Uusi vuosi, uusi kujeet. Possu lopettaa kaiken hötkyilyn ja säntäilyn, ja koettaa elää leppoisaa, rauhallista elämää ;) Tuskin jaksaa kauheesti leikkiä laihduttajaakaan, mutta jos tavallinen possuelämä kiinnostaa, niin tervetuloa blogiin!

maanantai 21. helmikuuta 2022

Älä sillä leveile - Possu puhuu rumia.

 Mulla on pää kipee. - Älä sillä leveile! Näin tokaistiin vastaukseksi joskus 100 vuotta sitten Possun lapsuudessa. Mistä muistukin mieleen? ;D No en leveile. Se on varmaan vaan aamuväsymystä. Tuskin Omikronia, vaikka Possu just aivastikin kolme kertaa.

Possun yks tuttu muisteli kans yhtä sutkausta, jonka oli kuulemma aikanaan pikkumuksuna Possulta oppinut, jonka Possu itte oli kans jo melkein unohtanut. Oli kuulemma niin hauuuska, juttu että..!! Kyllä Possu sen sitten vieläkin kumminkin ihan kokonaan muisti. Se meni niin, että :

Hetkonen, sanoi Putkonen, ja PIERAISI PUHELIMEEN! 

Hehe heee he hee! Se oli niin hauskaa sillon muksuna. :DD

On Possu kavereineen muitakin tuhmuuksia opettanu aikanaan pikkusille serkkumuksuille. Kerran kesällä tuli Possulaan harvinaisia vieraita. Possuäidin serkkupossu perheineen. Heitä ei ollut näkynyt ainakaan miljoonaan vuoteen. Mukana oli Possun pikkuinen pikkuserkkupoika, olkoon tässä nyt vaikka Putte. Aikuiset meni sisälle juoruilemaan ja Possu ja Possun kaveri naapurista ottivat toimekseen viihdyttää muutamaa vuotta nuorempaa Puttea.  Possu ja naapurin kaveri olivat oppineet just uuden sanan. Semmosen vähän hihityttävän. Kehtaisko sitä kuiskata tähän? Ei ehkä. Mut joka tapauksessa Possu ja kaveri esittelivät pihaa Pikku-Putelle. Pihan laidalla oli pelto ja pellon keskellä iso kivi. Kivi oli jännittävä leikkipaikka. Ja kiven keskellä oli kolo. Possu ja naapurin tyttö hihittivät tässä kohtaa. Possu halusi hauskuttaa pientä pikkuserkkuakin ja osoitti koloa ja kertoi hyvän jutun :

- Putte kato, tossa on kiven p i l l u! HIHIHIHIHHII.

Puttekin nauroi. koko kolmikko nauroi, vaikka ei tainnut olla ees ihan varmoja, mitä se tarkoitti.


Myöhemmin aikuiset tulivat pihalle. Putte juoksi innoissaan heidän luokseen.

- Äiti tuu kattomaa!

Aikuiset kävelivät kivelle.

- Tuossa on kiven p i l l u!!

Yllättäen kukaan ei nauranutkaan. Serkkutädin suu loksahti auki. - Voi kauheeta, mistä se tuollaista on oppinut? Tytötkö ne on opettanu?!


Jotenkin kummasti näitä harvinaisia vierailuja ei sen jälkeen enää seurannut senkään vertaa... 

(Ja Possun puolustukseksi mainittakoon, että Possu itsekin oli silloin vielä alle kouluikäinen...)



Kuvituskuva. - Tämä ei ole se kivi. :)



6 kommenttia:

  1. Kiven pimppahan on loistokeksintö, olisin vanhempana ainakin revennyt huolella, ja luultavasti sanonut että jo on pennuilla hauskat läpät;DD Se että siihen kiinnitettiin niin hirveä huomio jne. vain lisää sitä häpeäpaskaa mitä ihmiset kantaa seksuaalisuudesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Toki ymmärrän että aika oli toinen mutta vapautan nyt ja tässä Possun kaikista synneistä, tu absolve! Aouuuu ;)

    Eiköhän se Puttekin jossain vaiheessa päässyt "kiven" päälle.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiä. Itse asiassa en oo kuullu sen koommin Putesta.

      Poista
  2. Putkonen on minullekin tuttu, mutta paljon pitempään säilyin Possua viattomampana joidenkin rumien sanojen suhteen. Olin sellainen rapiat 20 tai ehkä vähän alle. Minulla oli mies, jota kutsuin nimellä Kulti. Ja sitten kerran kaupungilla tyttökaverien kanssa sanoin: "Minäpä ostan nyt leivoksen ja vien sen Kullille, kun se tykkää siitä." Muut tytöt katsoivat pitkään ja kysyivät, mitä nimeä käytän miehestä. No, Kulti! Tytöt vain toljottivat. Viljelin nimeä edelleen kunnes tulin sanoneeksi saman taivutusmuodon miehen siskon kuullen. Hän tyrmistyi ja paheksui. Olin ihan hoomoilasena. Kyllä suomenkielen taivutus menee Kulti, Kullin. Sisko sanoi, että minä vain tahallani haluan puhua rumia. Kyselin, että mitä rumia. Vasta silloin minulle kerrottiin, että on miespuolinen ruumiinosa nimeltä kulli. En minä tiennyt. Mummon kanssa kahden kasvanut. Ei meillä puhuttu siitä ruumiinosasta millään nimellä, enkä moista sanaa ollut muualtakaan kullut. Rupesin taivuttamaan sanaa Kulta.

    VastaaPoista
  3. Ei osannut Pöllökään "rumia" sanoja lapsena. Pylly ja peppu ja pimppi ja pippeli, niillä nimillä meillä ne opetettiin. Ei mitään etupyllyjä ja mitä niitä nykyään on, kun ei saa sanoa pimppi. *syvä huokaus*
    Vasta sitten kaupunkiin yläasteelle tullessa opin käyttämään niitä muita sanoja; olihan ne tiedossa, kyllä kai ne ala-asteen isot pojat oli niitä salaa opettanut, kun ei ope kuullut. Korville olisi varmaan kaikki saatu, jos olisi kuullut. Näin maalla :)

    Ja koko pitkän kirosanalitanian opin kyllä mummulta, vaikka mummu ja muutkin aikuiset uhkasi aina pestä suun saippualla jos kiroilee. Äidillä on 3 siskoa ja 3 veljeä; kaikki tädit, ja äiti mukaan lukien päräyttävät tuon litanian hyvinkin herkästi, mutta yhdenkään enon en ole kuullut koskaan kiroilevan :)

    VastaaPoista
  4. Isommilta kylän muksuiltahan näitä opittiin. Muistuu mieleen myös yks silloinen Possulan leikki. Vissiin jonkinlaisena hippa-leikin versiona juostiin pakoon "ammatti-panijaa", joka joku aina vuorollaan oli. Kuka sit lie moisen keksiny ja moniko mahto ees ymmärtää, mikä se oli olevinaan, mutta jotain paljon jännempää se oli kuin tavallinen hippa, ja paljon kovempaa sitä karkuun juostiin :)

    Sitten on vielä semmoinen muisto, että kerran metsässä leikkiessä löydettiin sieltä jonkun seksilehtikätkö. - Hyyii, menkää äkkiä pesemään kädet! Huudahti siihen kaverin äiti, kun kerrottiin minkälaisia hassuja kuvia metsästä löytyneissä lehdissä oli.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!