Hyvää Joulua!

 Rauhallista ja hyvää Joulua kaikille!

Haikeaa

 Possu käväisi sähköposteissa. Siellä oli eräs hyvin haikea nyyhky-viesti, josta kävi ilmi, että Possua on kaivattu. Possu itsekin melkein tipautti muutaman kyyneleen sitä lukiessaan. Eei, ei se ollut sulho-ehdokkaalta. Ei kotiväeltäkään. Eikä ystävältä. Vai oliko? Luultavasti lähettäjä kuitenkin katsoi lukeutuvansa  Possun lähimpiin ystäviin. Niin haikean kaipaava se viesti oli. Itse asiassa Possu ei muista saaneensa vielä keneltäkään koskaan niin kaipaavaa viestiä. Heti otsikossa luki : "Ikävä sua" (niisk)

"Bussi tuntuu tyhjältä ilman sua. (niisk) Tulethan pian taas kyytiin? (niisk) Olisi kiva nähdä pitkästä aikaa!

Kaipaaja oli Onnibussi!

No viimeisin tapaaminen oli elokuussa. Possustakin tuntui sillon kyllä, että Possu täytti koko bussin. Possu sai nimittäin istua ihan jalat kippurassa. Onnibussissa matkustajan jalkatila on kortilla. Mieluiten toivoo saavansa istua matkan ilman vieruskaveria. Paikka kun on ahdas ilman kaveriakin, mutta kaverin kanssa se tuntuu vielä tukalammalta. NiinPossu uskoo kyllä hyvin, että ilman Possua saattaa tuntua ainakin tilavammalta, jos ei nyt suorastaan tyhjältä. Viestissä kysyttiin myös syytä matkustamattomuuteen.  Rasti ruutuun, vaikka Possu olisi mieluummin vastannut itse vapaasti. No jospa ystäväni Onni Bussi sattuu lukemaan tätä blogia, niin Possu kertoo nyt, että Possu ei ole matkustanut lähiaikoina Onnibussilla, koska :

1. Ei ole ollut tarvetta matkustaa mihinkään

2. Bussivuoroja Possulaan on vähennetty niin rajusti, että Onnibussilla ei loppujen lopuksi pääse täältä oikein minnekään, saati takaisin!

3. Tässä voisi kai vielä valittaa siitä ahtaudesta, kun joutuu jalat kippurassa matkustamaan, mutta itse asiassa Possu olisi valmis istumaan vaikka jalat suussa, kunhan bussivuoroja olisi vain riittävästi. Että Possu ei nyt ihan ota Onnibussin Possunkaipuuta todesta, kerta Onnibussi ei itse vaivaudu Possun kulmille. Lentämälläkö ensin kaupunkiin pitäis selvitä? Mitä? Häh!

Rosalisa

 Pöllö kysyi lukemistani kirjoista. En oo merkannut niitä mihinkään ylös. Joskus löysin kaupasta Lukupäiväkirjan. Täyttelin sitä jonkun aikaa, sitten kyllästyin. Yleensä löydän kirjoja ihan vaan niin, että kiinnostun nimestä, kansikuvasta, aiheesta tai luen/kuulen kiinnostavan esittelyn. Kirjan käteen saatuani, avaan sen vain jostain kohtaa ja silmäilen tekstiä ; vetääkö se puoleensa. Jos vetää, niin kirja käteen ja luettavaksi. Ellei, niin kansi kiinni! ;) Possu on mukana parissa lukupiirissä. Siinä on puolensa ja puolensa. Toisaalta mielenkiintoista, mutta toisaalta välillä tulee tunne, että nyt muut sanelee, mitä saan lukea. Että muitten valitsema kirja on tylsä, ja pakko lukea, vaikka sinäkin aikana voisin lukea jotain itseäni paljon enemmän kiinnostavaa kirjaa. 

Mutta kerron nyt tässä viimeksi lukemastani kirjasta, josta tykkäsin :)

Johanna Elomaan kirja Rosalisa kertoo Sirusta, joka saa siirtoleikkauksessa uuden sydämen. Sen jälkeen Siru alkaa nähdä erikoisia unia, tuntea omituisia tuntemuksia. Sirusta tuntuu kuin hän tuntisi toisen ihmisen tunteita. Siru miettii, voiko sydän säilyttää muistijälkiä entisestä omistajastaan. Lääkärin mukaan se on täysin mahdotonta, mutta Siru ei pääse tuntemuksista. Hän on varma, että on saanut sydämen, joka särkyi surusta. Siru haluaa selvittää sydämen edellisen omistajan tarinan. Kuka hän oli ja mitä hänelle oli tapahtunut. Voiko särkyneen sydämen korjata vielä kuoleman jälkeen?

Monien vaiheiden jälkeen Siru saakin selvitettyä sydämensä entisen omistajan, vaikka senkin piti olla käytännössä mahdotonta. Tarina vie Sirun Gotlannin saarelle ja Englantiin kelttien juurelle etsimään Sirun unessa näkemää jyrkän kallion päällä olevaa pientä vihreää mökkiä, ja ruusuja, joiden tuoksun Siru tuntee.

