Possulla ei oo viljelyksiä. Mitä nyt pari mansikantainta ja mustikkapensas. Näin syksyisin Possu aina odottaa, että joku ystävällinen farmari kutsuisi puskiinsa tai omenatarhaansa. Possu onkin saanut punaherukoita ja vähän omenaa. Jospa omppua saisi vielä vähän lisää, niin vois tehdä sosettakin. Se on hyvää pannarin päällä, tai kääretortussa tai omenariisipuurona.
Viime viikolla Possu kutsuttiin, tai pikemminkin KOMENNETTIIN, sellaisiin puskiin, mitä Possu ei oo ennen hyödyntänytkään. Arvatteko mihin?
Alkaa ämmällä, tai oikeestaan aalla. Riippuu miten kirjoittaa..
siis M niinku marja
ja A niinku aronia.
Marja-aronia!
Eräs puolituttu työntyi siis Possun työpaikalle ja tiukkasi : - Moneltas sää pääset?! Lähet poimimaan mustaa marjaa! Sitä on pensaat mustanaan! Mä tuon sulle ämpärin.
- Aha, Possu vastasi.
Ja toden totta. Työpäivän loppuessa tää emäntä seisoi ämpäri kädessä työpaikan oven edessä vahdissa, ettei päässyt karkuun. Pakko oli lähteä noukkimaan aroniaa.
Onneksi se marja on sen verran isoa, että ämpäri täyttyi suht nopeaa. Ja kun kelikin oli upea, niin mikäs siinä. Talon ohi kulkevan rollaattorimummonkin emäntä komensi aronianpoimintaan. Pensas ei juurikaan marjoista kevennyt, vaikka kaikki 3 sai ämpärinsä täyteen. Mutta ehkä pihan ohi kulkee vielä muitakin, jotka voi komentaa talkoisiin. Possu totesi marjan kovin tahrivaksi kyllä. Urakan lopussa Possu näytti ihan murhanaiselta kun oli sekä kädet että vaatteet (possun valkoiset housut!) ihan punaiset.
Mitä sitten tehdä ämpärillisellä aroniaa?
Possu pakasti. Vähän jätti pakastamatta, ja teki niistä soppaa. Tuli ihan hyvää. Talven mittaan voi tehdä useammankin sopan. Mitä isompi soppa, sen pienempi nälkä! Kuten (possun keksimä) sanonta kuuluu! ;)
