Uusi vuosi, uusi kujeet. Possu lopettaa kaiken hötkyilyn ja säntäilyn, ja koettaa elää leppoisaa, rauhallista elämää ;) Tuskin jaksaa kauheesti leikkiä laihduttajaakaan, mutta jos tavallinen possuelämä kiinnostaa, niin tervetuloa blogiin!

tiistai 3. marraskuuta 2020

Possun Lukemisia lapsille ; Opettawaisia kertomuksia. Osa 1 Ahnehtiwainen suklaasyöppö

Kuulkaas nyt lapset, kun kerron teille Opettawaisen kertomuksen! (Lausutaan opettawaisella äänellä, etusormi pystyssä, päätä puolelta toiselle keikistellen.)

Olipa kerran Possu, joka ei välittänyt ollenkaan syödä terweellisiä wihanneksia, marjoja ja porkkanoita. (muikistelee suutaan) Ei vaikka isosika oli monta kertaa niin neuvonut. Possu oli syöwinään, mutta sujautti terweelliset ruuat salaa ikkunasta ulos pupun ruuaksi. Sitten Possu walehteli menevänsä huoneeseensa etsimään urheiluwaatteita, että woisi lähteä lenkille. 

Tuhma Possupa ottikin säästölippaastaan rahan ja lähti kauppaan. Rahalla hän osti, hyi hyi, woitteko kuvitella, SUKLAAPATUKAN.

Palattuaan kotiin, Possu meni huoneeseensa ja avasi suklaapatukan kääreen. Se oli Tupla-patukka, oikein MAXI-Tupla, woi sitä ahneuden määrää!Possu ahmi nautiskellen ensimmäisen patukan. Tupla-suklaa oli aikas kowaa. Possu haukkasi sitä koko woimallaam. Yhtäkkiä hammas jäikin kiinni kowaan ja sitkeään suklaaseen, ja kauhistus sentään, lohkesi!Peilistä Possu näki, että pala poskihampaasta oli tosiaan pois.

Niin ahne Possu sai ansionsa mukaan, sillä hän joutui hammaslääkärin kidutettawaksi, ja menetti vielä rahaakin, sillä hammaslääkärireissu hänen oli omasta säästölippaastaan maksettawa. Koko seuraavana päiwänä Possu ei pystynyt syömään juuri mitään. Tuplapatukkaa ei tehnyt enää edes mielikään. Koko päivän suu oli kipeä ja puoli päätä puuduksissa puudutuspiikin jälkeen. 

Illalla Possu päätti tästedes syödä vain hyvin pehmeää suklaata ja suosia vallankin hyviä lehmä-vanukkaita. Muistakaa lapset tekin, että sitkeät suklaat ja toffeet voi viedä hampaat suusta mukanaan, sanoo Possu ja haukkaa pehmeämpää sitruunavohvelia.


Sen pituinen se.









14 kommenttia:

  1. Lehmävanukkaat onkin hyviä <3 Tuplan vois leikata veitsellä siivuiksi ja imeskellä, niin säilyy hampaat :)
    Miehellä jäi kerran kokonainen hammaskruunu johonki toffeeseen kiinni...

    VastaaPoista
  2. Onko tuo Miina Äkkijyrkän lehmäteos?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei aavistusta. Tuli tuolla reissun varrella vastaan.

      Poista
  3. Possulla oli hyvin opettavainen tarina. On tainnut Laiskiaisellakin joskus paikka jäädä karamelliin 🙈.

    VastaaPoista
  4. Onneksi kiltti hammaslääkäri auttoi ja puudutti, jotta tilanne saatiin korjattua, tai ainakin hammas. Lähtikö hampaan pala Hammaskeijun matkaan? Toivomme säästölippaan pian täyttyvän, jotta Possu voisi hankkia jotakin kivaa säästöillään. Pehmeät vanukkaat kuulostaa suloiselta ja makealta. Eipä ole tullut maistettua, onneksi suklaapatukoissa on pehmoisiakin vaihtoehtoja...
    Kiitos kortista, oli ihana palata työstä kun posti odotti pöydällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, minne meni. Mahtoiko Possu nielaista sen suklaapalan mukana? ;D

      Poista
  5. Suklaata!! Nyt tänne muelle heti=) Hampaista viis, dopamiinieritys on saatava alulleen! =)

    VastaaPoista
  6. Pitäiskö lähettää Possulle perussuklaata. Tahtovat vanhentua tuolla kaapissani vaikka yritän saada syödyksi.
    Kiitos kortista. Se onnellistutti.

    VastaaPoista
  7. Possun oma Posti matkalla - sieltä joulupaperin alta paljastuu sitten aikoinaan myös kortti jossa lukee Possu, se on tarkoitettu kirjanmerkiksi vaikka iso onkin=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli perille. Kiitoksia. Possu säästää jouluksi, jos vaikka joulupukki ei tänä vuonna tulekaan, kun on tuo korona.

      Poista

Kiitos kommentistasi!