kaappeja. Ehkä. Pari paitaa on kyllä lähtenyt sieltäpäinkin Possun mukaan, mutta jos ne tulee käyttöön, niin nehän on hyötyostoja.
Ootteko koskaan joutuneet salakuulemaan, mitä ihmiset sanoo kirppispaikastanne? Salakuuntelija harvoin kuulee kehuja itsestään sanotaan. Tällä kertaa Possu oli jopa järjestelemässä just sitä omaa paikkaansa, kun nurisijat nurisi ihan siinä vieressä. Ne oli vaaterekillä ja Possu järjesti hyllyjä. Ne ei ehkä ymmärtäneet, että Possu on paikan omistaja. Tai sit ne oli ihan harkitun ilkeitä.
- Tässä on hieno takki. Tällaisilla ne kuule komeilee kaupungissa.
- Ei oo paha hinta. Sovitan!
- Ei. älä osta sitä. Se on liian iso sulle. tekee lihavan näköiseksi!
(Possu luo mielessään murhaavan katseen kaupan jarruttajaan, ja ajattelee mielessään myös, että päinvastoin liian piukka vaatehan se lihavan näköiseksi tekee. Kyllä Possu vanhana läskinpiilottajana tietää!)
- Pyh! Mitä sillä vanhalla väliä, vaikka näyttäs miltä! Kiertääpähän miehet kaukaa!
- Ai, onks olleet häiriöks asti perässä?!
- Eikö vetoketju toimi? Kyllä ei merkkitakissa pitäs olla vetoketju rikki?
- Ei se rikki ole. Se on vaan vähän jäykkä.
- Ei oo pahanhintanen kyllä.
(No OSTA OSTA! Possu ajattelee)
- Tästähän tulee höyhenet läpi! (Mistä muka? Possu tarkisti että se on kunnossa)
- Ja se on hankala huollettava. Vaikee pestä.
Tyypit häipyvät muualle. Possukin saa tavaransa järjestykseen ja siirtyy katselemaan muita paikkoja. Pahinta oli arvostelijoiden ilkeä äänensävy. Possu on yliherkkä sellaiselle. Yhtäkkiä Possu kuulee seuraavan hyllyjen takaa saman äänen, ja se tulee just siitä Possun hyllyltä.
- Kun ei näissä missään ole edes hintoja!
Possu kurkistaa hyllyjen välistä ja kohtaa narisijan katseen. Tämä hätkähtää ja häipyy. Possu kiertää katsomaan, eikö muka näy hintoja? Jokaikisessä oli. Possu on laittanut hnnat yleensä jonnekin niskalenksun kohdalle niin, ettei ne revi vaatetta. Vaihtoipa sitten laput hihoihin oikein näkyville paikoille. Ei ainakaan pääse sanomaan, ettei näy hinnat.
Possu on ehkä vähän liiankin yliherkkä tuollaisille, jotka katsoo kuin halpaa makkaraa. He kai ajattelevat olevansa itse sitä kaikkein kalleinta Metwurstia! ;)
P.S. Kun Possu seuraavan kerran tuli katsomaan paikkaansa, niin se lihavaksi tekevä takki, josta pursuu höyhenet läpi, oli ostettu. ;)
Osuipa silmiin uusi Pipsa Possu-kirja, joka oli ihana, koska siinä hypittiin LÄTÄKÖISSÄ!! Possukin on joskus hyppinyt lätäköissä. Ei oikeestaan omasta mieliteostaan, vaan koska Hilma-täti kertoi lapsena sellaista harrastaneensa. Aina, kun tuli vesisade Hilma ja kumppanit juoksivat pihalle hyppimään lätäköihin. Possukin halusi sitten kokeilla, onko se kivaa. No joo.. Menetteli, mutta olihan niitä hauskempiakin leikkejä. Hilma-tädin lapsuudessa lätäköt kuuluivat kuitenkin olleen Juttu isolla jiillä. Lätäköistä myös tapeltiin. Naapuritalossa asui Hilman serkkuja. Ja siellä naapurin puolella oli aivan ihana lätäkkö, sillä siinä oli pehmeä ruoho alla, joten siinä oli paljon ihanampi hyppiä. Mutta, kun Hilma sisaruksineen yritti sinne hyppimään, serkut huusivat : - Tää on MEIDÄN lätäkkö! Ette tee saa tulla tänne hyppimään! Lällällää!
Hilma oli tosiaan pippurinen pikkutyttö. Taisi kuitenkin tyytyä kohtaloonsa tässä lätäkköasiassa. Kadehti vaan salaa naapurin ihanaa lätäkköä.
Pippurisia olivat silti Hilman veljetkin, Veikko ja Paavo. Erään kerran he tappelivat keskenään pihalla. Yhtäkkiä kuului ikkunaan kova pamaus ja särkyneen lasin kilinää. Ikkunaan oli heitetty kivi! Lasten isä SUUTTUI! Aiheestakin. Heikki-isä syöksyi pihalle.
