Mitähän sitä tännekin keksis välillä kirjottamista? Kesä ja helle on saapunut. Mansikka ja mustikka kukkii, ja perunaämpäritkin on alkanu kasvaa perunanlehteä. Possusta on tullur vähän laiska kirjoittaja(kin).
Repun blogissa pohdiskeltiin Pieni talo preerialla-sarjaa. Possulla on siitä nostalgisia muistoja. Toisaalta nyt alkaa muistaa tarkemmin lapsuudesta, että oikeestaan Ingalsit vähän ärsyttikin monessa asiassa. Kirjat taas vaikutti vähän tylsiltäkin, joskin Possu on lukenut ne myös aikuisena uudestaan. Mutta yllättäen nyt Possu huomaakin tuntevansa sympatiaa rouva Olesonia kohtaan. Tämähän on itseasiassa aika taitava käsittelemään villiä orpolapsi Nancya, kenet he adoptoivat. Hyväsydämisyyttäkin osoittaa puolustamalla tyttöä saamasta selkäsaunaa. Oikeesti tarina ois aika pitkäveteinen ilman piristysruiskeina toimivia kauhu-Olesoneja. ;D Mutta Possu tykkää niistä ihanista vanhanajan vaatteista ja koko ympäristöstä.
Jokohan korona alkaa olla voitettu? Tapaukset vähentyneet paljon.
Tää aika tammikuusta juhannukseen on Possun lempiaikaa. Sen jälkeen alkaa illat pimetä pikkuhiljaa, ja alkaa synkkä syksy.Plääh.
Ei mulla muuta. Moro!
Repun blogissa pohdiskeltiin Pieni talo preerialla-sarjaa. Possulla on siitä nostalgisia muistoja. Toisaalta nyt alkaa muistaa tarkemmin lapsuudesta, että oikeestaan Ingalsit vähän ärsyttikin monessa asiassa. Kirjat taas vaikutti vähän tylsiltäkin, joskin Possu on lukenut ne myös aikuisena uudestaan. Mutta yllättäen nyt Possu huomaakin tuntevansa sympatiaa rouva Olesonia kohtaan. Tämähän on itseasiassa aika taitava käsittelemään villiä orpolapsi Nancya, kenet he adoptoivat. Hyväsydämisyyttäkin osoittaa puolustamalla tyttöä saamasta selkäsaunaa. Oikeesti tarina ois aika pitkäveteinen ilman piristysruiskeina toimivia kauhu-Olesoneja. ;D Mutta Possu tykkää niistä ihanista vanhanajan vaatteista ja koko ympäristöstä.
Jokohan korona alkaa olla voitettu? Tapaukset vähentyneet paljon.
Tää aika tammikuusta juhannukseen on Possun lempiaikaa. Sen jälkeen alkaa illat pimetä pikkuhiljaa, ja alkaa synkkä syksy.Plääh.
Ei mulla muuta. Moro!
Tähän aikaan vuodesta on kaikkein parasta tuo kirkas vihreys, tai oikeastaan vihreän eri sävyt. Mutta se, että vihreä on "puhdasta". Juhannuksen jälkeen vihreä tummuu tummumistaan - kunnes se sitten alkaa muuttua syksyn keltaiseksi, oranssiksi ja miksi kaikeksi muuksi muuttuukaan.
VastaaPoistaMutta kirjoita ihan kaikesta, niin kuin "entinenkin" pikku-Possu ;)
Mä ainakin tykkään lukea ihan kaikesta, vaikken aina kommentoikaan. Yritän parantaa tapani. Olen täällä kuitenkin lukemassa.
Plus linnut laulaa ja kaikki mahollinen kukkii. Juhannuksen jälkeen on jo semmonen karrelle palanut tunnelma, linnut vaikenee ja kukkii lähinnä sinilevä.
PoistaTälle kans kelpaa mikä teksti vaan, ihan noin elonmerkkinä=) Ei sitä niin asiaa aina tarvi olla kunhan jupisee, niin kuin kohdatessakin.
VastaaPoistaOlen alkanut nauttia myös kesästä ikäännyttyäni, aiemmin olin kokolailla syksyihminen ja kesä oli ärsyttävä hereilläoloaika, kun unta ei saa valon vuoksi vaikka väsyttäis. Eniten harmittaa kun "oikeat" talvet on kadonnut, tänä vuonna ei tullut ollenkaan sellaista, edes kahden viikon, pakkaskautta.
Kyllä on mukavaa kun on 30 raatia viileetä ja ihmiset kitisee ja itse viuhtoo onnessaan ulkona, posket punasina ja pää jäässä;D
Possukin kaipailee kunnon talvia.
PoistaSe telkkarisarja pitäisi kieltää!
VastaaPoistaKirjat on ihan eri juttu, ja varsinkin sieltä myöhemmästä päästä, Lauran varhaisaikuisuudesta.
En mitenkään fanaattisesti asiaan suhtaudu, mutta meillä ei katsota sitä sarjaa edes nostalgian nimissä. Tai ne jotka katsovat, joutuvat kovaäänisen stereokommenttiraidan kohteeksi. (minä ja yksi vielä fanaattisempi teini...)
(harvoin tuntee niin suurta yhteyttä aikuiseen lapseensa kuin silloin kun kovaäänisesti mekastaa Ländönin Maikelille että "ei se noin mene senkin vetelä vätys! Lue edes kirja!")
Sarja on yhtä kaukana kirjasta, kuin kuu maasta. Silti ainut sarja, mitä Possu jaksaa katsoa :D
PoistaTV sarjasta innostuneena käsityölehti ennen muinoin tarjosi suloiset kaavat pienen tytön mekkoon ja essuun jne. Muistelen nuorena ommelleeni sisaren työkaverin pikkuiselle tytölle mekon. Muistokin on suloinen! Jotain hyvää siis tämäkin nostalginen sarja aikanaan toi. Osaisipa ommella, saisi vaatteita joihin mahtuu...Possu on kuvannut oikean suven suloisuuden meille kaikille iloksi!
VastaaPoistaNe mekot ja myssyt! ja hevosrattaat ja niityt! Ihkuja!
Poista