Pöllö kysyi lukemistani kirjoista. En oo merkannut niitä mihinkään ylös. Joskus löysin kaupasta Lukupäiväkirjan. Täyttelin sitä jonkun aikaa, sitten kyllästyin. Yleensä löydän kirjoja ihan vaan niin, että kiinnostun nimestä, kansikuvasta, aiheesta tai luen/kuulen kiinnostavan esittelyn. Kirjan käteen saatuani, avaan sen vain jostain kohtaa ja silmäilen tekstiä ; vetääkö se puoleensa. Jos vetää, niin kirja käteen ja luettavaksi. Ellei, niin kansi kiinni! ;) Possu on mukana parissa lukupiirissä. Siinä on puolensa ja puolensa. Toisaalta mielenkiintoista, mutta toisaalta välillä tulee tunne, että nyt muut sanelee, mitä saan lukea. Että muitten valitsema kirja on tylsä, ja pakko lukea, vaikka sinäkin aikana voisin lukea jotain itseäni paljon enemmän kiinnostavaa kirjaa.
Mutta kerron nyt tässä viimeksi lukemastani kirjasta, josta tykkäsin :)
Johanna Elomaan kirja Rosalisa kertoo Sirusta, joka saa siirtoleikkauksessa uuden sydämen. Sen jälkeen Siru alkaa nähdä erikoisia unia, tuntea omituisia tuntemuksia. Sirusta tuntuu kuin hän tuntisi toisen ihmisen tunteita. Siru miettii, voiko sydän säilyttää muistijälkiä entisestä omistajastaan. Lääkärin mukaan se on täysin mahdotonta, mutta Siru ei pääse tuntemuksista. Hän on varma, että on saanut sydämen, joka särkyi surusta. Siru haluaa selvittää sydämen edellisen omistajan tarinan. Kuka hän oli ja mitä hänelle oli tapahtunut. Voiko särkyneen sydämen korjata vielä kuoleman jälkeen?
Monien vaiheiden jälkeen Siru saakin selvitettyä sydämensä entisen omistajan, vaikka senkin piti olla käytännössä mahdotonta. Tarina vie Sirun Gotlannin saarelle ja Englantiin kelttien juurelle etsimään Sirun unessa näkemää jyrkän kallion päällä olevaa pientä vihreää mökkiä, ja ruusuja, joiden tuoksun Siru tuntee.
Kirja on surullinen, jännittävä, romanttinen, kaunis, koskettava ja yllätyksiä täynnä.
Suosittelen kaiklle!
