Muutama mustikka

Eilen Possu yritti mennä mustikkaan, mutta ei mahtunu. Ei oo laihtunu vielä tarpeeks. AHHAHHAHHAA, mikä vanha koululaisvitsi! Ainaki yhtä vanha ku Possuki.
Mut oikeesti, ei mustikat ihan vielä kypsiä ollu. Tai löyty yks kypsä sieltä, toinen täältä. Ehkä vähän yli desin löysi tunnin metsäkiertelyllä. Raakileita oli kuitenkin sen verran, että eiköhän tänä vuonna kohtuullinen mustikkasato saada. Mut ei ihan vielä.

Säät on pelkkää ääripäätä. Joko niin kuuma, että Possu käristyy ku pekoni, jos vähänki kärsäänsä ulos pistää, tai sit sataa ku ämpäristä kaataen. Missä on kultainen keskitie?

Yöpossu

Helteiden myötä Possusta on tullut yöeläjä. Päivällä tokkurassa, yöllä uimassa. Kesäyöt on kyllä hienoja. Paljon hienompia kuin päivät, jolloin on liian kuuma. Lisäksi Possu on täynnä kaikenlaista ihottumaa, niin senkään takia ei saa yöllä nukuttua. Iho ei kärsis koskea mihinkään, niin makuuasento on yhtä tuskaa.

VÄSYTTÄÄ

Hyvää Juhannusta!

En taaskaan keksi muutakaan, niin toivotan :

Hyvää Juhannusta ja Keskikesää!

Missä vaiheessa taas tapahtui se, että kevät muuttui keskikesäksi???

Jos ei voi saada lottovoittoa..

Salakuunneltua. Päivän mietelause erään kanssakulkijan suusta :

- Jos ei voi saada lottovoittoa, voi saada silti koronan!

Huono vitsi, mutta nauratti.

Toivottavasti ei kuitenkaan toteudu.

Mitä kirjottais?

Mitähän sitä tännekin keksis välillä kirjottamista? Kesä ja helle on saapunut. Mansikka ja mustikka kukkii, ja perunaämpäritkin on alkanu kasvaa perunanlehteä.  Possusta on tullur vähän laiska kirjoittaja(kin).

Repun blogissa pohdiskeltiin Pieni talo preerialla-sarjaa. Possulla on siitä nostalgisia muistoja. Toisaalta nyt alkaa muistaa tarkemmin lapsuudesta, että oikeestaan Ingalsit vähän ärsyttikin monessa asiassa. Kirjat taas vaikutti vähän tylsiltäkin, joskin Possu on lukenut ne myös aikuisena uudestaan. Mutta yllättäen nyt Possu huomaakin tuntevansa sympatiaa rouva Olesonia kohtaan. Tämähän on itseasiassa aika taitava käsittelemään villiä orpolapsi Nancya, kenet he adoptoivat. Hyväsydämisyyttäkin osoittaa puolustamalla tyttöä saamasta selkäsaunaa. Oikeesti tarina ois aika pitkäveteinen ilman piristysruiskeina toimivia kauhu-Olesoneja. ;D Mutta Possu tykkää niistä ihanista vanhanajan vaatteista ja koko ympäristöstä.

Jokohan korona alkaa olla voitettu? Tapaukset vähentyneet paljon.

Tää aika tammikuusta juhannukseen on Possun lempiaikaa. Sen jälkeen alkaa illat pimetä pikkuhiljaa, ja alkaa synkkä syksy.Plääh.

Ei mulla muuta. Moro!

Ampparijännäri : Osa 2 ; Voitto!

Edellisen osan lukeneet tietävät Possua pelotelleesta hurjasta, kauhean valtavan isosta jättiläisampparista. Mutta tiedättekö mitä?! Yhtäkkiä se amppari katosi! Hyvin epäuskoisena Possu kuulosteli pihalla, mutta ei kuulunut surinaa, eikä kukaan hyökkinyt ovesta sisään.

- Hyvä! Possu ajatteli. On mokoma vihdoinkin löytänyt uuden peloteltavan.

Eilen sitten Possu kaivoi esiin reppunsa vaatehuoneesta. Sieltä alkoikin kuulua tuttu surina. Jostain kaapin nurkasta nousi huojuen lentoon hyvin väsähtäneen näköinen amppari. Oli ilmeisesti onnistunut piiloutumaan kaappiin ja jäänytkin sinne loukkoon. Possu väisti pois ampparin tieltä ja avasi ulko-oven. Väsyneesti suristen ja edelleen huojuvasti lentäen se amppari lähti hyvin nöyrän kiltisti ulos. Koko olemus kertoi, että se oli nyt oppinut läksynsä, eikä enää tunkisi Possun kotiin isottelemaan. 

Possu sulki oven. Tää voitto tuli ihan vahingossa. (Pöllölle ja muillekin tiedoksi : ) Possu ei todellakaan tarkoittanut lukita ampparia vaatekaappiarestiin, ihan itse se oli sinne ängennyt. Itse asiassa Possu katseli jopa jo vähän huolestuneena sen huojuvaa lentoa, mutta eiköhän tuo ulkona piristy.

Sen koommin ei ole ampparia näillä nurkin näkynyt. KOP KOP!

Sen pituinen se. (Toivottavasti) :)

Pelottelija-amppari

Ennen Possun luona vieraili herttainen sammakko. Ei ole näkynyt aikoihin. Sen sijaan Possun luona on alkanut päivittäin käydä hyvin uhkaava vieras ; kamala JÄTTILÄISAMPPARI!!

Useimmiten se liikkuu keskellä päivää. Joskus illansuussakin. Possulla on tapana istua avoimen takaoven vieressä olevassa nojatuolissa lukemassa. Yhtäkkiä kuuluu pörinää. Possu ryntää pystyyn. Liian myöhään! Amppari on jo sisällä! Se on ihan oikeesti jättiläisamppari. Possu ei muista nähneensä koskaan niin isoa ampiaista. Ilmeisesti se on päättänyt vallata Possun kodin itselleen. Se tulee uhkaavasti pöristen kohti Possua. Kiertää ja tutkii joka nurkan. Possu juoksee sulkemaan makuuhuoneen oven. Possu sulkee kaikki verhot ja jättää vain takaoven auki valoa tuomaan, että amppari älyäisi häipyä ulos. Kyllä se lopulta aina häipyykin. Sitä ennen se kuitenkin kiertää ympäriinsä isottelemassa pörinällään ja pelottelemassa Possua. Kaipa se ajattelee, että vielä kerran se on Possu joka rynnii ulos, jolloin koti jää ampparille.