Kirja on surullinen, jännittävä, romanttinen, kaunis, koskettava ja yllätyksiä täynnä.

Suosittelen kaiklle!

Morjens tietsikka!

 - Morjens tietsikka! Kuis pyyhkii, vanha kamu? ;) Eipä oo aikoihin tavattu!

- Katos, johan sitä vaivaudutaan edes kuulumisia kyselemään! Huonosti menee! Kaik päivitykset tekemäti, kun et oo hyvä jos koska viittiny ees konetta avata. Ihme että yleensä viittin sulle aueta. Mähän oisin voinu saada vaikka ties minkä vi-vi-viii-ruksen. BYHYY!

- No mutta, mutta... Älä nyt itke....

Possu yrittää parhaansa mukaan kömpelösti lohduttaa konetta. Tottahan se on. Possu on laiminlyönyt ystäväänsä. Ystävää, jonka kanssa on tullut monta pitkää iltaa, ja päivääkin vietettyä. Ystävää jonka kanssa on välillä melkein kiinnikasvettu. Miten onkin päässyt niin käymään, että yhtäkkiä Possu ei enää iltaisin ole jaksanutkaan avata konetta? Possu on kiinnostunut vain uimisesta, ulkoilusta ja KIRJOISTA.Vanhanaikaisista kirjoista! Sen sijaan että Possu olisi näpytellyt konetta, Possu on illat pitkät lukenut romskuja! Ihan isoäidin aikaista touhua!

Tietokone pudistaa hitaasti päätään.. Kaikkea sitä näkee ja kuulee ennen kuin käyttöjärjestelmä vanhenee...!

Possu eksyksissä

 Joko ootte käyneet mustikassa? - Ei vielä kypsiä, vai? No suurin osa ei, mutta on joukossa kypsiäkin. Possu tykkää syödä mustikoita tuoreena. Poimia vähän kerrallaan sitä mukaa kun kypsyy. Pakkasesta otettuna ne ei oo yhtään niin hyviä enää. 

Joten eilen Possu suunnisti metsään katsomaan, joko löytyy?

Kuntoradan vieressä on aurinkoinen paikka. Siinä saattaa jokunen kypsä olla jo. Joten Possu suunnisti sinne. Oli just poimimassa, kun ohi ajoi auto. Autoilija katsoi pitkään Possua ohiajaessaan, peruutti sitten, ja pysähtyi Possun kohdalle. - Löytyykös mustikkaa? - No vähän, Possu vastasi ja lisäsi suurimman osan olevan vielä raakoja. - Kovin pieni on ämpärisi, kysyjä totesi. - No juu, kunhan vähän syöntimarjoja. Kerään vähän kerrallaan, Possu vastasi. - No, mikäs siinä, jos on aikaa! - No mullahan on, Possu vastasi ja mietti mielessään, että näyttipä tuota toisellakin olevan. Tämä totesi itse odottavansa vielä pari viikkoa. Ja viittoili sitten kädellään, että tuolla kilometrin päässä ne vasta oikein kunnon mustikkametsät on!

Auto jatkoi matkaansa. Possu jatkoi pienen astiansa täyttämistä. Pikkuhiljaa mielen valtasi uteliaisuus ja ahneus niitä ihan kunnon mustikkametsiä kohtaan. Ja Possu päätti lähteä sinne kilometrin päähän katsomaan!

Matka oikeaan mustikkametsään kulki vaikeasi rämmittävän kaadetun metsän halki. Oli kuitenkin vielä tuttua polkua. Oli Possu täällä liikkunut. Possu tiesi, että kilometrin päässä kulki metsäautotie. Ehkä oikea mustikkametsä oli sen takana. Possu saapui metsätielle. Näkyi mustikanvarsia kyllä, mutta täällä marjat oli vielä raakileita. Possu käveli tien laitaa, poikkeili metsään. Possu tiesi, että metsätien laidasta lähti polku, joka vei takaisin kuntoradalle. Possu kulki tien päähän. Vastaan tuli maja. Tuli rakennuksia. Koska ne oli tehty? Possu totesi olevansakin ihan eri metsätiellä kuin oli luullut. Eikä enää tiennyt, mikä polku veisi takaisin.

No, onneksi on kännykkä. Se osoitti Possun kulkeneen 5 km päähän. Kännykkä ei tuntenut polkuja. Mutta osasi sentään neuvoa tielle, jota pitkin vähitellen Possu pääsi tutulle seudulle. Se 4 kilometriä jonka Possu tallusti saappaissaan tietä pitkin takaisin, tuntui pitkältä. Eikä montaa marjaa ollut sieltä oikeasta mustikkametsästä kippoon tarttunut.  Lähtöpisteestä vielä muutama, sillä siinä niitä oikeasti jo oli.

Parempi litra kipossa kuin ämpärillinen kuvitelmissa, vai miten se menikään tämä vanhan kansan mustikka-sananlasku? Joka tapauksessa Possukin odottaa vielä sen pari viikkoa ennen kuin lähtee uudelleen eksymään sinne Oikeaan Mustikkametsään!

Voi söpö pikku robotti, minkä teit!!!

