Possulla on uusi ystävä. Se kello ;) Onneksi Possulla on myös ihan oikeitakin ystäviä. Eri paikkakunnilla asuessa niitä on kertynyt. Jotkut on kulkeneet hetken rinnalla tietyssä elämänvaiheessa, ja sitten polut eronneet. Joidenkin kanssa on yhteydenpito säilynyt. Ja on tavattukin pitkän ajan päästä. Toisten kanssa juttu on jatkunut luontevasti siitä, mihin vuosia sitten jäi. Mutta tässä lähipäivinä tuli mieleen sanonnat "kaikkia keittoja ei voi lämmittää uudelleen" ja "tuttavat tulevat ja menevät, ystävät ovat ja pysyvät."...
Possu kävi kylässä yhdellä ystävällä vuosien takaa. Kovin tämä toivotti tervetulleeksi. Halattiin.
Mutta..
Jotenkin juttu ei jatkunutkaan siitä samasta. Tunnelma oli vaivautunut. Kumpikin oli kai muuttunut. Vaikka pyrkimys oli sydämellisyyteen, silti jotain oli muuttunut. Kahviteltiin. Juteltiin. Otettiin yhteiskuvia. Hyvästellessä halattiin ja sanottiin ne : - Nähdään useammin! Silti Possulla oli tunne, ettei oikeesti ollut tervetullut, ettei oikeesti ollut tullut ymmärretyksi, ettei yhteistä säveltä löytynyt niin kuin ennen.
Se on normaalia ja luonnollista. On Possulle aikaisemminkin käynyt näin. Yläasteella, kun Possu vaihtoi koulua ja se paras ystävä jäi. Kahden vuoden jälkeen kumpikin oli niin muuttunut, ettei ystävyys ollut enää sama. Kerran, pari tavattiin ja siihen se jäi. Nyt vuosia oli kulunut enemmänkin. Mutta sama kokemus. Odotus ystävän tapaamisesta. Ja pettymys.
Niin me muutumme, kasvamme eri suuntiin. Se on normaalia.
Mutta haikeaa.
Lähtiessä halattiin. -Nähdään taas pian, kumpikin valehteli.
Tuo on niin totta.
VastaaPoistaJa sama pätee puheluihinkin. Toisaalta naurattaa, toisaalta suututtaa: kun silloin joulun alla olin siellä sairaalassa, soitti tätini jonka olin nähnyt viimeksi kesällä. Oli kovin huolissaan ja - utelias, mitä mulle on tapahtunut. Kun tyydytin hänen tiedonhalunsa, ei hänestä ole sitten sen jälkeen mitään kuulunutkaan.
Katsotaan kuinka käy toisen tädin kanssa, jolle soitin eilen syntymäpäiväonnittelut ja puhuimme pitkään. Puhelu päättyi "Koetetaan nyt soitella vähän useammin" (10 vuotta sitten viimeksi soitettiin, kesällä nähtiin)
Mutta ei sille vaan voi mitään, elämä heittelee meitä jokaista ja se heittely muuttaa meitä meidän ajatuksia ja suhtautumista elämään ja maailmaan.
Koetetaan me pysyä edes jotenkin (höpsöinä) ystävinä täällä blogimaailmassa 😊🤗
jeps ;)
PoistaSus' ulvoo samaa kun viimeksikin, minähän en hyvää ulvomista muuta!! ;DD
VastaaPoista(...jatkuu ja jatkuu, mihin sen jutun pitäisi jatkua, kiinaan? pitää pysyä yhdessä hyvässä, aouuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu!!!) ;DD
uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu
Poistaps. kahta en vaihda, possu ja pöllö... <3
VastaaPoistaei kannatakaan ;)
PoistaSe on tosiaan jännä kun toisten kanssa jutut lähtee, heti siitä mihin viimeksi jäi, vaikka vuosia olisi välissä kymmeniä ja toisten kanssa juttu ei lähde millään. ”Me kasvomme erilleen” sopii varmasti tähän.
VastaaPoistaniin
PoistaIhmisiä tippuu pois, mutta on kiva, että jotkut jaksaa pitää yhteyttä. Minäkin tässä yritän taas pitkästä aikaa Possuakin muistaa, kun on Possun synttärit. ONNEA ja paljon! Oli tarkoitus pakettiakin... mutta Olifantilla on puhti kateissa ja katit hukassa. Ehkä taas joskus...
VastaaPoista