Tätä ei vois ääneen lausua, ei kirjoittaa facebookiin ja ehkä vähän nolo blogissakin tunnustaa, mutta...
Kaikesta kauheudesta huolimatta, olen päässyt nyt korona-aikaan oikein rentoutumaan!
Tähän osui lomajakso. Ja olen tosiaan saanut lomailla. Ihan kiva olla vaan kotona. Ei oo kiire mihinkään. Ei tarvitse tavata ketään. Ei suostua mihinkään eikä hötkyillä minnekään. Korkeintaan käydä metsässä ulkoilemassa. Yksin. Omissa ajatuksissaan. Kuunnella tuulta ja lintujen laulua. Kävellä siihen tahtiin kuin huvittaa. Se on valtavan terapeuttista välillä.
Kotona saa tehdä tai olla tekemättä. Aikaa ON. Possu sai joskus lahjaksi aikuisten värityskirjan. Silloin Possu vähän hymähteli ja arveli, ettei tuu sitä koskaan värittämään. Nyt on ollut siihenkin aikaa. Ei tarvitse selitellä edes itselleen, että voisi ajan käyttää hyödyllisempäänkin, tai lähteä vaikka tapaamaan ihmisiä. Tai LOMAREISSULLE. Ai että, kun kerrankin saa olla kotona niin, ettei tartte kenellekään perustella MIKSI ei lähtenyt mihinkään!
Niin. Miksihän se on niin vaikea sanoa, että mä en nyt jaksa, ei huvita, haluan olla kotona tai lähteä rauhassa metsäkävelylle just nyt? Tai kyllähän sen osaakin sanoa. Mutta sitten itteä nolottaa, tulee tunne, että kieltäytyy aina. Ehkä pelkää, että kohta ei enää pyydetäkään mihinkään. Ja ois jotenkin muka velvollisuus olla sosiaalinen eikä möllöttää itekseen. Joskus tekeekin mieli mennä ja tavata ihmisiä, mutta jotenkin tuntuu, että kaveripiirissä toiset haluaa tavata ja touhuta LIIAN usein. Itelle riittäis vähempikin. Vaikka sitten on taas niitäkin hetkiä, kun ite tuntee ittensä yksinäiseksi. Joskus. Possu taitaa pohjimmiltaan olla vähän erakkoluonne. ;) Ja kyllähän niitä menoja itekin itelleen kasaa. Usein vouhkasee pää kolmantena jalkana joka paikkaan, ettei yhtään kerkee pysähtymään. Nyt korona pysäytti väkisin. Kiireet jäi. Ja tuli rauhoittumisen aika.
Sitten kun korona-aika on ohi, yritän muistaa edelleen ottaa vähän rauhallisemmin. Rentoutua ja viettää rauhallista omaa aikaa enemmän.
Asiasta toiseen ; te jotka asutte rivitalossa, vietättekö yleensä aikaa etu- vai takapihalla? Possu on tuuminut että siinä mahtaa olla yks sosiaalisuuden mittari. Joillakin on tapana tulla etupihalle, rappusten eteen kaikkien nähtäville aikaa viettämään. Epäsosiaaliset, niinkuin Possu, istuskelee takapihalla omassa rauhassa. Possu ei vois kuvitella istuvansa etuoven edessä kaikkien töllisteltävänä. (ja oikeestaan Possua vähän ärsyttää kaikki ne etuovella istuskelijat ja tupakoijat, kun ei saa koskaan tulla rauhassa kotiin, niin ettei naapurit huomais..)