 

Possunkin kulmille on nyt ilmaantuneet nää pienet, söpöt robotit. Ei sillä, etteikö yötäpäivää auki olevaan kauppaan jaksaisi itsekin raahautua. Osteluja tulee tehtyä muutenkin liikaa. Mutta kun ne on niin SÖPÖJÄ. Kun ensimmäiset näkyi tien päällä, Possukin löysi itsensä lässyttämästä robotille. - Voi pientä, tule vaan suojatien yli. Ei tule autoja, eikä Possutäti ainakaan tule päälle. Ja kun Possu kauempaa näki ilkeän pikkupojan potkaisevan pientä, oli pojan onni, että Possu oli kaukana. Muuten Possu olisi voinut ottaa pian korvasta kiinni.  Robotit on pieniä ja suloisia ja piristää katukuvaa. 

MUTTA....

Ulkonäkö voi pettää! Tänään Possu päätti itse kokeilla robottia. Ihan just siks, koska se on niin söpö. Ja Possu sai todeta, että söpön ulkokuoren alla piileksiikin ilkeä ketkuilija!! 

Possu siis rekisteröityi palveluun. Teki tilauksen. Kaikkea kivaa löytyi aurinkorasvasta jätskituuttiin asti. 

MUTTA

Maksutapa! Possu on aina kokenut hankalana verkkomaksut, joihin pitää lisätä pankkikortti. Kortissa on monta typerää numerosarjaa. Löydä sieltä oikea! Sitten kysytään 3-numeroista taikasanaa. Niitäkin on kortissa monta. Ja joka kerta Possu arpoo sieltä väärän numeron. Sen seurauksena kortti lukittuu. Ja näin käy aina viikonloppuna, kun pankkityypit lekottelee rannoilla. Netistä voi saada yhteyden tympeään chat-robottiin, joka ei oo ees söpö, toisin kuin kuljetusrobotit. Chat-robotti kyselee typeriä ja lopulta ilmoittaa, ettei voi auttaa. Ok. selvä. Kiitos tyhjästä. 

No, onneks tuli just täytettyä bensatankki. Hätäohjeiden neuvomana on nostettuna vähän hätäkäteistä ja ruokaakin kaapissa sen verran, ettei nälkään kuole.

Mutta... Possun usko ihmisyy... eikun robotuuteen on mennyt. Että tuollainen söpö, pikku kuljetusrobottikin voi olla pohjimmiltaan niin ilkeä!!!"

Lumipyryä

 Polvea repii. Tietää pyryä, sanois isomummo. Jotain taivaalta tuleekin, mutta ei sentään lunta. Vettä tulee. Se on hyvä, niin siitepölytilanne helpottuu. Possu on ollut niiiin liikuttunut tästä kevään kauneudesta, että nyyhkii ja niiskuttaa koko ajan. 

Onko onni myötä, kun kulkee onnibussilla? Possun matkalla tuli oikein onnentömäys, kun bussikuski teki äkkijarrutuksen. Possu tömähti edessä olevaa penkkiä vasten. Sen jälkeen Possu pusersi tiukasti kauhukahvaa loppumatkan ajan. Kaahari kuski olikin. Oli pysäkilläkin etuajassa. Yritti pääsä matkaan ilman Possua, mutta veti vesiperän. Maalaisten tapaan, (vai tietääkö joku maalaisempaa kuin aito Possu?), Possu oli tietysti pysäkillä jo puoli tuntia aikaisemmin. Ja kannatti. Viime tipassa tullut Possu olisi ollut bussista jäänyt Possu.  Ja niin paljon onnea onnibussilla matkustaminen toi, että paluumatkan Possu pääsi ilmaiseksi, koska maksukorttilukija ei toiminut. Hahaaa! Se on säästöä kotiapäin.

Sinänsä turha reissu, että kaupungissa ei ollut mitään näkemistä. Tylsiä, rumia kerrostaloja ja katuremontteja. Hesen tilallekin oli tullut joku typerä kebab-paikka. Ei Possu sellaista syö. Possu osti sitten karkkia, kerta muuta kelvollista syötävää ei löytynyt. Kirpparillakin oltiin tylyjä ja huudettiin jo ovelta, että kassa menee kii. Pitäkää rättinne! ;P

No juu, ei mulla mitään asiaa. Kunhan tulin jaarittelemaan joutavia, kun susi ulvoi ikkunan alla. ;)

Kevättä!

T. Possy

Tartte tööttäillä!

 Possu oli eilen asioilla naapurikaupungissa. Kesken kaiken iski vessahätä. Possu laittoi mietintävaihteen päälle. Missä on vessa? Idealamppu syttyi : Kirjastossa? Lastenlorun tapaan :

-Missä vessa? - Kirjastossa.

-Missä kirjasto? Seuraavassa risteyksessä.

