Ei mitään ihmeellistä. Hetken mielijohteesta Possu vaan päätti klikata "poista blogi". Se on aika helppoa. ;)
Ei kauheen uuttakaan. Possu on elämänsä varrella kirjoittanut monta yksityistä päiväkirjaa ihan kynällä ja paperilla. Ja tuhonnut niistä suurimman osan. Yhtäkkiä vaan kaikki itsekirjoittama tuntuu niin tyhmältä. Sinne paperiversioon yleensä kirjoittaa enimmäkseen niitä huonojen päivien asioita. Ei sellasia oo kiva jälkeenpäin lukee. Siks ne tuhoo. Joskus taas yrittää kirjoittaa hauskasti ja positiivisesti. Se menee helposti sit taas tekopirteyden puolelle. Ja se rupee ärsyttään. Sit tulee tuhonneeksi ne iloiset kirjoitukset. Tällaista blogia jaksaa ehkä pitempään kirjoittaa, koska tässä saa vähän vuorovaikutustakin. Lukijoilta. Mutta näköjään siihenkin voi kyllästyä. Pitkään Possu blogia kirjoittikin. Niin pitkään, että blogin tuhottua oli kieltämättä hieman tyhjä olo.
Possu yritti tauon aikana kasvaa fiksuksi ja järkeväksi isoksi siaksi. Ei siitä mitään tullut. Possu pysyy aina Possuna. Jotkut possut on sellaisia. Ne ei kasva koskaan aikuisiksi. Tai pikemminkin, niistä ei tuu aikuisia siitäkään huolimatta, vaikka kasvaisivat (varsinkin mahasta), miten paljon tahansa. Possu mietti laittavansa uuden blogin nimeksi Iso Sika. Mutta Possu ei keksi, mitä sellaiseen aikuisen sian blogiin osaisi kirjoittaa? Ehkä terveysruokaohjeita, treenivinkkejä, maailmanpolitiikkaa ja sijoitusneuvoja. Ei Possu sellaista osaa. Possu kirjoittaa vain höpöjuttuja. Ihan tyhmä blogi, mutta onneksi sen lukeminen on sentään vapaaehtoista!
P.S. Sai Possu kuitenkin kesän aikana sen 2 kg pois toukokuun aloituspainosta. Possun mielestä se on hyvin, vaikka viimeisten viiden vuoden aikana olisi tullutkin 15 kg lisää. Sillä siinähän oli tarkoitus aloittaa uusi alku (vaikkakin sadannen kerran). Vähän niin kuin tähän blogiinkin tuli uusi alku.
En keksi enkä jaksa nyt muuta. Katsotaan keksinkö jatkossa mitään järkevää tai ei järkevää kirjoittamista tänne.
Ei kauheen uuttakaan. Possu on elämänsä varrella kirjoittanut monta yksityistä päiväkirjaa ihan kynällä ja paperilla. Ja tuhonnut niistä suurimman osan. Yhtäkkiä vaan kaikki itsekirjoittama tuntuu niin tyhmältä. Sinne paperiversioon yleensä kirjoittaa enimmäkseen niitä huonojen päivien asioita. Ei sellasia oo kiva jälkeenpäin lukee. Siks ne tuhoo. Joskus taas yrittää kirjoittaa hauskasti ja positiivisesti. Se menee helposti sit taas tekopirteyden puolelle. Ja se rupee ärsyttään. Sit tulee tuhonneeksi ne iloiset kirjoitukset. Tällaista blogia jaksaa ehkä pitempään kirjoittaa, koska tässä saa vähän vuorovaikutustakin. Lukijoilta. Mutta näköjään siihenkin voi kyllästyä. Pitkään Possu blogia kirjoittikin. Niin pitkään, että blogin tuhottua oli kieltämättä hieman tyhjä olo.
