Possun joulupiirileikki

Eilen illalla Possu oli niin väsynyt, ettei jaksanut edes Olifantin joulukalenteriluukun avautumista odottaa. Siihen aikaan Possu veteli jo sikeitä. Ja heräsi seuraavan kerran aamuyöstä.. hmm.. noin neljältä. Possu kävi asioilla (ei virasto- eikä kauppa-asioilla, vaan... no arvatkaa, jos arvaatte). Kun Possu tuli takaisin pötkölleen petille, niin....! Silloin Possu piirihin käy pyörimään, porsaita äidin oomme kaikki, hei leijailkaa hei leijailkaa te lumihiutaleet  ja piiri pieni pyörii, possu siinä kauhistuu... 

nimittäin

Yhtäkkiä tosiaan sänky pyöri hurjaa kyytiä ympäri, ympäri... Possu yritti vaihtaa asentoa. Possu nousi istumaan, meinasi kaatua. Possulle alkoi tulla jo huono olo... Korona vai mahatauti? Possu pakottautui ylös etsimään ämpäriä, että jos tämä on sittenkin se jälkimmäinen inhottava vaihtoehto. Possu haki myös pyyhkeen jota puristi suuta vasten, ettei vaan...!! Possu inhoaa oksentamista!

Jotenkin Possu pääsi raahautumaan keittiön pöydän ääreen tekemään tikkutestiä. Ei ollut koronaa. Ehkä se oli sitten vain asentohuimausta. Possulla on kerran aikaisemmin ollut samanlainen. sillon ei kyllä mennyt ihan huonoon oloon asti. Possu istui nojatuoliin, ja käänteli päätään eri asentoihin. Oikealle ja vasemmalle ja alas. Pikkuhiljaa pyöritys lakkasi ja Possu uskaltautui jatkamaan uniaan.

Aamulla väsytti, päivällä väsytti. Nyt illallakin väsyttää, mutta Possu yrittää valvoa vielä sinne Repun kalenteriluukun avautumiseen asti ;)

Semmonen oli Possun jouluinen piirileikkituokio. Ei kuusen ympäri, vaan ihan sängyssä. Possu ei suosittele leikkiä muille. Oli tylsä ja ikävä. Toivottavasti ens yönä Possun sänky ei muutu karuselliksi. Possu ei oo nimittäin koskaan tykännyt mistään huvipuiston kieputtimista!

Possu joulumyyjäisissä

 Soihdut sammuu. äs ei kun soihdut loistaa puhtaan valkean lumen keskellä, kun Possu astelee joulumyyjäisiin. Joulumyyjäisissä on joulua, herkkuja ja koristeita. Siksi sinne on kiva mennä.

Joulumyyjäisissä on paljon väkeä. Ensimmäiset on tulleet jo etuajassa viemään parhaat päältä. Possu on myöhässä. Jäljellä on enää muutama kämynen piirakka. Possu ostaa ne. Possu ostaa myös arpoja. Vähän jännitystä elämään. Possu katselee käsitöitä. Ne on aika halpoja. Lapaset kympin. Possu sovittaa lapasia. Ne on sopivat, mutta Repun kilpailustakin voi saada lapaset. Ja Repu tekee hienompia. Possu ei osta. Yhden joulukuusen koristeen Possu ostaa. Se on joulukuuseen ripustettava koristepipari. Sen on tehnyt joku pienokainen, leikkiväinen, laulavainen. Se on hellyttävä!

Joulupukkikin käy. Ujo pukki. Joutuu heti lasten piirittämäksi eikä uskalla sieltä näyttäytyä. Jakaa karkit ja häipyy. Ei lahjaton mutta ujo.

Kotona Possu ahmii melkein koko piirakan. Possu saa ähkyn. Tuttu olo.

Joulu on !

Joulun merkkiä

 Se on joulun merkki, kun on linnan juhlat. Ei kun siis itsenäisyyspäivän. Possu vietti päivän hyvin itsenäisesti. Metsäretkeillen, syöden ja linnan juhlia seuraten. Perinne, vaikka onkin hölmöä. Mutta ai että kun siihen herkkupöytään pääsis! Mitähän sitä laittais päälle jos kutsuttais? Iltapuku. Onkos se sama kuin yöpuku? Possu laittaisi kaikkein uusimman ja vähiten nuhjaantuneen. Vaikka siinä nuhjaantuneessa onkin kaikkein paras nukkua. Nukkua jaa joo, pitäiskös nukkua? Nyt on melkoisen täysi kuu, joten tuskin uni kovin helpolla tulee. Mutta arvatkaas mitä?! Possulla on koko loppuviikko vapaata! Saa nukkua AAMULLA!!

On joulukuun yö

kello aamuyötä lyö.

On päättynyt työ.

Possu ei enää syö

jo tiukka on vyö.

Sen tiiämme myö.

Kuulkoon siis hyö,

että ulkona kyö.

Pyöryö ryö!

Ruokai... öh runoileva Possu iski jälkeen. Sus olkoon hyvä! ;)

Hullu kopiokone

 Possu on kopiointimestari! 

Tänään Possu otti yhdestä paperista 10 kopiota. Possu näpytti numeron tietenkin oikein. Sitten Possu jäi innolla odottamaan niitä 10 kopiota. Kuvitelkaa, miten helppoa! Ei tartte kieli keskellä suuta väkertää jonkun sulkakynän kans, vaan senkus kattoo kattoon ja viheltelee, kun kone tekee työn.