Possu laittoi vilkun päälle. Totesi ettei siellä ollutkaan. Possu jatkoi matkaa. Ei siinä (vessa-)hädässään hoksannut, että sieltä oli auto tulossa. Autoilija TÖÖÖÖÖTTÄS!! Possu säikähti. Possu suuttui. Possu sätti mielessään autoilijaa typeräksi ja lapselliseksi. Ei kai kukaan nyt tahallaan vilkuta ja jatka silti matkaa? Eikö autoilija nyt ymmärtänyt, että sattuuhan sitä nyt sellaista vieraassa kaupungissa, että vilkuttaa vahingossa väärässä paikassa, kun ei tiedä, missä jokin paikka on? Luuliko se, että Possu tahallaan härnätäkseen vaan vilkutti.

Mutta tarinamme päättyi onnellisesti. Possu löysi kirjaston ja vessan ja sai helpotettua oloaan. Sen jälkeen saattoikin helpottuneena vaikka lauleskella loppumatkan.

Paras Possu

 Sus haikaili Possun perään? Hah. Eikö Sus tiedä, että paras Possu on se joka on poissa..... -työpaikalta nimittäin! Hahaa, Possulla on huomenna lomapäivä. Paras maanantai on se maanantai, jota ei tartte vanheta työpaikalla!  *aurinkoinen possunhymy* Tällei sunnuntai-iltana on kiva mennä nukkumaan, kun tietää, että aamulla ei tartte nousta töihin.

Possulassa on kevät. Maa on lumeton. Leskenlehdet kukkii. Mustarastas laulaa. Ja leskenlehdellä lepäsi leppäkerttu. Tarkemmin se tais olla kyllä kevätesikonlehti. Mutta leppäkerttu leskenlehdellä kuulosti hienommalta. 

Possu kävi tänään salaa avantouimassa. Salaa koska se ei ollut virallinen avantopäivä. Saunan seinällä nimittäin lukee, että saa käydä vain virallisina avantopäivinä. Mutta ei avanto siitä pilaannu jos Possu vähän pulahtaa. Se on itse asiassa vain hyväksi, että Possu rikkoo jään painollaan, niin avanto pysyy auki. Avannolle oli kyllä vaikea pujahtaa salaa, koska siellä oli väkeä. Siellä oli pihalla vihreä teltta, jossa luki Keskusta. Hämäystä. Ei avanto ollut lähelläkään keskustaa. siinä olis pitänyt lukea Syrjäkylä. Siellä oli myös ilmapalloja ja ihmisiä ja keskellä telttaa oli joku paistamassa makkaroita. Teltan edessä yksi nainen söi makkaraa. Possu kuiskasi tälle : - psst, onko täällä joku tilaisuus? Kai silti pikkuisen voi pulahtaa? Nainen arveli, että varmaan voi. Possu meni mökin taakse vaihtamaan uikkarit ja hiippaili vaivihkaa väkijoukon ohi laiturille ja veteen. Aurinko paistoi. Vesi oli taatusti vähän jopa lämmennyt auringossa. Onneksi ihmiset olivat keskittyneet makkaransöntiin, joten Possu kerkesi kenenkään huomaamatta uida tosi nopean lenkin, hipsiä takaisin pukemaan ja kävellä sitten muina miehinä ohi. Makkarateltan kohdalla Possu vähän hidasti toivoen salaa, että nää keskustan city-ihmiset ois kutsuneet Possunkin makkaralle. Ei ne kutsuneet :( Ne vissiin tunnisti naamasta, että Possu oli naapurikunnasta eikä kuulunut äänestysalueeseen. Possu ajeli sitten bensa-asemalle ostamaan suklaapatukan. On se sentään parempaa kuin makkara!

Hyvää ystävänpäivää

Hyvää ystävänpäivää just sulle!

Ota rennosti, kuin lammas päiväunilla. :)

Raivopää liikenteessä

 Mitä kehnompi keli, sitä enemmän kaistapäitä liikenteessä. Näin Possu on jo aikaa sit todennut. Kaikki järkevät tyypit pysyy silloin kotona. Onko Possu lie ainoa, kenen on PAKKO ajaa töihin kelillä kuin kelillä? Niiden höyrypäiden lisäksi. Kaikki järkevät tyypit kai ottaa silloin luurin käteen, laittaa pyykkipojan nokkaan ja soittaa pomolle, että : - KÖÖH, kröhöh, uaaark, kröhöm, höm höm, kauhea flunssa ja duha ja korona, ja Ö-virus ja Ebola, nyt ei pääse töihin! 

Vain Possu lähtee urheasti myrskyjä ja liikenneraivoajia uhmaten, tuli sitten vaikka ämmiä taivaalta!

Tässä eräänäkin sellaisena aamuna Possu lähti. Oli sumu ja tuuli ja sade ja liukas. Niin hurja keli, että yllättävää kyllä kukaan ei edes lähtenyt edelle. Takapuskurissa roikkui kyllä useampikin. Kun Possun työmaapaikkakunnan risteys lähestyi, Possu hiljensi vauhtia ja laittoi vilkun oikealle. Jo joku raivopää vilkutti Possulle valoja. Possu vaihtoi kääntyjän kaistalle ja näytti kieltä vilkuttajalle. Väläytti vielä valojakin perään. Mokomakin hätähousu raivopää! Possu kihisi vielä parkkipaikalle päästyäänkin ja töissä selitti tuohtuneena työkaverillekin takaa puskenutta raivopäätä.

