Sattuipa tänään niin, että Possu käveli kadulla kärsä uppoutuneena kännykkään. Yhtäkkiä kännykkä lipesikin kädestä, ja tippui asvalttiin. Lasi meni säröille. :( Vitsit.
No, onneksi oltiin kaupungissa. Possu hurautti kauppakeskukseen etsimään korjaajaa.
Korjaava liike löytyi. Tyttö lupasi kännykän kuntoon 1,5 tunnin päästä. Possu lupasi kierrellä shoppailemassa sen aikaa.
Vähän harmitti, että askelia laskeva kännykkä oli huollossa, sillä kauppakeskuksissa tulee aina hurjasti askelia. Possu tutki tyynyjä, kirjoja, naamarikaupassa hekotteli Trump-naamarille, mutta ei ostanut. Nyt kyllä vähän jo harmittaa, että jäi ostamatta. Olisi ollut hauska lähteä välillä vaikka pikku iltakävelylle Trumpin naamalla. ;) Possu kävi myös syömässä ja jätskillä. Lopulta 1,5 tuntia kului. Possu meni kysymään kännykkää.
- Tuota, mä yritin soittaa, mutta en saanu sua kiinni. Kun meillä on vain sinisiä laseja, mutta tää sun puhelin on musta. Niin piti ensin kysyä, että saako sulle vaihtaa sellasen sinisen lasin? Tyttö selitti.
Possu alkoi nauraa. -En tietenkään vastannu, kun se puhelinhan on tuolla, Possu viittoili takahuoneeseen. Possu sanoi, että ihan herttaisen yhdentekevää, minkä värinen lasi siinä on, ja Possu odottaisi edelleen, kunnes kännykkä olisi valmis.
Mutta nyt Possu alkoi olla jo aika kyllästynyt kiertämään kauppoja. Possu muisti nähneensä kauppakeskuksessa huoneen, jossa oli tuoleja ja kirjoja. Possu päätti mennä sinne odottamaan.
Kirjoja riitti ja ne oli paksuja. Ei ehkä ihan parhaita mahdollisia viihdykkeitä odotteluun. Possu etsi hyllystä kaikkein ohuimman. Se oli nuortenkirja isoäidin ajoilta : Arestista se alkoi. Possu otti hyvän asennon ja alkoi tavata.
Se herätti uteliaisuutta. Yksi jos toinenkin alkoi pysähdellä huoneessa. Ilmeisesti ne luulivat, että tää on joku mainostempaus. Moni tuli katsomaan uteliaasti sekä Possua että kirjoja. Esittivät myös kysymyksiä Possulle. - Saako näitä lainata? Pitääkös ne merkata johonkin? Possu lupasi, että kyllä minunpuolesta ja ei aavistusta, pitääkö merkata!
Possun saatua kirjan luettua, Possu meni kysymään uudestaan kännykkää. Vielä hetken sai odottaa, mutta pian se tuli valmiiksi. Vähän alennustakin Possu sai, kun kesti niin kauan. Nyt on uus hieno lasi, josta on kaikki sormenjäljet pois. Kannatti!
No, onneksi oltiin kaupungissa. Possu hurautti kauppakeskukseen etsimään korjaajaa.
Korjaava liike löytyi. Tyttö lupasi kännykän kuntoon 1,5 tunnin päästä. Possu lupasi kierrellä shoppailemassa sen aikaa.
Vähän harmitti, että askelia laskeva kännykkä oli huollossa, sillä kauppakeskuksissa tulee aina hurjasti askelia. Possu tutki tyynyjä, kirjoja, naamarikaupassa hekotteli Trump-naamarille, mutta ei ostanut. Nyt kyllä vähän jo harmittaa, että jäi ostamatta. Olisi ollut hauska lähteä välillä vaikka pikku iltakävelylle Trumpin naamalla. ;) Possu kävi myös syömässä ja jätskillä. Lopulta 1,5 tuntia kului. Possu meni kysymään kännykkää.
- Tuota, mä yritin soittaa, mutta en saanu sua kiinni. Kun meillä on vain sinisiä laseja, mutta tää sun puhelin on musta. Niin piti ensin kysyä, että saako sulle vaihtaa sellasen sinisen lasin? Tyttö selitti.
Possu alkoi nauraa. -En tietenkään vastannu, kun se puhelinhan on tuolla, Possu viittoili takahuoneeseen. Possu sanoi, että ihan herttaisen yhdentekevää, minkä värinen lasi siinä on, ja Possu odottaisi edelleen, kunnes kännykkä olisi valmis.
Mutta nyt Possu alkoi olla jo aika kyllästynyt kiertämään kauppoja. Possu muisti nähneensä kauppakeskuksessa huoneen, jossa oli tuoleja ja kirjoja. Possu päätti mennä sinne odottamaan.
Kirjoja riitti ja ne oli paksuja. Ei ehkä ihan parhaita mahdollisia viihdykkeitä odotteluun. Possu etsi hyllystä kaikkein ohuimman. Se oli nuortenkirja isoäidin ajoilta : Arestista se alkoi. Possu otti hyvän asennon ja alkoi tavata.
Se herätti uteliaisuutta. Yksi jos toinenkin alkoi pysähdellä huoneessa. Ilmeisesti ne luulivat, että tää on joku mainostempaus. Moni tuli katsomaan uteliaasti sekä Possua että kirjoja. Esittivät myös kysymyksiä Possulle. - Saako näitä lainata? Pitääkös ne merkata johonkin? Possu lupasi, että kyllä minunpuolesta ja ei aavistusta, pitääkö merkata!
Possun saatua kirjan luettua, Possu meni kysymään uudestaan kännykkää. Vielä hetken sai odottaa, mutta pian se tuli valmiiksi. Vähän alennustakin Possu sai, kun kesti niin kauan. Nyt on uus hieno lasi, josta on kaikki sormenjäljet pois. Kannatti!
SININEN lasi? Vau! Ja odotusaikana löysit paikan missä voi lukea, ilmaiseksi, vau! Kurjasta tilanteesta selvittiin rahalla ja kärsivällisyydellä. Lukeminen on aina hyvä ajanviettotapa kuten neuleominenkin, mutta mistäpä sitä tietää käsityötä aina mukanaan pitää?
VastaaPoistaIhan läpinäkyvä se lasi kyllä on, eikä yhtään näytä siniseltä. :D
PoistaVoi jehna. Aatteliko se, että oot tuonu jonkun varapuhelimen huoltoon, ja sun oma kännykkä on sulla mukana?! :D Ei ihan ehkä välkyimmästä päästä neiti...
VastaaPoistaMutta olipa ihana odottelukirjasto!
Ei vissiin ajatellu :D
Poistamä muistan tuon kirjan!
VastaaPoistaEikös siinä ole joku ope, jonka lempinimi on Hevonhierakka?
(muuta en sitten muistakaan...)
Joo, oli. Aika tylsä kirja muuten, vaikka nimen perusteella vois odottaa jotain Eemeli-tarinaa ;)
PoistaKiva juuttu "en saanut yhteyttä". Minun kännyyn lasi maksoi niin paljon, että kannatti ostaa uusi känny.
VastaaPoistaEi ole todellista :D "Yritin soittaa sulle miten tän sun puhelimen vois korjata" Voi huokaus ja hevonhierakka :D
VastaaPoistaTommonen lukuhuone on kiva idea, meillä on kaupungissa yhdellä huoltoasemalla sellainen.
:)
VastaaPoista