Uusi vuosi, uusi kujeet. Possu lopettaa kaiken hötkyilyn ja säntäilyn, ja koettaa elää leppoisaa, rauhallista elämää ;) Tuskin jaksaa kauheesti leikkiä laihduttajaakaan, mutta jos tavallinen possuelämä kiinnostaa, niin tervetuloa blogiin!

tiistai 8. joulukuuta 2020

Poffun opettafaicet tarinat ; Osa kolme ; kivitettävänä ;(

 Muiftakaa lapcet ; Aufoillessa kannaffaa olla tarkkana. Farokaa hirweitä, karfuja, peuroja, lentäfiä lautafia ja efenkin lentäfiä kiwiä!!


KAUPUNKIPOSSU :

Tässä eräänä vapaapäivänä kaupunkilaispossu houkutteli maalaispossun kaupunkiin jouluvalaistuksia katsomaan. Maalaispossu lähti. Maalaispossu käveli ensin 10 km metsäpolkua väistellen nukahtamispisteessä olevia karhuja, kultakutreja, isoäitejä ja SUSIA. Matkan taivallettuaan maalaispossu saapui syrjäiselle hiekkatielle, jonka varrelle oli parkkeerannut autonsa. Hiekkatietä kymmeniä kilometrejä köröteltyään Possu saapui lopulta kylätille, valtatielle ja taisi siellä valtatien lopussa olla pieni pätkä moottoritietäkin. Sen moottorie alkoi nimittäin olla jo kaupunkialuetta. Maaseudullehan ei mene moottoritietä. Mitä hullua!? Eihän moottoritiellä saa edes ajaa traktorilla tai hevosvankkureilla! Maalaispossu ja kaupunkilaispossu olivat sopineet tapaamisen erään suuren marketin pihaan. Kaupunkilaispossu kyllä hieman epäili löytääkö maalaispossu sinne, mutta joutui ällistymään, sillä siellähän tämä jökötti odottamassa. ;)


MAALAISPOFFU : 

Muiftakaa lapcet, että kun ajatte moofforitiellä, pifäkää IFO fäli kaikkiin kanffa-aufoilijoihin! Kaufunkilaifilla on tapana ajaa, niin effä rapa ja loska lenfää ja efenkin KIVET! Niiftä tulee ikäfä lommo kaalliifeen tuulilafiin. Paremfi olif ajaa pelkäftään panssariafoneufolla. Poffu selfisi kuifenkin kaufunkiin ilman lommoja tuulilaficca.


Muffa arwasinhan sen. Heti paluumafkalla lenfi joku kifenmurikka tuulilasin. Tufi reikä. Cemmoseen paiffaan effei pysfy korjaamaan. Korjaamopoika canoi, että toifotaan effei lewiä, kocka citte ce on tuufilfin waihto edeffä! Mifäs minä canoin, Muiftakaa lapcet, effei moottoritielle kannatac läftee oikeestaa ollenkaan!! Ei ainakaan autolla, panssarivaunu, traktori ja katujyrä on turvallifempia ajoneufoja. 


KAUPUNKIPOSSU :

Olen tyytyväinen, että sain houkuteltua maalaispossun kerrankin ihmisten ilmoille. Oli suorastaan metsistynyt siellä karhujen keskellä korvessa.


Sen pituinen se. Ai mikä se? En tiä!



6 kommenttia:

  1. Äffiftä päätellen luulin että Possu on saanut kiven hammaskalustoon ja siksi sössöttää;DD Onneksi ei.
    Susi ja Punahilkka eli Punis, on kavereita nykyään, bailaavat isoäidin rahoilla Bahamalla, susikin on heittänyt turkin pois!!
    Toivotaaan ettei Possun tuulilasiin ala hämähäkki seittiään kutomaan, vaihtolasi käytettynäkin jotain sata viiva kaks', kallista on autoilu. Tai oikeammin sen auton omistaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh! Tänhä oli tarkotus olla arvokas ja opettavainen tarinasarja, kuin suoraan jonkun Coka...eikun Agrikolan kirjasta. Kaikiffa vanhoiffa kifjoicca sössötetään, lukekaa vaikka itte. ;D

      Poista
  2. Minähän olen ruvennut koronan myötä puhumaan kaihoten auton omistamisesta. Pääsis välillä lähimetsää kauemmas Koirapojan kanssa lenkkeilemään. Autolliset siitä intoutuvat kertomaan auton omistamisen huonoista puolista. Mutta ei huolta, ilman huonojakin puolia pysyn autottomana. Ajattelen minä usein sitäkin, että olisi kiva, jos olisi siivet ja vois lentää, vaikka sellaiset keijusiivet. - - - Joo, ei liity mitenkään Possun tarinaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Possu suosittelee lämpimästi auton hankkimista. Ilman sitä ei yksinkertaisesti pärjää.

      Poista
  3. Onneksi olen päässyt vähillä moottoritieajeluilla, en vissiin oo ajanu sellasella sen jälkeen kun oli kiire äitin kuolinvuoteelle. Hyi. Stressitasot nousee taivaisiin motarilla. Mutta kyllä niitä kiviä, nastoja ja jopa pultteja lentelee ihan tavan tielläkin, yhtenä keväänä lensi vastaantulevasta autosta ihan selvä rengaspultti ja pamahti mun autoon viis senttiä tuulilasin yläpuolelle. Ihan saletti, että lasi olis hajonnut jos olis siihen osunu.
    Toivottavasti reissusta oli sulle iloakin, eikä pelkkää harmia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei äitin kuolinvuoteelle tietenkään, vaan vuoteen ääreen kädestä pitelemään.

      Poista

Kiitos kommentistasi!