Sitten iltapäivällä Possun lähtiessä kotiin, Possu huomasi takalasin pyyhkijöiden olevan pystyasennossa. 

Apua! Silloin Possu punastui. Takana tullut ei ollutkaan väläytellyt raivotakseen Possun hidastelusta, vaan oli koittanut ilmoittaa Possulle tästä tuulilasinpyyhkijästä.  Aamun raivopää istuikin siis Possun omassa autossa kuskin paikalla!! No, ehkä autoilija ymmärsi Possun valonväläytykset kiitokseksi. Toivottavasti. Toivotttavasti ei ainakaan nähnyt Possun kielennäyttöä. Ja etenkään tuntenut Possun autoa....

Sumu

 Sumu. Ihan järkky sumu. Se yllätti Possun. Oli pimeä tie. Possun piti kääntyä. Possu näki hämärästi tienviitan. Se ei ollutkaan risteyksen keskellä, kuten Possu luuli, vaan tien reunassa. Niin Possu ei kääntynytkään sen edestä tielle vaan sen takaa ojaan. Possu jäi puoliksi tielle autojen eteen, puoliksi ojaan. Autot onneksi näki väistää, mutta eivät kai tajunneet tilannetta, kun jatkoivat matkaa. Sitten Possu laittoi hätävilkut päälle. Possu yritti peruuttaa pois ojanpientareelta. Ei päässyt. Siinä vaiheessa onneksi pysähtyi jo muutama auto, ja tulivat työntämään, että Possu pääsi ojasta pois. Possu oli ihan paniikissa ja hoki aikansa vaan kauheata sumua ja kiitti itku kurkussa.

Sitten Possu ei enää yrittänytkään sinne, minne oli menossa, vaan kääntyi kotiin. Netistä löytyi "Kaikki on hyvin"-rentoutus, jonka Possu teki. 

Sumu on paha. Mutta kaikki on hyvin. Ei käynyt onneksi pahemmin, vaikka olisi voinut...

Mitä Joulu saa?

 Sus kysyi pari postausta aikaisemmin, mitä Joulu sitten saa? Täähän liittyi siihen Possun kammottavaa lapsuuden tyttökerhokokemukseen, jossa Possu ei osannut leikkiä oikein Joulu sai, joulu saa-siis valkeaksi maa...

Possu yritti etsiä youtubesta teille tätä leikkiä, mutta ei löytynyt yhtään leikittynä. Laulettuna tää yksi versio

Joko kuulostaa tutulta?Laulu lienee jostain sota-ajalta asti, joten vanha se on.

Mutta mitä Joulu saa? Possu ajattelee, että 

Joulu saa :

Possun leipomaan piparit. Ne kuuluu ihan ehdottomasti Jouluun. Piparitaikinan syönti. Sopivien piparimuottien etsiminen. Vauhdilla juokseminen leipomispöydän ja uunin väliä, sillä piparit kärähtää hetkessä. Aina joku pellillinen palaa, joku jää raakaksi. Paiston jälkeen kauhea sotku, ja sen jälkeen uneton yö, kun maustetuoksut saa silmät vuotamaan ja hengityksen tukkeutumaan. Mutta on se sen arvoista. Sebn jälkeen on tonttupurkki täynnä pipareita, melkein Jouluun asti. Ellei Possu ole ehtinyt vielä syödä kaikkia. Joulu ja piparit, ne kuuluu ehdottomasti yhteen.

Kaikki muut leipomaan torttuja. Ja tarjoamaan torttukahveja. Ja Possu yrittää esittää, kuin tykkäisi niistä. Possu on nimittäin ihan pikkupossusta saakka inhonnut torttuja. Luumuhillo on pahaa, eikä sovi yhtään voitaikinan kans yhteen. Kaiken lisäksi ne ei oo ees terveellisiä, joten tulee hukkakaloreita. On ymmärrettävää syödä jotain hyvää ja lihottavaa, kuten suklaata. Tai pahaa ja terveellistä, kuten porkkanaa. Mutta mikä järki on syödä jotain, mikä on sekä pahaa että lihottavaa?? Onneksi torttuja tarjotaan vain Jouluna!

Joulu saa kauppoihin ilmestymään joulusuklaat! Ja vaikka suklaan hintaa hissataan koko ajan (muka ihmisten terveyttä ajatellen...katinkontit, terveys on viimeinen asia, jota hintojen nostajat tässä ajattelee) ylöspäin, niin aina löytyy tarjouksia joissa saa nyt poikkeuksellisesti suklaata ja kahvia miljoona pakettia kympillä. Niinpä molempia on tullut hamstrattua kaappiin jopa enemmän kuin ennen näitä hintojen nostoja. ;P

Joulu saa Possun hankkimaan joulukuusen. Se on toinen ehdoton Possun joulussa. AITO joulukuusi. Se voi hyvin olla vaikka pieni pöytäkuusi tai vaikka havu maljakossa, mutta sen on oltava oikea. Tänä vuonna Possu hankki sen "huvin vuoksi ja urheilun kannalta." Paikallinen urheiluseura myi joulukuusia parilla kympillä. Luultavasi pururadan vierestä harvennetuja. Kuusi on jo sisällä koristeltuna.

