Kinkku syö kinkkua

 Uudet ravintosuositukset pisti jopa lastenkirjat Tatun ja Patun sensuuriin. Uusissa painoksissa kuulemma Tatu ja Patu ei syö lihaa, vaan leipoo pipareita. Piparit on kyllä kannatettavia. Onhan niiden leipominen kivaa ja  taikina on hyvää. Myös valmiit piparit on hyviä. (Possulla on muuten jo taikina pakkaseen tehtynä.) Toisin kuin tortut. Jos piparit olisi korvattu tortuilla, niin kyllä Possu olisi ärähtänyt. 

Tatu ja Patu kirjat on siis muokattu uusien terveyssuositusten mukaisiksi. Älkäämme syökö Leikkeleitä. Ne on myrkkyä ja aiheuttaa syöpää. Syökäämme pipareita. Oikein kunnon kerma-voitaikinasta tehtyjä. Ne on hyviä ja terveellisiä. Pipari päivässä pitää ravintoterapeutin loitolla.

A HAH HAH HAAA!! Possu on vitsikkäällä tuulella. NAURAKAA!! Hahahahha.

Possu on muuten syönyt jo 2 jouluateriaa. Viimeksi tänään. Jouluruuat on ihan syötäviä, mutta ei nyt mitään kauheen ihmeellistä herkkua. Possu pärjää hyvin joulun rosollilla, lohella, pipareilla ja suklaalla. Mutta jos nyt joku jouluaterian tarjoo, niin kyllä Possu syö kaikkea. Possuakin. Mutta huomaa ettei se oo hyväksi. Jälkeenpäin on ähky ja huono olo.  Ja on se nyt vähän muutenkin hassua, että Possu syö itseään.

Se jouluruuista. Mennään nettiasioihin. Muistatteko sitä satua, missä varis tarttui tervaan. Ensin tarttui nokka. Kun varis sai kiskaistua nokkansa tervasti, niin pyrstö tarttui. Ja kun pyrstö irtosi, nokka tarttui. Miten se satu päättyi? Possu ei muista. Keksitiinkö siinä ikiliikkuja? Possun nettiasiat on samanlaisia. Kesällä tietokone oli niin vanha, että netti jumitti. Kännykän netti toimi paremmin. Nyt kun Possulla on uusi tietokone, niin kännykkä tuli vanhaksi, ja sen netti jumittaa. Samanlainen kierre siinäkin.

Tänään on uuden huoltamon avajaiset. Kuulemma siellä on tänään halpaa bensaa. Onkohan totta vai pötypuhetta? Pitää mennä katsomaan ja tankkaamaan. Rahalla saa ja autolla pääsee!

Uusi postaus

 Possu on elossa. Ei oo pikkujoululautasen kinkkuna. Possu on vaan nykyään niin tosi harvoin koneella. Nyt on, koska Linnan juhlat. Outo perinne kytätä niitä, mutta se kuuluu asiaan. Linnan juhlista saa myös hyvän tekosyyn syödä suklaata. Linnassakin kaikki saa syödä herkkuja. Ja enemmän. Possu mätti kerralla kokonaisen juhlapöydän 2-kerrosrasian. Kaikki pahat mintutkin meni. Yleensä Possu jättää ne pahat syömättä, mutta ei Linnan pöydässäkään voi ronklata. Johan Presidentti ja Rouva loukkaantuisi, jos menisi sanomaan, että tuo puolukkahyytelökakku on pahaa. Niin Possukaan ei valittanut, vaan söi irvistämättä pahat mintutkin. ;)

Että ei muuta kuin 

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Nyt joulu saa, nyt joulu saa..

 siis valkeaksi maa...

Valkeutta ei näy, mutta silti joulu saa. Possun joulutuulelle sai Smartphoton joulukorttikuva-mainos. Possulle tyrkytettiin lahjakoodia, jolla saa alennusta. Possu kun on vanha asiakas. Possu teetti jo viime vuonnakin siellä joulukortit. Jotain kai meni vikaan, koska korteissa ei lukenut Hyvää Joulua selvällä suomenkielellä, vaan niissä luki Merry Christmas. Miksi? Luuliko ne, että Possu on englantilainen?

