Hilma-täti ja kaupustelijat

 Näin pyhäinpäivän kunniaksi postaus edesmenneestä Hilma-tädistäni. 

Hilma-täti kaupustelijoiden pauloissa

Puhelin soi. Se oli vielä vanhanmallinen lankapuhelin. Ei voinut siis väijyä ensin, kuka soittaa.

- HALOJAA! Hilma puhelimessa. Kuka siellä?!

Langan päässä ei esittelyä. Pelkkä kysymys :

- Mitä tykkäätte Rossosta?

-MIKÄ SE ON? Hilma tuiskaisee pöllämystyneenä.

- No se on ravintola. Siellä voi syödä. Ja voi siellä juodakin, ääni puhelimessa valistaa.

- Kun minä en syö ravintoloissa. Enkä juokaan, Hilma-täti vastaa.

Soittaja lyö luurin kii.

Sitten soi ovikello. 

Oven takana seisoo joku mies. Tämä sentään tuntee käytöstavat ja tervehtii ja esittäytyy. Sama nimi kuin kirkkoherralla, joten Hilma-täti kutsuu miehen peremmälle. 

Mies astuu sisään. Raahaa mukanaan jotain suurta. Pölynimuria!

- Onkos teillä imuria? Kirkkoherran kaima kysyy.

Tottakai Hilma-tädillä on imuri. 

-Kokeilkaapas sitä! onko tehoja?  Imuroikaas vaikka tuo matto, Kirkkoherran kaima ehdottaa.

Hilma-täti antaa työnäytöksen. Sitten kauppias kaivaa esiin oman imurinsa. 

- Katsokaas, miten tehokas tämä on! Minäpäs näytän. Laitetaas nyt ihan puhdas pölypussi imuriin tästä näin ja katotaas miten paljon pölyä lähtee vielä tuosta jo imuroidusta matosta.

Ja mies imuroi. Hilma-täti nauraa ääneen, kun näkee imuroidusta matosta irronneen vielä ison pölykasan. Ja täti ostaa imurin.

- Kun sillä oli ihan paita hiestä märkänä raukalla. Ja sama nimi kuin Kirkkoherralla. Ties vaikka olisvat sukua.

Kännykkäaikaan.

-Piip piipi pii, piipi pii pii, tekstiviesti piipittää Hilma-tädin kännykkään.

Hilma tutkii viestiä.

- Nyt kannattaa lähteä ostoksille Höpömarkettiin! Paljon tarjouksia! Edullisesti, siinä lukee.

Hilma tuhahtaa : - No nyt ne on keksiny alkaa lähetteleen tekstiviestejä. Ai että ostoksille Höpömarkettiin pitäis lähteä. Hyh!

Ja täti tekstaa takaisin : - Haistakaa P!