Joulu saa ihmiset rynnimään ostoskeskuksissa. Possu kuuli eilen, että yhteenkin kaupungin ostariin joutui ensin jonottamaan paikkaa parkkipaikalle, että pääsi ees pihalle. Possulle riittää oma kyläkauppa.

Joulu saa ihmiset iloisiksi ja surullisiksi ja ahdistuneiksikin. Jouluun liittyy myös paljon haikeutta ja muistoja. Possullakin. Silti Possu nauttii tunnelmasta, ja tekee joka vuosi ne omat perinteiset joulujuttunsa, joista tulee hyvä mieli. Ja ne perinteet, joista Possu ei tykkää, Possu on jo aikaa sitten heittänyt romukoppaan! Oman Joulunsa saa suunnitella juuri sellaiseksi kuin haluaa.

Hyvää, rauhallista, tunnelmallista Joulua kaikille!

T. Possu

Kinkku syö kinkkua

 Uudet ravintosuositukset pisti jopa lastenkirjat Tatun ja Patun sensuuriin. Uusissa painoksissa kuulemma Tatu ja Patu ei syö lihaa, vaan leipoo pipareita. Piparit on kyllä kannatettavia. Onhan niiden leipominen kivaa ja  taikina on hyvää. Myös valmiit piparit on hyviä. (Possulla on muuten jo taikina pakkaseen tehtynä.) Toisin kuin tortut. Jos piparit olisi korvattu tortuilla, niin kyllä Possu olisi ärähtänyt. 

Tatu ja Patu kirjat on siis muokattu uusien terveyssuositusten mukaisiksi. Älkäämme syökö Leikkeleitä. Ne on myrkkyä ja aiheuttaa syöpää. Syökäämme pipareita. Oikein kunnon kerma-voitaikinasta tehtyjä. Ne on hyviä ja terveellisiä. Pipari päivässä pitää ravintoterapeutin loitolla.

A HAH HAH HAAA!! Possu on vitsikkäällä tuulella. NAURAKAA!! Hahahahha.

Possu on muuten syönyt jo 2 jouluateriaa. Viimeksi tänään. Jouluruuat on ihan syötäviä, mutta ei nyt mitään kauheen ihmeellistä herkkua. Possu pärjää hyvin joulun rosollilla, lohella, pipareilla ja suklaalla. Mutta jos nyt joku jouluaterian tarjoo, niin kyllä Possu syö kaikkea. Possuakin. Mutta huomaa ettei se oo hyväksi. Jälkeenpäin on ähky ja huono olo.  Ja on se nyt vähän muutenkin hassua, että Possu syö itseään.

Se jouluruuista. Mennään nettiasioihin. Muistatteko sitä satua, missä varis tarttui tervaan. Ensin tarttui nokka. Kun varis sai kiskaistua nokkansa tervasti, niin pyrstö tarttui. Ja kun pyrstö irtosi, nokka tarttui. Miten se satu päättyi? Possu ei muista. Keksitiinkö siinä ikiliikkuja? Possun nettiasiat on samanlaisia. Kesällä tietokone oli niin vanha, että netti jumitti. Kännykän netti toimi paremmin. Nyt kun Possulla on uusi tietokone, niin kännykkä tuli vanhaksi, ja sen netti jumittaa. Samanlainen kierre siinäkin.

Tänään on uuden huoltamon avajaiset. Kuulemma siellä on tänään halpaa bensaa. Onkohan totta vai pötypuhetta? Pitää mennä katsomaan ja tankkaamaan. Rahalla saa ja autolla pääsee!

Uusi postaus

 Possu on elossa. Ei oo pikkujoululautasen kinkkuna. Possu on vaan nykyään niin tosi harvoin koneella. Nyt on, koska Linnan juhlat. Outo perinne kytätä niitä, mutta se kuuluu asiaan. Linnan juhlista saa myös hyvän tekosyyn syödä suklaata. Linnassakin kaikki saa syödä herkkuja. Ja enemmän. Possu mätti kerralla kokonaisen juhlapöydän 2-kerrosrasian. Kaikki pahat mintutkin meni. Yleensä Possu jättää ne pahat syömättä, mutta ei Linnan pöydässäkään voi ronklata. Johan Presidentti ja Rouva loukkaantuisi, jos menisi sanomaan, että tuo puolukkahyytelökakku on pahaa. Niin Possukaan ei valittanut, vaan söi irvistämättä pahat mintutkin. ;)

Että ei muuta kuin 

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Nyt joulu saa, nyt joulu saa..

 siis valkeaksi maa...

Valkeutta ei näy, mutta silti joulu saa. Possun joulutuulelle sai Smartphoton joulukorttikuva-mainos. Possulle tyrkytettiin lahjakoodia, jolla saa alennusta. Possu kun on vanha asiakas. Possu teetti jo viime vuonnakin siellä joulukortit. Jotain kai meni vikaan, koska korteissa ei lukenut Hyvää Joulua selvällä suomenkielellä, vaan niissä luki Merry Christmas. Miksi? Luuliko ne, että Possu on englantilainen?

