Lifää cöffötyctä

 

 

Sus kehtas väittää Possun arvokkaa hienoa kirjoitustyyliä sössötykseksi. Pah! Kaikki viisaat ja hienot ihmiset kirjoitti ennen vanhaan siihen tyyliin. Kattokaa vaikka tosta yltä! Jos Kola ei osaa kirjottaa, nii ei kukaan! ;)

Poffun opettafaicet tarinat ; Osa kolme ; kivitettävänä ;(

 Muiftakaa lapcet ; Aufoillessa kannaffaa olla tarkkana. Farokaa hirweitä, karfuja, peuroja, lentäfiä lautafia ja efenkin lentäfiä kiwiä!!

KAUPUNKIPOSSU :

Tässä eräänä vapaapäivänä kaupunkilaispossu houkutteli maalaispossun kaupunkiin jouluvalaistuksia katsomaan. Maalaispossu lähti. Maalaispossu käveli ensin 10 km metsäpolkua väistellen nukahtamispisteessä olevia karhuja, kultakutreja, isoäitejä ja SUSIA. Matkan taivallettuaan maalaispossu saapui syrjäiselle hiekkatielle, jonka varrelle oli parkkeerannut autonsa. Hiekkatietä kymmeniä kilometrejä köröteltyään Possu saapui lopulta kylätille, valtatielle ja taisi siellä valtatien lopussa olla pieni pätkä moottoritietäkin. Sen moottorie alkoi nimittäin olla jo kaupunkialuetta. Maaseudullehan ei mene moottoritietä. Mitä hullua!? Eihän moottoritiellä saa edes ajaa traktorilla tai hevosvankkureilla! Maalaispossu ja kaupunkilaispossu olivat sopineet tapaamisen erään suuren marketin pihaan. Kaupunkilaispossu kyllä hieman epäili löytääkö maalaispossu sinne, mutta joutui ällistymään, sillä siellähän tämä jökötti odottamassa. ;)

MAALAISPOFFU : 

Muiftakaa lapcet, että kun ajatte moofforitiellä, pifäkää IFO fäli kaikkiin kanffa-aufoilijoihin! Kaufunkilaifilla on tapana ajaa, niin effä rapa ja loska lenfää ja efenkin KIVET! Niiftä tulee ikäfä lommo kaalliifeen tuulilafiin. Paremfi olif ajaa pelkäftään panssariafoneufolla. Poffu selfisi kuifenkin kaufunkiin ilman lommoja tuulilaficca.

Muffa arwasinhan sen. Heti paluumafkalla lenfi joku kifenmurikka tuulilasin. Tufi reikä. Cemmoseen paiffaan effei pysfy korjaamaan. Korjaamopoika canoi, että toifotaan effei lewiä, kocka citte ce on tuufilfin waihto edeffä! Mifäs minä canoin, Muiftakaa lapcet, effei moottoritielle kannatac läftee oikeestaa ollenkaan!! Ei ainakaan autolla, panssarivaunu, traktori ja katujyrä on turvallifempia ajoneufoja. 

KAUPUNKIPOSSU :

Olen tyytyväinen, että sain houkuteltua maalaispossun kerrankin ihmisten ilmoille. Oli suorastaan metsistynyt siellä karhujen keskellä korvessa.

Sen pituinen se. Ai mikä se? En tiä!

Oonkos mä muistanu...?

 HAUKOOTUS...

Onkos Possu muistanu jo tänne valittaa tätä karmeeta PIMEYTTÄ??!! Päivä ei valkene koko päivänä! Pelkkää mustaa ja pimeetä. Lumi on IHME, jopa räntälöntitkin on nykyään hurrattavia ihmeitä. Lisäks, jos lumiräntää tulee, niin se tulee yön aikana, niin että aamulla saa kaivaa auton lumen alta, ajaa karmeessa sohjossa töihin, ja sitte kun pääsee töistä, että pääsis vähän nauttimaankin lumesta, niin kaikki on sulanu ja on yhtä mustaa ja ankeeta ku ennenkin. PLAAH!

Aamulla ei jaksais yhtään mitään. Tekis mieli vaan nukkua puolille päivin. 

Kuka muistaa sen sadun, missä oli tehtävä yrittää saada prinsessa nauramaan? Possu muistaa kuulleensa jonkun sellasen joskus kaukaisessa lapsuudessa. Possu ei kyllä enää muista, onnistuiko joku tehtävässä? Possu ei oo jaksanu tänä vuonna mitään joulukalenteriakaan tehdä. Mutta olkoon yhtenä koko joulun tehtävänä teille etsiä tuo satu jostakin netin uumenistä, ja erityis-papukaija sille, joka saa lisäksi Possun nauramaan. Possu on pahalla päällä, ei paljon naurata. 

