Joko ootte käyneet mustikassa? - Ei vielä kypsiä, vai? No suurin osa ei, mutta on joukossa kypsiäkin. Possu tykkää syödä mustikoita tuoreena. Poimia vähän kerrallaan sitä mukaa kun kypsyy. Pakkasesta otettuna ne ei oo yhtään niin hyviä enää.
Joten eilen Possu suunnisti metsään katsomaan, joko löytyy?
Kuntoradan vieressä on aurinkoinen paikka. Siinä saattaa jokunen kypsä olla jo. Joten Possu suunnisti sinne. Oli just poimimassa, kun ohi ajoi auto. Autoilija katsoi pitkään Possua ohiajaessaan, peruutti sitten, ja pysähtyi Possun kohdalle. - Löytyykös mustikkaa? - No vähän, Possu vastasi ja lisäsi suurimman osan olevan vielä raakoja. - Kovin pieni on ämpärisi, kysyjä totesi. - No juu, kunhan vähän syöntimarjoja. Kerään vähän kerrallaan, Possu vastasi. - No, mikäs siinä, jos on aikaa! - No mullahan on, Possu vastasi ja mietti mielessään, että näyttipä tuota toisellakin olevan. Tämä totesi itse odottavansa vielä pari viikkoa. Ja viittoili sitten kädellään, että tuolla kilometrin päässä ne vasta oikein kunnon mustikkametsät on!
Auto jatkoi matkaansa. Possu jatkoi pienen astiansa täyttämistä. Pikkuhiljaa mielen valtasi uteliaisuus ja ahneus niitä ihan kunnon mustikkametsiä kohtaan. Ja Possu päätti lähteä sinne kilometrin päähän katsomaan!
Matka oikeaan mustikkametsään kulki vaikeasi rämmittävän kaadetun metsän halki. Oli kuitenkin vielä tuttua polkua. Oli Possu täällä liikkunut. Possu tiesi, että kilometrin päässä kulki metsäautotie. Ehkä oikea mustikkametsä oli sen takana. Possu saapui metsätielle. Näkyi mustikanvarsia kyllä, mutta täällä marjat oli vielä raakileita. Possu käveli tien laitaa, poikkeili metsään. Possu tiesi, että metsätien laidasta lähti polku, joka vei takaisin kuntoradalle. Possu kulki tien päähän. Vastaan tuli maja. Tuli rakennuksia. Koska ne oli tehty? Possu totesi olevansakin ihan eri metsätiellä kuin oli luullut. Eikä enää tiennyt, mikä polku veisi takaisin.
No, onneksi on kännykkä. Se osoitti Possun kulkeneen 5 km päähän. Kännykkä ei tuntenut polkuja. Mutta osasi sentään neuvoa tielle, jota pitkin vähitellen Possu pääsi tutulle seudulle. Se 4 kilometriä jonka Possu tallusti saappaissaan tietä pitkin takaisin, tuntui pitkältä. Eikä montaa marjaa ollut sieltä oikeasta mustikkametsästä kippoon tarttunut. Lähtöpisteestä vielä muutama, sillä siinä niitä oikeasti jo oli.
Parempi litra kipossa kuin ämpärillinen kuvitelmissa, vai miten se menikään tämä vanhan kansan mustikka-sananlasku? Joka tapauksessa Possukin odottaa vielä sen pari viikkoa ennen kuin lähtee uudelleen eksymään sinne Oikeaan Mustikkametsään!