Ensin Possu meinasi tehdä joulukortit sellaisella hienolla tavalla, että lautasliina silitetään kiinni korttipohjaan, ja tulee valtavan hienoja kortteja. Possu näki viime viikolla, miten semmoinen tehdään. Mutta, kun tuo smartphoton mainos tuli, Possu totesi, että on semmonen silittäminen sittenkin vaan aika työlästä. Valokuvakortit on helpompia. Valitse kuva, muutama hiiren klikkaus ja 30 korttia on valmis! Mutta Possu ei ottanut huomioon sitä, että nykytekniikka on vaivalloista ja hankalaa. Ensinnäkin ne kuvat. Possun kännykkäkuvat ilmestyy aina koneen näytölle, kun Possu avaa koneen. Sitten ne häviää jonnekin eikä Possu sitten enää löydä niitä. Sen takia Possu ei oo tänne blogiinkaan lähettänyt enää uusia kuvia. (ja äsken vilahti kännykän whatsapp-viesti tähän tietokoneelle?? Miks ihmeessä? Possu ei ymmärrä tätä uutta konetta ollenkaan. Se on yhteydessä kännykän kans, eikä kuitenkaan oo?)

Niin 3 tuntia meni niitten korttien kans. Possu pläräsi kuvia. Valitsi kehyksiä ja tekstejä. Lopulta oli 3 kuvavaihtoehtoa kortiksi. Sitten koko smartphoto-ohjelma hävisi. Sitten se löytyi, mutta kortin kehys oli vaihtunut. Eikä ohjelma suostunut enää vaihtamaan mitään muuta kuvaa possun korttiin. Tilaus tehty,mutta summa ei oo kyllä tililtä mennyt, vaikka Possu luuli jo maksaneensa. Sähköpostissa silti vahvistus. Kortin kuva ei ollut se, mitä Possu ajatteli, mutta nyt se on mikä on. Todennäköisesti näissäkin lukee se Hyvää Joulua joksikin hinku-intiaksi. Jos lukee ollenkaan? Ehkä niiissä lukee se "Kirjoita teksti tähän", mutta sekinhän käy oikein hyvin. Silloin vastaanottaja saa valita ihan itse toivotuksensa, jolloin se ei voi mennä vikaan. Ehkä vielä parempi ja siitä puuttuu kuvakin, joten kortin saaja saa valita senkin itse omista kuvistaan. Ja kaikki tyytyväisiä. 

Joulu saa, nyt joulu saa, siis valkeaksi maa. Tästä laululeikistä Possulla on traumaattisia lapsuusmuistoja. Sattuipa kerran niin, että kun pikku-Possu oli pihalla Possulassa, tytöt pyysivät Possua mukaan naapuriin. Siellä kokoontui joku Tyttökerho. Siellä tyttökerhossa harjoiteltiin tätä Joulu saa, joulu saa-laulua ja leikkiä. Se oli määrä esittää jossain joulujuhlassa. Possu ei ollut kauheasti leikkinyt tämmöisiä laululeikkejä. Possu yritti hosua käsillään samalla lailla kuin muutkin. Epäonnistui. Seuraavaksi Possu kuuli tyttöjen mutisevan, että no noloa esittää mitään, kun yks tekee käsillään näin (ja tyttö hosui käsiään Possua matkien), kun pitäisi tehdä näin (ja tässähän näyttää, miten lumihiutaleet virallisen kaavan mukaan leikissä leijuvat). Possu pahoitti tästä kovasti mielensä, eikä sen jälkeen enää näyttänyt kärsäänsä tyttökerhossa. 

SEN PITUINEN SE.

Tämä uusi kuva jostain syystä löytyi koneelta... Nää on henkimaailman juttuja

Monta reikää...

 Viimeksi Possu pelkäsi täällä hammaslääkäriä... Nyt voin kertoa, ettei pelännyt lainkaan suotta. Arvatkaa montako reikää oli? 

KUUSI!!

Se oli niin hurja ilmoitus, että Possu purskahti nauruun. Sen jälkeen ei sitten naurattanutkaan.

Mutta  ripeää toimintaa ; nyt ne on kaikki paikattu. Hammaslääkärin tuolissa Possu päätti, ettei syö enää ikinä karkkia, mitään sokerista, eikä mitään suolaistakaan. Marjatkin, jotka muuten on terveellisiä, on kuulemma haitaksi hampaille. Eihän sitä uskalla syödä enää mitään! Paras, kun ei syökään. Harjaa ja lankaa vain hampaita kaiket ajat, 24 tuntia vuorokaudessa. Jospahan pysyis hampaat kunnossa ja suussa.

Tätä päätöstä kesti niin kauan kuin puudutusaine ehti vaikuttaa suussa. Sen jälkeen Possu tuumi, että sehän on nyt ohi ja elämä ja syöminen voi taas jatkua.

Eläköön jäätelö, karkki ja suklaa!!

Kuukaa pelkää...?

 Kukaaa pelkää....

 hammaslääkääriiiääää??

Possu ainakin. Ja Possu välttelee ja vetkuttaa aina hammaslääkäriin menoa. Tilannetta ei helpota se, että eihän sinne kunnallisella puolella edes pääse. Ainakaan äkkiä. Niin, jos odotellaan, että Possu on saanut kerättyä rohkeutta soittaa, saa ajan jonoon, ja että jonossa tulisi vielä Possun vuoro, niin sitä ennenhän on jo ehtinyt kaikki hampaat Possun suusta tippua. 

