Tätä ei vois ääneen lausua, ei kirjoittaa facebookiin ja ehkä vähän nolo blogissakin tunnustaa, mutta...
Kaikesta kauheudesta huolimatta, olen päässyt nyt korona-aikaan oikein rentoutumaan!
Tähän osui lomajakso. Ja olen tosiaan saanut lomailla. Ihan kiva olla vaan kotona. Ei oo kiire mihinkään. Ei tarvitse tavata ketään. Ei suostua mihinkään eikä hötkyillä minnekään. Korkeintaan käydä metsässä ulkoilemassa. Yksin. Omissa ajatuksissaan. Kuunnella tuulta ja lintujen laulua. Kävellä siihen tahtiin kuin huvittaa. Se on valtavan terapeuttista välillä.
Kotona saa tehdä tai olla tekemättä. Aikaa ON. Possu sai joskus lahjaksi aikuisten värityskirjan. Silloin Possu vähän hymähteli ja arveli, ettei tuu sitä koskaan värittämään. Nyt on ollut siihenkin aikaa. Ei tarvitse selitellä edes itselleen, että voisi ajan käyttää hyödyllisempäänkin, tai lähteä vaikka tapaamaan ihmisiä. Tai LOMAREISSULLE. Ai että, kun kerrankin saa olla kotona niin, ettei tartte kenellekään perustella MIKSI ei lähtenyt mihinkään!
Niin. Miksihän se on niin vaikea sanoa, että mä en nyt jaksa, ei huvita, haluan olla kotona tai lähteä rauhassa metsäkävelylle just nyt? Tai kyllähän sen osaakin sanoa. Mutta sitten itteä nolottaa, tulee tunne, että kieltäytyy aina. Ehkä pelkää, että kohta ei enää pyydetäkään mihinkään. Ja ois jotenkin muka velvollisuus olla sosiaalinen eikä möllöttää itekseen. Joskus tekeekin mieli mennä ja tavata ihmisiä, mutta jotenkin tuntuu, että kaveripiirissä toiset haluaa tavata ja touhuta LIIAN usein. Itelle riittäis vähempikin. Vaikka sitten on taas niitäkin hetkiä, kun ite tuntee ittensä yksinäiseksi. Joskus. Possu taitaa pohjimmiltaan olla vähän erakkoluonne. ;) Ja kyllähän niitä menoja itekin itelleen kasaa. Usein vouhkasee pää kolmantena jalkana joka paikkaan, ettei yhtään kerkee pysähtymään. Nyt korona pysäytti väkisin. Kiireet jäi. Ja tuli rauhoittumisen aika.
Sitten kun korona-aika on ohi, yritän muistaa edelleen ottaa vähän rauhallisemmin. Rentoutua ja viettää rauhallista omaa aikaa enemmän.
Kaikesta kauheudesta huolimatta, olen päässyt nyt korona-aikaan oikein rentoutumaan!
Tähän osui lomajakso. Ja olen tosiaan saanut lomailla. Ihan kiva olla vaan kotona. Ei oo kiire mihinkään. Ei tarvitse tavata ketään. Ei suostua mihinkään eikä hötkyillä minnekään. Korkeintaan käydä metsässä ulkoilemassa. Yksin. Omissa ajatuksissaan. Kuunnella tuulta ja lintujen laulua. Kävellä siihen tahtiin kuin huvittaa. Se on valtavan terapeuttista välillä.
Kotona saa tehdä tai olla tekemättä. Aikaa ON. Possu sai joskus lahjaksi aikuisten värityskirjan. Silloin Possu vähän hymähteli ja arveli, ettei tuu sitä koskaan värittämään. Nyt on ollut siihenkin aikaa. Ei tarvitse selitellä edes itselleen, että voisi ajan käyttää hyödyllisempäänkin, tai lähteä vaikka tapaamaan ihmisiä. Tai LOMAREISSULLE. Ai että, kun kerrankin saa olla kotona niin, ettei tartte kenellekään perustella MIKSI ei lähtenyt mihinkään!
Niin. Miksihän se on niin vaikea sanoa, että mä en nyt jaksa, ei huvita, haluan olla kotona tai lähteä rauhassa metsäkävelylle just nyt? Tai kyllähän sen osaakin sanoa. Mutta sitten itteä nolottaa, tulee tunne, että kieltäytyy aina. Ehkä pelkää, että kohta ei enää pyydetäkään mihinkään. Ja ois jotenkin muka velvollisuus olla sosiaalinen eikä möllöttää itekseen. Joskus tekeekin mieli mennä ja tavata ihmisiä, mutta jotenkin tuntuu, että kaveripiirissä toiset haluaa tavata ja touhuta LIIAN usein. Itelle riittäis vähempikin. Vaikka sitten on taas niitäkin hetkiä, kun ite tuntee ittensä yksinäiseksi. Joskus. Possu taitaa pohjimmiltaan olla vähän erakkoluonne. ;) Ja kyllähän niitä menoja itekin itelleen kasaa. Usein vouhkasee pää kolmantena jalkana joka paikkaan, ettei yhtään kerkee pysähtymään. Nyt korona pysäytti väkisin. Kiireet jäi. Ja tuli rauhoittumisen aika.
Sitten kun korona-aika on ohi, yritän muistaa edelleen ottaa vähän rauhallisemmin. Rentoutua ja viettää rauhallista omaa aikaa enemmän.
Juurikin noin. Olen nauttinut tästä kiireettömyydestä, tosin ehkä vähän liikaakin 😄.
VastaaPoistaIhminen kaipaa välillä lepoa kaikesta liiasta hössötyksestä.
PoistaRauhallisesti metsässä, lintuja kuunnellen ja kevään saapumista aistien. Ihan kuin meidän lomapäivien ainut vakituinen ohjelmanumero! Ja ollaan nautittu joka hetki. Rentouttavaa lomaa Possulle!
VastaaPoistaSamoin teille! vai joko se meni?
PoistaPossu erakkoilee rauhassa=)
VastaaPoistaOlen lähipiirin totuttanut siihen että ilmaannun ilmoille ihmisten sitten kun haluan. Eivät soittele enää, minä soitan ja ilmoitan että olisin tulossa...käy se näinkin=)
"Älä soittele meille. Me soitamme teille"
PoistaMahtavaa!
VastaaPoistaMinäkin olen tykännyt tästä ajasta. Minähän erakoidun muutenkin, mutta nyt siitä ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa.
VastaaPoistaEikä sohvalla makoilusta. Se on vastuullisen kansalaisen merkki ;)
PoistaMoikka! Mäkin oon nyt back in business ja löysinpäs tieni tännekin! Olipa kiva lukea sun kuulumisia pitkästä aikaa! ^_^
VastaaPoistaKiva, että olet palannut!
Poista