-KUKA SEN KIVEN HEITTI?! Heikki-isä kysyi raivostuneena.
Paavo osoitti Veikkoa. - Se oli Veka
- Vimmatun mukula! Isä raivosi ja tarttui Veikkoa tukasta.
- Eeee en minä sitä i..i.. ikkunaan tarkoittanut heittää, vaan Paavon päähän! Veikko parkui puolustukseksi...
Tämä lapsuusmuisto on kaukainen. Todella hyvin kaukainen, sillä se ei ole edes Possun, vaan Possun edesmenneen Hilma-tädin muisto. Hilma-täti kertoi tämän Possulle, silloin joskus, kun Possu oli lapsi. Tuli yhtäkkiä mieleen, niin kerronpa teillekin.
Kauan sitten, hyvin vanhaan aikaan pienessä kyläkoulussa oli pieni koululainen nimeltä Hilma. Hilman luokalla oli poika nimeltä Pentti. Toiset koululaiset keksivät alkaa kiusaamaan Hilmaa Pentillä.
-LÄLLÄLLÄÄ, Hilma tykkää Pentistä! Hilma tykkää Pentistä!
- Enpäs tykkää! Hilma vastasi suuttuneena. Hilmaa ärsytti erityisesti, koska hän ei itse asiassa voinut sietää Penttiä.
- Hähähähä, tykkäätpäs! Hilma ja Pentti! Hilma ja Pentti! Lällällää!
Silloin Hilma päätti näyttää koko Pentille ja kaikille. Kerran välitunnilla Hilma hiippaili takaisin luokkaan. Meni Pentin pulpetin luo. Aukaisi pulpetin kannen ja teki jotain ilkeää. Hilma katkaisi yhden Pentin värikynän kahtia!
Miksi Hilma teki tämän tapaukseen syyttömälle Pentille, joka oli itsekin saman kiusaamisen kohde? Sitä ei voi ymmärtää. Ihmisen, ja pienen tytön ajatukset varsinkin, kulkee joskus perin omituisia ratoja. Mutta näin ilkeästi Hilma teki ja juoksi sitten takaisin välitunnille.
**
Kun Pentti huomasi rikotun värikynän, nosti hän ihan hirvittävän metelin. Siihen aikaan värikynät oli arvokkaita!
- Opettaja, joku on katkaissut minun värikynäni! Pentti huusi.
- MITÄ!? Opettaja suuttui. -KUKA sen teki?!
Nyt alkoi jo Hilmankin housut tutista, mutta hän istui hiljaa ja toivoi, ettei syyllinen paljastuisi.
- Se oli meidän Hilu! Hihkaisi silloin Hilman Veikko-veli takaa. Mistä olikin huomannut.
- Hilma! Tämä oli tosi ilkeästi tehty! Pyydä heti anteeksi Pentiltä! Opettaja käski.
Hilma istui uhmakkaan näköisenä paikallaan, eikä sanonut mitään.
- Kuulitko? Nyt sinä pyydät heti anteeksi! Opettaja korotti ääntään.
- Enkä pyydä! Hilma vastasi.
Mitä sitten seurasi? Arestia , nurkkaa vai karttakepistä? Sen on Possu ehtinyt jo unohtaa. Possu muistelee Hilman taipuneen lopulta väkipakon edessä anteeksipyyntöön. Tuskin halauksen kera kuitenkaan. Enemmän Possu muistaa lapsena ihmetelleensä, kuinka tärkeässä asemassa on ollut yksi värikynä?! Kyllä on täytynyt olla köyhää aikaa, koska mitä Possun lapsuudessa nykypäivästä puhumattakaan nyt merkitsisi yksi katkennut värikynä ? Ei varmaan kukaan edes huomaisi. Mutta silloin se oli totinen paikka ja iso rike.
Tänään Possu oli sähköpahis. Possu teki uuniruokaa, vaikka just ennen viikonloppua sanottiin, ettei nyt saa lämmittää uunia, koska pakkasen takia sähkö on kortilla. Mutta, kun eilen Possu ei lämmittänyt uunia eikä hellaa kumpaakaan, eikä ollut edes kotona lamppuja polttamassa, niin Possu ajatteli voivansa uuniruuan tehdä.
Koska :
- Possun teki mieli uuniperunaa.
- Possu teki kerralla 2 päivän annoksen. Huomenna ei kulu sähköä kuin mikrolämmityksen verran.
- Possu paistoi vielä jälkilämmöllä pikapullaa, joten tässäkin tuli säästöä.
Näillä perusteluilla Possu rauhoitti omatuntoaan. Sitäpaitsi! Ei ulkona mikään kauhea pakkanen edes ollut. Aamulla peräti - 8. Kylmä viima kyllä. Kärsä ja posket paleli ulkona.
Ja lopullisesti Possu rauhoittui luettuaan, että sähkönsäästöhälytys olikin väärä. Muutkin kuin Possu olivat huomanneet, että ulkona ei ollutkaan HIRVIÖpakkanen!
