Uusi vuosi, uusi kujeet. Possu lopettaa kaiken hötkyilyn ja säntäilyn, ja koettaa elää leppoisaa, rauhallista elämää ;) Tuskin jaksaa kauheesti leikkiä laihduttajaakaan, mutta jos tavallinen possuelämä kiinnostaa, niin tervetuloa blogiin!

tiistai 30. toukokuuta 2023

Jatko postilaatikko-jännäriin

 Possun seuraajat odottelevat varmaan superjännityksissään, miten Possun postikorttitapaus jatkui. Kyllä. se meni perille. Parissa päivässä. kiitosviesti tuli nopeasti. Postilaatikko sen sijaan jököttää yhä paikallaan, vaikka se piti postittaa muualle jo pari viikkoa sitten. Mutta parempi näin päin. 

Herra Kyytä Possu ei ole nyt tavannut, mutta sen sijaan parikin kertaa Herran Rantakäärmeen. Eka kerralla rantapusikossa. Possu oli juuri astunut ulos pukukopista ja suuntaamassa rantaan, kun kasassa rasahti ja sen jälkeen Possu näki hirvittävän pitkän käärmeenlotjakkeen sujahtavan kokoisekseen yllättävän ketterästi tiehensä. (Tästä näemme, ettei liikunnallisuus - käärmeelläkään - ole välttämättä koosta kiinni. Kumpikin säikähti. Niin Possu, kuin se oranssiposkinen Herra/Rouva/Neiti Rantakäärmekin. Eikä se kohtaaminen jäänyt ainoaksi. Possu meni vähän arkaillen veteen, miettien että sinneköhän se käärmeenlotjakekin sujahti. Ei näkynyt vedessä. Mutta kun Possu palasi uimasta, näkyi polun reunassa jotakin... IIIK... taas käärme. Se oli menossa polun toiselle puolen. Jäykistyi paikalleen kai Possun nähtyään. Possukin jäykistyi paikalleen. Miten ohitetaan toisemme ja kellä tässä risteyksessä olikaan etuajo-oikeus? Ilmeisesti Possulla, koska käärme ei tehnyt elättäkään liikahtaakseen. Possu kiersi kauas nurmikolle ja ohitti käärmeen niin kaukaa kuin mahdollista. Possun mentyä varmasti käärmekin alkoi liukua kuin raitiovaunu polun yli. Oranssia näkyi tässäkin käärmeessä, joka oli hiukan pienempi kuin se rannalla nähty. Possu oli huojentunut päästyään autolle.

Ja viime aikoina Possu on uinut muilla rannoilla....




4 kommenttia:

  1. Hyvä, että kortti meni ja laatikko jäi. Ikävää olisi ollut toisinpäin. Rantakäärmeethän on ihan söpöjä ja vaarattomia. Kun tyttöni oli vielä pieni, jotain kuusi tai silleen, vein hänet käärmenäyttelyyn, kun hän tykkäsi käärmeistä. Käärme-esittelijä kuljetti käärmettä näyttelyvieraiden keskellä ilahtuen kiljaisuista. toi sitten meidänkin eteen. Tyttöni kasvot kirkastuivat onnesta, kun sai silittää ihan elävää käärmettä. Se oli sellainen iso kuristaja. Olisko Possu huutanut?

    VastaaPoista
  2. Saukkis jännitti myös kortin kohtaloa, onneksi meni nopeasti perille. Samoin vaihtaisin uimarantaa, vaikka yritän hillitä vanhempien sukupolvien onnistuneesti siirtämää käärmekammoa, en silti haluaisi sitä väkeä joka päivä tai viikko nähdä. T Saukkis

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!