Possu. Istu puussa. Ei oo Possulla hampaita suussa. Kaikkihan on kuulleet ton laulun? Eiku, hetko pieni, eihän se ollutkaan Possu. Se oli joku muu eläin. Kuka tunnustautuu?

Juu, mutta nyt Possu on keksinyt, että rahalla pääsee vaikka hammaslääkäriin! Ja kaupungista löytyy vaikka miten hienoja vaihtoehtoja. On hellää hammashoitoa. Hampaan paikkausta komeasti sisustetussa linnassa. Tunnelmakynttilöitä ja lepotuoleja. Hammaslääkärin tuoliin voi kuulemma vaikka nukahtaa, kun on niin rentoa. Se maksaa, mutta mikäpä tässä maailmassa olisi ilmaista. 

Nyt Possulla on hampaassa reikä. Suuhygienisti löysi. Possu varasi ajan yhteen hienoon Hammaslinnaan. Se on huomenna. Vaikka kokemus on varmasti upea, Possu pelkää silti. Että reikä onkin isompi kuin luulisi, ehkä jopa juurihoidettava. Tai pakko repiä irti. Ja että samalla repeää Possun kukkaro kokonaan. Possu joutuu mieron tielle. Ja mihinpä sitten lopulta ees tarttee koko hampaita, kun ei ole enää mitään syötävääkään? Ehkä pakko myydä itsensä joulukinkuksi, että saa hammaslääkärimaksun maksettua. On sitten ainakin joulupöydässä hienot hampaat nähtävänä, kun Possu lepää kunniapaikalla omena suussa.

Totuttelua

 Niin kun Possu välillä oli nettikoukussa, niin nyt kun on pitkään ollut siinä tilassa, että kännykän netti toimii nopeammin kuin tietokoneen, on lähes jo ehtinyt unohtaa koko nörttäilyn jalon taidon. Tässä muutamana iltana Possun on tehnyt mieli mieluummin ulkoilla tai lukea, kuin olla koneella. Sitten Possu tuumi, että onhan sitä nyt nörttäiltävä, kerta uus kallis kone on hankittu! Ja suitten Possu avasi koneen melkein kuin vastahakoisesti. Katseli sitä ja ihmetteli, että mitäs tällä sitten pystyikään tekemään? Mitä jännää koneella olemisessa muka on? Tänään sitten kone alkoi tehdä päivityksiä. Kesti pitkään. Ja silloin Possu muisti, että itseasiassa iso osa koneellaoloajasta menee kaikenmaailman päivityksiä odotellessa. Vaiva, jota ei olis ollenkaan ilman konetta. Miten paljon aikaa menee tuollaiseen ihan joutavaan. 

Tuli sentään päivitys valmiiksi. Ja nyt kone on taas nopea. Ja Possu näpyttelee. 

Ootteko muuten huomanneet, että nyt on valtakunnallinen kansalaisopistot.fi-sivusto? Sieltä voi valita etäkursseja vaikka ihan toiselta puolen Suomea. Nyt vois harkitakin, kun on uus konekin. Silti Possu hoksasi, ettei se välttämättä kauheasti tilannetta helpota. Etäkursseissakin on aikansa. Ja monet niistä osuu just siihen, ku on töissä.  Possua voisi kiinnostaa joku erikoinen, ja sinänsä turha, ettei Possu tule taitoa luultavasti ikinä tarvitsemaan, kuten saamenkieli. Järkevämpää olisi parannella heikkoa ja jo kouluajoista unohtamiaan jutskia, kuten enkkua tai ruotsia, mutta kun ei niissä ole mitään jänskää!! Ootteko te, kaverit menossa jollekin kurssille tulevana talvena?

Elokuun seikkailuja

 Sohva halusi kuulla elokuun seikkailuista. Uusin seikkailu on tää uus ystävä, eli kone. Possullahan on jo se ranneke-ystävä, nyt tuli myös tää uusi nopea kone-ystävä. Kone on nopea. Possu on ihan ihmeissään, kun Possu oli tottunut jo vähän hitaaseen vanhaan ystävään. Se oli kuin Possu aamulla ; kesti ensin latautua PIITKÄÄN. Tää on heti valmis. Siltikin ranneke-ystävä on aktivoivampi. Se saa Possun liikkumaan. Tää koneystävä passivoi Possun pysymään paikoillaan. 

Luonnosta puheen ollen

reposia näkyi viime yönä. Kuva ei tee oikeutta. Possu valvoi ja kuppasi niitä ihaillen. Näkyi vissiin joka puolella Suomea. Kuinka moni oli hereillä ihailemassa?