Sen pituinen se.
Possu oli tänään kirkkokonsertissa. Eräs Possun sukulainen tarjosi tämän lystin. Tai siis konserttihan oli ilmainen, mutta ohjelma maksoi vitosen. Ja niitä myytiin siinä aulassa. Kaksi tätiä oli myymässä. Toinen rahasti ja toinen ojensi ohjelman.
Putte ilmoitti ensimmäiselle tädille ostavansa kaksi lippua. Putte kenties luuli, että sisäänpääsy maksaa. Täti otti rahat. Seuraava täti ojensi Putelle ohjelman. Yhden! Possua täti vilkaisi yrmeästi ja piti kiinni ohjelmapinostaan. Putte oli jo mennyt. Possu kääntyi kannoiltaan. Possun mielestä olis ollut hölmöä alkaa inisemään jonkun ohjelman perään, että hei kyllä toi edellä menevä taatusti maksoi mun ohjelman, kysy vaikka tolta toiselta. Niin Possu nosti nokkaansa, ja ajatteli, että mitä itse asiassa ohjelmalla tekee? Kuuleehan laulut joka tapauksessa. Ja kotona sillä ei tee yhtään mitään. Yksi turha paperi vaan. Ja oliko pakko mulkaista Possua niin häijysti?! Possu on herkkä eikä tykkää yrmeistä mulkoilijoista.
Penkissä Possua alkoi kuitenkin harmittaa, ettei ollut ohjelmaa. Olisi siitä nähnyt ohjelman edistymisen. Kaikilla muilla oli ohjelma. Ne varmaan piti Possua pihinä, kun ei ollut ostanut, vaikka menee hyvään tarkoitukseen. Eikä enää ainakaan kehdannut rynniä takaisin eteiseen kyselemään ohjelmaa, joka kuuluu Possulle! Miksei Putte sitäpaitsi ollut voinut ilmoittaa ohjelmia pihtaavalle tyypille, että hän haluaa KAKSI ohjelmaa kerta ostikin kaksi?
Possu ei kuitenkaan tohtinut kysyä myöskään Putelta, voisiko tämä lainata ohjelmaa. Putte varmaan kysyisi, miksei Possu ottanut omaa ohjelmaansa. Eikä Possu voinut sanoa, että oli liian hölmö tiukatakseen ohjelmaa siltä tiukkailmeiseltä tädiltä.
Niin Possu seurasi ohjelmaa ilman ohjelmaa. Harmitteli. Ja murjotti.
- PITÄKÄÄ OHJELMANNE!!!!
On päättynyt työ.
On jouluyö.
Sisällä possut leikkiä lyö
ja herkkuja syö.
Kello yhtätöistä lyö.
Pihalla " Jänö laukkaa laputtaa ja oveen kolkuttaa..."
-Ja iltalaulun jälkeen kaikki nukkumaan,
käy emosika komentamaan.
- Ei viellä,
koittaa pikkupossu kieltää,
sitä emo taida ei niellä!
Kello 12 lyö.
On jouluyö.
Jo päättynyt on leikki, työ.
Kukaan ei enää syö.
Possut makuulle käy
edes kärsää ei näy .
Mökissä siskonpetissä
sievässä rivissä
10 possusisarusta.
Siskoja neljä kaikkiaan
alakertaan jää uinumaan.
Yläparvelle karjuveljekset
koisimaan käy uniset.
Valot himmenee,
mökki hiljenee.
Vain tuhina käy.
SITTEN ...
KROOOOHH KROHOOO ÄY!!
- Hui, hui, se mikä olikaan?
Hereille säpsähtelee kaikki vuorollaan.
-Kuka kuorsaa? En minä ainakaan!
Ei kukaan suostu tunnustamaan.
Ehkä se oli kotitonttu vaan,
joten käydään unia jatkamaan.
Hetkisen Possut uinua saa,
kunnes ruosteinen saha taas aloittaa.
- Kuka kuorsata kehtaa, nyt HILJAA!
Uninen veli vihaisena karjahtaa.
Kiljaisu toisetkin herättää,
myös kuorsaaja hetkeksi hellittää.
Niin kuluu yö.
Kello aamutunnit lyö.
On jouluaamun yö.
Kukaan vielä ei syö.
joskin monikin harkitsee,
josko kahvipannun kutsu jo yössä käy,
vaikkei vielä aamunkajoa näy.
Lopulta päättyy yö
kello aamua lyö.
Uniset Possut hereille kömpii
ja keskenään nurisee ja miettii,
kuka kuorsasi koko yön?
Silloin silmänsä aukaisee
punatossuinen Vilho-Possu
ja tokaisee :
Voi teitä nöpöjä, kun ootte höpöjä!
Niin oli koko yön rauhallista.
Ei kuulunut minkäänlaista kuorsaamista.
Minä nukuin koko yön kuin tukki,
Ei herättäisi edes kuorsaaja-ukki!
