Metsämökin jouluyö

 On päättynyt työ.

On jouluyö.

Sisällä possut leikkiä lyö

ja herkkuja syö.

Kello yhtätöistä lyö.

Pihalla " Jänö laukkaa laputtaa ja oveen kolkuttaa..."

-Ja iltalaulun jälkeen kaikki nukkumaan,

käy emosika komentamaan. 

- Ei viellä, 

koittaa pikkupossu kieltää,

sitä emo taida ei niellä!

Kello 12 lyö.

On jouluyö.

Jo päättynyt on leikki, työ.

Kukaan ei enää syö.

Possut makuulle käy

edes kärsää ei näy .

Mökissä siskonpetissä

sievässä rivissä

10 possusisarusta.

Siskoja neljä kaikkiaan

alakertaan jää uinumaan.

Yläparvelle karjuveljekset

koisimaan käy uniset.

Valot himmenee,

mökki hiljenee.

Vain tuhina käy.

SITTEN ...

KROOOOHH KROHOOO ÄY!!

- Hui, hui, se mikä olikaan?

Hereille säpsähtelee kaikki vuorollaan.

-Kuka kuorsaa? En minä ainakaan!

Ei kukaan suostu tunnustamaan. 

Ehkä se oli kotitonttu vaan,

joten käydään unia jatkamaan.

Hetkisen Possut uinua saa,

kunnes ruosteinen saha taas aloittaa.

- Kuka kuorsata kehtaa, nyt HILJAA!

Uninen veli vihaisena karjahtaa.

Kiljaisu toisetkin herättää,

myös kuorsaaja hetkeksi hellittää.

Niin kuluu yö.

Kello aamutunnit lyö.

On jouluaamun yö.

Kukaan vielä ei syö.

joskin monikin harkitsee,

josko kahvipannun kutsu jo yössä käy,

vaikkei vielä aamunkajoa näy.

Lopulta päättyy yö

kello aamua lyö.

Uniset Possut hereille kömpii

ja keskenään nurisee ja miettii,

kuka kuorsasi koko yön?

Silloin silmänsä aukaisee

punatossuinen Vilho-Possu

ja tokaisee :

Voi teitä nöpöjä, kun ootte höpöjä!

Niin oli koko yön rauhallista.

Ei kuulunut minkäänlaista kuorsaamista.

Minä nukuin koko yön kuin tukki,

Ei herättäisi edes kuorsaaja-ukki!