Ensin Possu meinasi tehdä joulukortit sellaisella hienolla tavalla, että lautasliina silitetään kiinni korttipohjaan, ja tulee valtavan hienoja kortteja. Possu näki viime viikolla, miten semmoinen tehdään. Mutta, kun tuo smartphoton mainos tuli, Possu totesi, että on semmonen silittäminen sittenkin vaan aika työlästä. Valokuvakortit on helpompia. Valitse kuva, muutama hiiren klikkaus ja 30 korttia on valmis! Mutta Possu ei ottanut huomioon sitä, että nykytekniikka on vaivalloista ja hankalaa. Ensinnäkin ne kuvat. Possun kännykkäkuvat ilmestyy aina koneen näytölle, kun Possu avaa koneen. Sitten ne häviää jonnekin eikä Possu sitten enää löydä niitä. Sen takia Possu ei oo tänne blogiinkaan lähettänyt enää uusia kuvia. (ja äsken vilahti kännykän whatsapp-viesti tähän tietokoneelle?? Miks ihmeessä? Possu ei ymmärrä tätä uutta konetta ollenkaan. Se on yhteydessä kännykän kans, eikä kuitenkaan oo?)

Niin 3 tuntia meni niitten korttien kans. Possu pläräsi kuvia. Valitsi kehyksiä ja tekstejä. Lopulta oli 3 kuvavaihtoehtoa kortiksi. Sitten koko smartphoto-ohjelma hävisi. Sitten se löytyi, mutta kortin kehys oli vaihtunut. Eikä ohjelma suostunut enää vaihtamaan mitään muuta kuvaa possun korttiin. Tilaus tehty,mutta summa ei oo kyllä tililtä mennyt, vaikka Possu luuli jo maksaneensa. Sähköpostissa silti vahvistus. Kortin kuva ei ollut se, mitä Possu ajatteli, mutta nyt se on mikä on. Todennäköisesti näissäkin lukee se Hyvää Joulua joksikin hinku-intiaksi. Jos lukee ollenkaan? Ehkä niiissä lukee se "Kirjoita teksti tähän", mutta sekinhän käy oikein hyvin. Silloin vastaanottaja saa valita ihan itse toivotuksensa, jolloin se ei voi mennä vikaan. Ehkä vielä parempi ja siitä puuttuu kuvakin, joten kortin saaja saa valita senkin itse omista kuvistaan. Ja kaikki tyytyväisiä. 

Joulu saa, nyt joulu saa, siis valkeaksi maa. Tästä laululeikistä Possulla on traumaattisia lapsuusmuistoja. Sattuipa kerran niin, että kun pikku-Possu oli pihalla Possulassa, tytöt pyysivät Possua mukaan naapuriin. Siellä kokoontui joku Tyttökerho. Siellä tyttökerhossa harjoiteltiin tätä Joulu saa, joulu saa-laulua ja leikkiä. Se oli määrä esittää jossain joulujuhlassa. Possu ei ollut kauheasti leikkinyt tämmöisiä laululeikkejä. Possu yritti hosua käsillään samalla lailla kuin muutkin. Epäonnistui. Seuraavaksi Possu kuuli tyttöjen mutisevan, että no noloa esittää mitään, kun yks tekee käsillään näin (ja tyttö hosui käsiään Possua matkien), kun pitäisi tehdä näin (ja tässähän näyttää, miten lumihiutaleet virallisen kaavan mukaan leikissä leijuvat). Possu pahoitti tästä kovasti mielensä, eikä sen jälkeen enää näyttänyt kärsäänsä tyttökerhossa. 

SEN PITUINEN SE.

Tämä uusi kuva jostain syystä löytyi koneelta... Nää on henkimaailman juttuja

Monta reikää...

 Viimeksi Possu pelkäsi täällä hammaslääkäriä... Nyt voin kertoa, ettei pelännyt lainkaan suotta. Arvatkaa montako reikää oli? 

KUUSI!!

Se oli niin hurja ilmoitus, että Possu purskahti nauruun. Sen jälkeen ei sitten naurattanutkaan.

Mutta  ripeää toimintaa ; nyt ne on kaikki paikattu. Hammaslääkärin tuolissa Possu päätti, ettei syö enää ikinä karkkia, mitään sokerista, eikä mitään suolaistakaan. Marjatkin, jotka muuten on terveellisiä, on kuulemma haitaksi hampaille. Eihän sitä uskalla syödä enää mitään! Paras, kun ei syökään. Harjaa ja lankaa vain hampaita kaiket ajat, 24 tuntia vuorokaudessa. Jospahan pysyis hampaat kunnossa ja suussa.

Tätä päätöstä kesti niin kauan kuin puudutusaine ehti vaikuttaa suussa. Sen jälkeen Possu tuumi, että sehän on nyt ohi ja elämä ja syöminen voi taas jatkua.

Eläköön jäätelö, karkki ja suklaa!!

Kuukaa pelkää...?

 Kukaaa pelkää....

 hammaslääkääriiiääää??