Possu yritti tauon aikana kasvaa fiksuksi ja järkeväksi isoksi siaksi. Ei siitä mitään tullut. Possu pysyy aina Possuna. Jotkut possut on sellaisia. Ne ei kasva koskaan aikuisiksi. Tai pikemminkin, niistä ei tuu aikuisia siitäkään huolimatta, vaikka kasvaisivat (varsinkin mahasta), miten paljon tahansa. Possu mietti laittavansa uuden blogin nimeksi Iso Sika. Mutta Possu ei keksi, mitä sellaiseen aikuisen sian blogiin osaisi kirjoittaa? Ehkä terveysruokaohjeita, treenivinkkejä, maailmanpolitiikkaa ja sijoitusneuvoja. Ei Possu sellaista osaa. Possu kirjoittaa vain höpöjuttuja. Ihan tyhmä blogi, mutta onneksi sen lukeminen on sentään vapaaehtoista!
P.S. Sai Possu kuitenkin kesän aikana sen 2 kg pois toukokuun aloituspainosta. Possun mielestä se on hyvin, vaikka viimeisten viiden vuoden aikana olisi tullutkin 15 kg lisää. Sillä siinähän oli tarkoitus aloittaa uusi alku (vaikkakin sadannen kerran). Vähän niin kuin tähän blogiinkin tuli uusi alku.
En keksi enkä jaksa nyt muuta. Katsotaan keksinkö jatkossa mitään järkevää tai ei järkevää kirjoittamista tänne.
Tervetuloa takaisin.
VastaaPoistaKiva, kun palasit ihan vain possuina. Järkevä isosika olisi ehkä ollut rasittava. Mutta ei hätää, jos joskus kasvat, niin hyväksyn senkin.
Kaksi kiloa kesän aikana on loistotulos! Taputa itseäsi päälaelle.
Repu on ymmärtäväinen.
PoistaHurraa! Sohvalla oltiin ihan maassa, kun blogisi katosi. Murheellisena sitä etsittiin. Hienoa, että olet olemassa ja onnea tuloksesta! Kirjoita ihan niin kuin itse haluat, oma on blogisi ja siellä on hyvä vierailla.
VastaaPoistaVierailijat tekevät juhlan blogiin.
PoistaJes - Possu palasi! Pöllölässäkin oltiin ihan hukassa; mitä tehdä nyt kun Possu on juossut pois, ja uhkasi kasvaa muka isoksi. Tai no, kuten Repukin, Pöllökin sen hyväksyy.
VastaaPoistaOli kiva tulla reissusta kotiin ja huomata, että olet taas täällä.
Tähän oikeastaan voisi lainata Pasi Kauniston vanhan iskelmän
"Koskaan et muuttua saa" -sanoja:
Vaihtuvat päivät
pois leikit nuo jäivät
mut koskaan et muuttua saa
vuodet niin kulkee
ne paljon pois sulkee
mut koskaan et muuttua saa
ole sellainen vain
jonka nähdä mä sain
ole muisto mun nuoruudestain
ole sellainen vaan
että taas uudestaan
oman nuoruutein takaisin saan
aika jos vaihtuu
pois haaveet jos haihtuu
niin koskaan et muuttua saa
aika on aikaa
mut taika on taikaa
sä koskaan et muuttua saa
Ei kuitenkaan unohdetaan leikkimielisyyttä, eihän?
Ja hei, onnea kahdesta kilosta, hieno suoritus! Toinen on varmaan muuten mun.... ;)
Mites se suklaaton syyskuu? Kysyy hän, joka on "porsastellut" koko viime viikon *röyh*
Mitä jos aloitetaan vähän kevyemmin? Vaikka että suklaata vain yhtenä päivänä viikossa ? ;)
VastaaPoistaSopii :) AM:n tuliaisia on vielä syömättä ja se ei voi ite syödä kun hammaslääkäri vei siltä hampaat...
PoistaMulle sopis hyvin suklaaton syyskuu... kun en muutenkaan juuri syö suklaata. Torstaina söin kyllä just kaks palaa tummaa suklaata. Olivat unohtuneet keittiön pöydän reunalle aurinkoon...
PoistaAloitin jo. Ostin turkinpippureita ;)
Poista