Mutta!

Se pölhö kone ei jättänytkään kymmeneen, vaan jatkoi ja jatkoi. Silloin Possu tuli vilkaiseeksi työmääräystä! Mitä?! Siinähän luki 100!! Pölhö kopiokone oli käsittänyt asiat ihan väärin. Possu etsi nappia, josta työn saisi pysäytettyä. Ei löytynyt. Entä pääsikö lukua vielä muokkaamaan? Possu kokeili, ja huomasi pian kauhukseen näytöllä lukevan 1000 kopiota!!! KÄÄKÄKKÄRÄÄ!!!

Possu sätti, potki ja kiukkusi. Kone senkun virnuili ja sylki ulos kopiota. Possu paineli kaikkia nappeja. Tuloksetta. Rakkine vain lällätteli Possulle. Possu näytti kieltä takaisin. Sitten Possu rupesi itkemään. Silloin kopiokone pelästyi, että Possu ottaa yhteyttä työsuojeluun. - Äs, sehän oli vain källi! Kone sanoi ja lopetti kopioimisen.

- Oi KIIITOS! Possu niiasi ja otti paperipinkkansa, eli noin 50 kopiota suunnilleen, ehkä.

Maailmanloppu

 Aika pysähtyi. 

Linnunlaulu ja puronsolina vaimeni. 

Tuli hiljaisuus. 

Mykistävä hiljaisuus.

Maailmanloppu?!?

!

No ei sentään. Possun kaunis herätyskello vain meni lopullisesti rikki. Jotkut johdot katkesi sisältä.

Eihän se ollut vielä vanhakaan. Kello siis. Possu sai sen 16-vuotislahjaksi. joten

 siitähän on tosi lyhyt aika ;)

Nyt ei auta kuin luottaa kännykkään herättäjänä. Aika paha. Mitä jos kännykästä loppuu vaikka akku? Tai jos akku on loppunut ja tulee sähkökatko?! Nukkuu pommiin ja myöhästyy töistä! KÄÄK

sehän on

MAAILMANLOPPU!!!!!

Possu aikakoneessa

 Possu hyppäsi aikakoneeseen. Vuoteen 2050-60 tai jotakin. Siihen aikaan, kun Possu oli vanha...öö iäkäs...seniori... no mikä ikänä. Joka tapauksessa Possu oli menossa jollekin kuntoutusjaksolle vanhainkotiin tai jonnekin.  Possu oli saanut kutsukirjeen, kyselyn täytettäväksi ja lupauksen, että soitetaan pian.

Possumuori oli täyttänyt kyselyn, tutustunut ohjeisiin ja pakannut jo kassinkin. Muorit on yleensä hätäisiä. Ja kun Possu on ollut sitä jo nuorenakin, niin millainen hätähousu Possu olikaan vanhana. Sitä puheluakin Possu oli odottanut jo ainakin viikon päivät kännykkä kourassa, kerta oli luvattu soittaa.

No sitten puhelin lopulta soi just kun Possu oli senior-Boss(u)-kerhossa tapaamassa tuttuja.

- Possu, Possu vastasi.

-No päivää, kuului luurin päästä sellaisella ylilempeällä lässytysäänellä, millä yleensä vanhuksille puhutaan. - Minä täältä Possuvanhisolasta. Kukas Possu se siellä onkaan?

- Possu Possula. Ihan oikeaan paikkaan soitit. Olin jo odottanutkin soittoa, Possu vastasi.

- No hienoa!Lässytyksen lempeys syveni, kun soittaja tajusi, että siellä ihan oikeasti on Possu, joka on ihan hirmuisen monta vuotta vanha, ja todennäköisesti vähän höppänä ja dementoitunutkin.  Myös ääntä korotettiin sitä ajatellen, että noin vanha oli todennäköisesti myös huonokuuloinen.

-No olethan sinä saanut meidän kirjeen? Ymmärrätkö, että se tarkoittaa, että sinun pitää tulla tänne meille? Osaatko sinä lukea? Entä kävellä? Me kyllä autetaan!

Alentuva ystävällisyys saa Possun korvat kuumottamaan, jolloin älypuhelin vuosimallia 2050 ja jotain älyää katkaista puhelun automaattisesti. Pian puhelin soi uudestaan.

-Katkesikos se jotenkin. Ethän vaan painele mitään nappeja siellä? Ne voi katsos katkaista puhelun jos painat väärästä luurista. Niin muistathan sinä vielä, mistä puhuttin? Siitä kirjeestä. Saitko siinä luettelon, mitä pitää ottaa mukaan? 

Jne... Kuntoutusvastaava käy hitaasti läpi Possun saaman kirjeen sisällön, varmistaen onko Possu tajunnut asian. Sävy on edelleen yli-makean empaattisen ystävällinen. Kuten nyt vähän hölmöille aina puhutaan sillä sävyllä. Esim. vanhuksille tai vaivaisille.  Molemmathan kutistaa aivoja.

APUAA!! Missä on aikakoneen nappi! Possu haluaa takaisin nuoruuteen. Tai ees jonkinlaiseen keski-ikään. Aikaan jolloin Possu oli nuori ja terve kuin pukki. Jos nyt Possu voi pukkina olla, ainakin joulupukkina. 

Possu painaa nappia, palaa nykyisyyteen. Ja lupaa ettei ikinä puhu elämää enemmän nähneille ja paljon kokeneille kunnioitetun iän saavuttaneille tuolla lailla alentuvasti lässyttäen...!!!