Possu ainakin. Ja Possu välttelee ja vetkuttaa aina hammaslääkäriin menoa. Tilannetta ei helpota se, että eihän sinne kunnallisella puolella edes pääse. Ainakaan äkkiä. Niin, jos odotellaan, että Possu on saanut kerättyä rohkeutta soittaa, saa ajan jonoon, ja että jonossa tulisi vielä Possun vuoro, niin sitä ennenhän on jo ehtinyt kaikki hampaat Possun suusta tippua. 

Possu. Istu puussa. Ei oo Possulla hampaita suussa. Kaikkihan on kuulleet ton laulun? Eiku, hetko pieni, eihän se ollutkaan Possu. Se oli joku muu eläin. Kuka tunnustautuu?

Juu, mutta nyt Possu on keksinyt, että rahalla pääsee vaikka hammaslääkäriin! Ja kaupungista löytyy vaikka miten hienoja vaihtoehtoja. On hellää hammashoitoa. Hampaan paikkausta komeasti sisustetussa linnassa. Tunnelmakynttilöitä ja lepotuoleja. Hammaslääkärin tuoliin voi kuulemma vaikka nukahtaa, kun on niin rentoa. Se maksaa, mutta mikäpä tässä maailmassa olisi ilmaista. 

Nyt Possulla on hampaassa reikä. Suuhygienisti löysi. Possu varasi ajan yhteen hienoon Hammaslinnaan. Se on huomenna. Vaikka kokemus on varmasti upea, Possu pelkää silti. Että reikä onkin isompi kuin luulisi, ehkä jopa juurihoidettava. Tai pakko repiä irti. Ja että samalla repeää Possun kukkaro kokonaan. Possu joutuu mieron tielle. Ja mihinpä sitten lopulta ees tarttee koko hampaita, kun ei ole enää mitään syötävääkään? Ehkä pakko myydä itsensä joulukinkuksi, että saa hammaslääkärimaksun maksettua. On sitten ainakin joulupöydässä hienot hampaat nähtävänä, kun Possu lepää kunniapaikalla omena suussa.

Totuttelua

 Niin kun Possu välillä oli nettikoukussa, niin nyt kun on pitkään ollut siinä tilassa, että kännykän netti toimii nopeammin kuin tietokoneen, on lähes jo ehtinyt unohtaa koko nörttäilyn jalon taidon. Tässä muutamana iltana Possun on tehnyt mieli mieluummin ulkoilla tai lukea, kuin olla koneella. Sitten Possu tuumi, että onhan sitä nyt nörttäiltävä, kerta uus kallis kone on hankittu! Ja suitten Possu avasi koneen melkein kuin vastahakoisesti. Katseli sitä ja ihmetteli, että mitäs tällä sitten pystyikään tekemään? Mitä jännää koneella olemisessa muka on? Tänään sitten kone alkoi tehdä päivityksiä. Kesti pitkään. Ja silloin Possu muisti, että itseasiassa iso osa koneellaoloajasta menee kaikenmaailman päivityksiä odotellessa. Vaiva, jota ei olis ollenkaan ilman konetta. Miten paljon aikaa menee tuollaiseen ihan joutavaan. 

Tuli sentään päivitys valmiiksi. Ja nyt kone on taas nopea. Ja Possu näpyttelee. 

Ootteko muuten huomanneet, että nyt on valtakunnallinen kansalaisopistot.fi-sivusto? Sieltä voi valita etäkursseja vaikka ihan toiselta puolen Suomea. Nyt vois harkitakin, kun on uus konekin. Silti Possu hoksasi, ettei se välttämättä kauheasti tilannetta helpota. Etäkursseissakin on aikansa. Ja monet niistä osuu just siihen, ku on töissä.  Possua voisi kiinnostaa joku erikoinen, ja sinänsä turha, ettei Possu tule taitoa luultavasti ikinä tarvitsemaan, kuten saamenkieli. Järkevämpää olisi parannella heikkoa ja jo kouluajoista unohtamiaan jutskia, kuten enkkua tai ruotsia, mutta kun ei niissä ole mitään jänskää!! Ootteko te, kaverit menossa jollekin kurssille tulevana talvena?

Elokuun seikkailuja

 Sohva halusi kuulla elokuun seikkailuista. Uusin seikkailu on tää uus ystävä, eli kone. Possullahan on jo se ranneke-ystävä, nyt tuli myös tää uusi nopea kone-ystävä. Kone on nopea. Possu on ihan ihmeissään, kun Possu oli tottunut jo vähän hitaaseen vanhaan ystävään. Se oli kuin Possu aamulla ; kesti ensin latautua PIITKÄÄN. Tää on heti valmis. Siltikin ranneke-ystävä on aktivoivampi. Se saa Possun liikkumaan. Tää koneystävä passivoi Possun pysymään paikoillaan. 

Luonnosta puheen ollen

reposia näkyi viime yönä. Kuva ei tee oikeutta. Possu valvoi ja kuppasi niitä ihaillen. Näkyi vissiin joka puolella Suomea. Kuinka moni oli hereillä ihailemassa?