Tähän voitte nyt kuvitella murjotushymiön, sillä sitäkään Possu ei jaksa tietokoneen uumenista etsiä!

Possun Opettawaiset tarinat ja wiisaudet osa 2

 Muistakaa lapset, että :

waikka wesi lieneekin kovin kaloritonta, niin kirjoitettu  kuolematon totuus on, että

PARAS PANNARI TULEE KERMAAN TEHTYNÄ!!!!

(Mahan viereen maate)

Pommeja

 Possu teki tänään POMMEJA! Nimittäin jalkakylpypommeja. Onko joku tehny? Soodasta, sitruunahaposta, ym. Tuossa Possun lähellä oli semmonen tempaus että sai kokeilla. Myös mehiläisvahakynttilöitä sai tehdä. Possu teki 2 ruusua ja yhden pukkikynttilän. Illalla Possu testasi yhen pommin. Kyllä se pehmensi ja virkisti jalkoja.

Talvi kävi. Aamulla oli vielä lumimaisemat, nyt sataa kaatamalla vettä. Lähettäkää vene, täällä on kohta vedenpaisumus!!

Suden paketti tuli perille. Kiitokset. Se olikin Possun ensimmäinen  (ja ainoa?) joululahja. Pukki tuo ehkä risuja. Jos tulee ollenkaan. Possu epäilee, että Pukki on saanut koronan, kun ei oo vielä näkyny ees tavarataloissa.

Possun Lukemisia lapsille ; Opettawaisia kertomuksia. Osa 1 Ahnehtiwainen suklaasyöppö

Kuulkaas nyt lapset, kun kerron teille Opettawaisen kertomuksen! (Lausutaan opettawaisella äänellä, etusormi pystyssä, päätä puolelta toiselle keikistellen.)

Olipa kerran Possu, joka ei välittänyt ollenkaan syödä terweellisiä wihanneksia, marjoja ja porkkanoita. (muikistelee suutaan) Ei vaikka isosika oli monta kertaa niin neuvonut. Possu oli syöwinään, mutta sujautti terweelliset ruuat salaa ikkunasta ulos pupun ruuaksi. Sitten Possu walehteli menevänsä huoneeseensa etsimään urheiluwaatteita, että woisi lähteä lenkille. 

Tuhma Possupa ottikin säästölippaastaan rahan ja lähti kauppaan. Rahalla hän osti, hyi hyi, woitteko kuvitella, SUKLAAPATUKAN.

Palattuaan kotiin, Possu meni huoneeseensa ja avasi suklaapatukan kääreen. Se oli Tupla-patukka, oikein MAXI-Tupla, woi sitä ahneuden määrää!Possu ahmi nautiskellen ensimmäisen patukan. Tupla-suklaa oli aikas kowaa. Possu haukkasi sitä koko woimallaam. Yhtäkkiä hammas jäikin kiinni kowaan ja sitkeään suklaaseen, ja kauhistus sentään, lohkesi!Peilistä Possu näki, että pala poskihampaasta oli tosiaan pois.

Niin ahne Possu sai ansionsa mukaan, sillä hän joutui hammaslääkärin kidutettawaksi, ja menetti vielä rahaakin, sillä hammaslääkärireissu hänen oli omasta säästölippaastaan maksettawa. Koko seuraavana päiwänä Possu ei pystynyt syömään juuri mitään. Tuplapatukkaa ei tehnyt enää edes mielikään. Koko päivän suu oli kipeä ja puoli päätä puuduksissa puudutuspiikin jälkeen. 

Illalla Possu päätti tästedes syödä vain hyvin pehmeää suklaata ja suosia vallankin hyviä lehmä-vanukkaita. Muistakaa lapset tekin, että sitkeät suklaat ja toffeet voi viedä hampaat suusta mukanaan, sanoo Possu ja haukkaa pehmeämpää sitruunavohvelia.

Sen pituinen se.

Marraskuu

 Marraskuussa

voi kääriytyä peiton sisään miettimään kuinka pimeää, märkää ja kurjaa ulkona onkaan

tai voi lähteä ulos katsomaan

Ulkoa löytyy kuitenkin ihmeesti vielä väriä.

Joka tapauksessa ulkoilu ainakin piristää. Joskin sekin peiton alle käpertyminen hyvän kirjan kera on varteenotettava vaihtoehto. ja suklaa ainakin auttaa aina.

ja varsinkin niitä lyhtyjä on kiva viritellä pihalle

ja vaikka kurpitsojakin!