siis valkeaksi maa...
Valkeutta ei näy, mutta silti joulu saa. Possun joulutuulelle sai Smartphoton joulukorttikuva-mainos. Possulle tyrkytettiin lahjakoodia, jolla saa alennusta. Possu kun on vanha asiakas. Possu teetti jo viime vuonnakin siellä joulukortit. Jotain kai meni vikaan, koska korteissa ei lukenut Hyvää Joulua selvällä suomenkielellä, vaan niissä luki Merry Christmas. Miksi? Luuliko ne, että Possu on englantilainen?
Ensin Possu meinasi tehdä joulukortit sellaisella hienolla tavalla, että lautasliina silitetään kiinni korttipohjaan, ja tulee valtavan hienoja kortteja. Possu näki viime viikolla, miten semmoinen tehdään. Mutta, kun tuo smartphoton mainos tuli, Possu totesi, että on semmonen silittäminen sittenkin vaan aika työlästä. Valokuvakortit on helpompia. Valitse kuva, muutama hiiren klikkaus ja 30 korttia on valmis! Mutta Possu ei ottanut huomioon sitä, että nykytekniikka on vaivalloista ja hankalaa. Ensinnäkin ne kuvat. Possun kännykkäkuvat ilmestyy aina koneen näytölle, kun Possu avaa koneen. Sitten ne häviää jonnekin eikä Possu sitten enää löydä niitä. Sen takia Possu ei oo tänne blogiinkaan lähettänyt enää uusia kuvia. (ja äsken vilahti kännykän whatsapp-viesti tähän tietokoneelle?? Miks ihmeessä? Possu ei ymmärrä tätä uutta konetta ollenkaan. Se on yhteydessä kännykän kans, eikä kuitenkaan oo?)
Niin 3 tuntia meni niitten korttien kans. Possu pläräsi kuvia. Valitsi kehyksiä ja tekstejä. Lopulta oli 3 kuvavaihtoehtoa kortiksi. Sitten koko smartphoto-ohjelma hävisi. Sitten se löytyi, mutta kortin kehys oli vaihtunut. Eikä ohjelma suostunut enää vaihtamaan mitään muuta kuvaa possun korttiin. Tilaus tehty,mutta summa ei oo kyllä tililtä mennyt, vaikka Possu luuli jo maksaneensa. Sähköpostissa silti vahvistus. Kortin kuva ei ollut se, mitä Possu ajatteli, mutta nyt se on mikä on. Todennäköisesti näissäkin lukee se Hyvää Joulua joksikin hinku-intiaksi. Jos lukee ollenkaan? Ehkä niiissä lukee se "Kirjoita teksti tähän", mutta sekinhän käy oikein hyvin. Silloin vastaanottaja saa valita ihan itse toivotuksensa, jolloin se ei voi mennä vikaan. Ehkä vielä parempi ja siitä puuttuu kuvakin, joten kortin saaja saa valita senkin itse omista kuvistaan. Ja kaikki tyytyväisiä.
Joulu saa, nyt joulu saa, siis valkeaksi maa. Tästä laululeikistä Possulla on traumaattisia lapsuusmuistoja. Sattuipa kerran niin, että kun pikku-Possu oli pihalla Possulassa, tytöt pyysivät Possua mukaan naapuriin. Siellä kokoontui joku Tyttökerho. Siellä tyttökerhossa harjoiteltiin tätä Joulu saa, joulu saa-laulua ja leikkiä. Se oli määrä esittää jossain joulujuhlassa. Possu ei ollut kauheasti leikkinyt tämmöisiä laululeikkejä. Possu yritti hosua käsillään samalla lailla kuin muutkin. Epäonnistui. Seuraavaksi Possu kuuli tyttöjen mutisevan, että no noloa esittää mitään, kun yks tekee käsillään näin (ja tyttö hosui käsiään Possua matkien), kun pitäisi tehdä näin (ja tässähän näyttää, miten lumihiutaleet virallisen kaavan mukaan leikissä leijuvat). Possu pahoitti tästä kovasti mielensä, eikä sen jälkeen enää näyttänyt kärsäänsä tyttökerhossa.
SEN PITUINEN SE.
