Tänään pakko sanoa, että Possu oli aika uuttera. Eka aamulla Possu keitti kaalinpäätä. Iltapäivää varten. Sitten Possu lähti hiihtämään 7 kilsan suolenkin. Oli kaunista. Sen mitä näki alati huurtuvien rillien takaa. Kotiin palattua Possu jatkoi kaalitöitä. Eli valmisteli kääryleitä uuniin muhimaan. Kaalikääryleet on Possun herkkua. Ainakin sellaiset kääryleet, mitä äitipossu teki. Possun omat on ehkä jotain sinnepäin. Kääryleet on hyviä, mutta hitaita ja vaivalloisia. Siksi niitä kannattaa tehä kerralla paljon ja pakastaa. Sit on pitkäksi aikaa murkinaa valmiina. MURKINA - nyt yhtäkkiä välähti tuosta sanasta mieleen hyvin kaukainen muisto. Jostain eka- tai tokaluokan välitunnilta. Leikittiin jotain kotia varmaan. Possu puhui murkinan tekemisestä. Sitten seuraavana leikisti uutena päivänä, Possu puhui taas murkinan tekemisestä. Siihen leikkikaveri vastasi : - Ei me tänään tehdä murkinaa, vaan olkoon nyt vaikka lihapullia! Ei ollut kuullut sitä sanaa aikaisemmin vaan luuli sitä joksikin erityiseksi ruuannimeksi. Possua huvitti jo silloin, mutta jätti oikaisematta. Lienee leikkikaverillekin vuosien saatossa selvinnyt, mitä tarkoittaa MURKINA. :) Toinen leikkimuisto samalta ajalta, että lääkärileikissä joku "otti verikokeita" orapihlajanpiikillä. Onneksi Possu ei käynyt vastaanotolla. Ja vuorenkuningasta leikittiin, kunnes kerran sattui jollekin vahinko ja leikki kiellettiin. Oi niitä aikoja! Nyt olisi muuten pitkästä aikaa kunnon vuoret siihen leikkiin. Vieläköhän leikki tunnetaan? (muuten kuin ehkä kännykkäversiona)
Uusi vuosi, uusi kujeet. Possu lopettaa kaiken hötkyilyn ja säntäilyn, ja koettaa elää leppoisaa, rauhallista elämää ;) Tuskin jaksaa kauheesti leikkiä laihduttajaakaan, mutta jos tavallinen possuelämä kiinnostaa, niin tervetuloa blogiin!
Meillä oltiin vähän vaatimattomampia ja leikittiin kukkulankuningasta - meillä oli vaan kukkuloita ;) Tai itse asiassa, kun koulussa välitunnilla leikittiin, se oli kellari, jonka katolla sitä leikittiin.
VastaaPoistaPöllö ei oikein ole kypsennetyn kaalin ystävä (niin no, tarviiko sitä kaveriksi ruvetakaan, kaikkien kanssa), mutta sellaisenaan, siis raakaa, kypsentämätöntä kaalia rouskuttelen kyllä.
Mutta hyvä kun muistutit, saatanpa kääryleitä joku päivä tehdäkin. Murkinaksi Mursulle. Ja itse tehdyt on ihan hyviä, ehkä syön itsekin yhden tai kaksi.
meillä leikittiin vuorenvalloitusta. Kunnes joku kait satutti itsensä ja se kiellettiin.
VastaaPoistaEi kaalikääryileitä murkinaksi mulle.
Meillä täällä Hämeessä se oli kukkulankuningasta. Liekö syynä, että meillä on vain kukkuloita kuten Pöllö kirjoitti vai onko se vain hämäläistä kursailua.
VastaaPoistaMä oon oppinut vasta aikuisiällä syömään kaalipataa ja kaalikaaryleitä. Lapsuudessa se oli inhokki ruokaa.
Kerran olen tehnyt kaalikääryleitä, pari vuotta sitten. Oli ihan syötäviä. Lasteni isä halusi alkuaikoina, että teksin, koska hänen äitinsä kuulemma teki aivan loistavia kääryleitä. En ruvennut kilpasille. Sanoi, että tee ihan ise vain. Ei tehnyt. Jostain syystä lapsuudessani en törmännyt kaalikääryleisiin, joten pärjään hyvin ilman niitä. Possu on kyllä ahkera. Olifantti vain on.
VastaaPoista