Tämä lapsuusmuisto on kaukainen. Todella hyvin kaukainen, sillä se ei ole edes Possun, vaan Possun edesmenneen Hilma-tädin muisto. Hilma-täti kertoi tämän Possulle, silloin joskus, kun Possu oli lapsi. Tuli yhtäkkiä mieleen, niin kerronpa teillekin.
Kauan sitten, hyvin vanhaan aikaan pienessä kyläkoulussa oli pieni koululainen nimeltä Hilma. Hilman luokalla oli poika nimeltä Pentti. Toiset koululaiset keksivät alkaa kiusaamaan Hilmaa Pentillä.
-LÄLLÄLLÄÄ, Hilma tykkää Pentistä! Hilma tykkää Pentistä!
- Enpäs tykkää! Hilma vastasi suuttuneena. Hilmaa ärsytti erityisesti, koska hän ei itse asiassa voinut sietää Penttiä.
- Hähähähä, tykkäätpäs! Hilma ja Pentti! Hilma ja Pentti! Lällällää!
Silloin Hilma päätti näyttää koko Pentille ja kaikille. Kerran välitunnilla Hilma hiippaili takaisin luokkaan. Meni Pentin pulpetin luo. Aukaisi pulpetin kannen ja teki jotain ilkeää. Hilma katkaisi yhden Pentin värikynän kahtia!
Miksi Hilma teki tämän tapaukseen syyttömälle Pentille, joka oli itsekin saman kiusaamisen kohde? Sitä ei voi ymmärtää. Ihmisen, ja pienen tytön ajatukset varsinkin, kulkee joskus perin omituisia ratoja. Mutta näin ilkeästi Hilma teki ja juoksi sitten takaisin välitunnille.
**
Kun Pentti huomasi rikotun värikynän, nosti hän ihan hirvittävän metelin. Siihen aikaan värikynät oli arvokkaita!
- Opettaja, joku on katkaissut minun värikynäni! Pentti huusi.
- MITÄ!? Opettaja suuttui. -KUKA sen teki?!
Nyt alkoi jo Hilmankin housut tutista, mutta hän istui hiljaa ja toivoi, ettei syyllinen paljastuisi.
- Se oli meidän Hilu! Hihkaisi silloin Hilman Veikko-veli takaa. Mistä olikin huomannut.
- Hilma! Tämä oli tosi ilkeästi tehty! Pyydä heti anteeksi Pentiltä! Opettaja käski.
Hilma istui uhmakkaan näköisenä paikallaan, eikä sanonut mitään.
- Kuulitko? Nyt sinä pyydät heti anteeksi! Opettaja korotti ääntään.
- Enkä pyydä! Hilma vastasi.
Mitä sitten seurasi? Arestia , nurkkaa vai karttakepistä? Sen on Possu ehtinyt jo unohtaa. Possu muistelee Hilman taipuneen lopulta väkipakon edessä anteeksipyyntöön. Tuskin halauksen kera kuitenkaan. Enemmän Possu muistaa lapsena ihmetelleensä, kuinka tärkeässä asemassa on ollut yksi värikynä?! Kyllä on täytynyt olla köyhää aikaa, koska mitä Possun lapsuudessa nykypäivästä puhumattakaan nyt merkitsisi yksi katkennut värikynä ? Ei varmaan kukaan edes huomaisi. Mutta silloin se oli totinen paikka ja iso rike.
Olisiko värikynän lisäksi, siis kun ne oli kalliita, ollut se, että opettajan tehtävä oli opettaa myös hyviä tapoja - niitä jotka meistä on itsestään selviä ja pikkujuttuja?: Toisten tavaroihin ei kosketa eikä varsinkaan rikota 🤔🤔
VastaaPoistaMutta yksi asia koko tapahtumassa unohtui: kukaan ei puolustanut pientä (vaikkakin selvästi pippurista) Hilma-tyttöä, jota kiusattiin ja jolle lälläteltiin, vaan oma velikin kanteli Hilman teosta.
Saikohan vielä kotonakin nuhteita? 😕
Siitä ei ollut puhetta. Luultavasti sai. Niin, kiusaaminen sivuutettiin, ja ehkä asiaa olisi nykykoulussa hoidettu myös hieman enemmän keskustellen. Ja ehkä sillä olisi helpommin voinut saada sen anteeksipyynnönkin. Kuka ties? Toisaalta nykykouluissa taitaa olla enemmänkin ongelmia, mutta on niitä ollut vanhaan aikaankin, kuten tämäkin kertomus kertoo.. Hilman perheen sisaruussuhteissa taas kuuluu olleen paljonkin kilpailua, kateutta, kielimistä, kampitusta jne... Ehkä kerronkin toisenkin Hilman lapsuusmuiston vielä ;)
VastaaPoista