Monta reikää...

 Viimeksi Possu pelkäsi täällä hammaslääkäriä... Nyt voin kertoa, ettei pelännyt lainkaan suotta. Arvatkaa montako reikää oli? 

KUUSI!!

Se oli niin hurja ilmoitus, että Possu purskahti nauruun. Sen jälkeen ei sitten naurattanutkaan.

Mutta  ripeää toimintaa ; nyt ne on kaikki paikattu. Hammaslääkärin tuolissa Possu päätti, ettei syö enää ikinä karkkia, mitään sokerista, eikä mitään suolaistakaan. Marjatkin, jotka muuten on terveellisiä, on kuulemma haitaksi hampaille. Eihän sitä uskalla syödä enää mitään! Paras, kun ei syökään. Harjaa ja lankaa vain hampaita kaiket ajat, 24 tuntia vuorokaudessa. Jospahan pysyis hampaat kunnossa ja suussa.

Tätä päätöstä kesti niin kauan kuin puudutusaine ehti vaikuttaa suussa. Sen jälkeen Possu tuumi, että sehän on nyt ohi ja elämä ja syöminen voi taas jatkua.

Eläköön jäätelö, karkki ja suklaa!!

Kuukaa pelkää...?

 Kukaaa pelkää....

 hammaslääkääriiiääää??

Possu ainakin. Ja Possu välttelee ja vetkuttaa aina hammaslääkäriin menoa. Tilannetta ei helpota se, että eihän sinne kunnallisella puolella edes pääse. Ainakaan äkkiä. Niin, jos odotellaan, että Possu on saanut kerättyä rohkeutta soittaa, saa ajan jonoon, ja että jonossa tulisi vielä Possun vuoro, niin sitä ennenhän on jo ehtinyt kaikki hampaat Possun suusta tippua. 

Possu. Istu puussa. Ei oo Possulla hampaita suussa. Kaikkihan on kuulleet ton laulun? Eiku, hetko pieni, eihän se ollutkaan Possu. Se oli joku muu eläin. Kuka tunnustautuu?

Juu, mutta nyt Possu on keksinyt, että rahalla pääsee vaikka hammaslääkäriin! Ja kaupungista löytyy vaikka miten hienoja vaihtoehtoja. On hellää hammashoitoa. Hampaan paikkausta komeasti sisustetussa linnassa. Tunnelmakynttilöitä ja lepotuoleja. Hammaslääkärin tuoliin voi kuulemma vaikka nukahtaa, kun on niin rentoa. Se maksaa, mutta mikäpä tässä maailmassa olisi ilmaista. 

Nyt Possulla on hampaassa reikä. Suuhygienisti löysi. Possu varasi ajan yhteen hienoon Hammaslinnaan. Se on huomenna. Vaikka kokemus on varmasti upea, Possu pelkää silti. Että reikä onkin isompi kuin luulisi, ehkä jopa juurihoidettava. Tai pakko repiä irti. Ja että samalla repeää Possun kukkaro kokonaan. Possu joutuu mieron tielle. Ja mihinpä sitten lopulta ees tarttee koko hampaita, kun ei ole enää mitään syötävääkään? Ehkä pakko myydä itsensä joulukinkuksi, että saa hammaslääkärimaksun maksettua. On sitten ainakin joulupöydässä hienot hampaat nähtävänä, kun Possu lepää kunniapaikalla omena suussa.

Totuttelua

 Niin kun Possu välillä oli nettikoukussa, niin nyt kun on pitkään ollut siinä tilassa, että kännykän netti toimii nopeammin kuin tietokoneen, on lähes jo ehtinyt unohtaa koko nörttäilyn jalon taidon. Tässä muutamana iltana Possun on tehnyt mieli mieluummin ulkoilla tai lukea, kuin olla koneella. Sitten Possu tuumi, että onhan sitä nyt nörttäiltävä, kerta uus kallis kone on hankittu! Ja suitten Possu avasi koneen melkein kuin vastahakoisesti. Katseli sitä ja ihmetteli, että mitäs tällä sitten pystyikään tekemään? Mitä jännää koneella olemisessa muka on? Tänään sitten kone alkoi tehdä päivityksiä. Kesti pitkään. Ja silloin Possu muisti, että itseasiassa iso osa koneellaoloajasta menee kaikenmaailman päivityksiä odotellessa. Vaiva, jota ei olis ollenkaan ilman konetta. Miten paljon aikaa menee tuollaiseen ihan joutavaan. 

Tuli sentään päivitys valmiiksi. Ja nyt kone on taas nopea. Ja Possu näpyttelee. 

Ootteko muuten huomanneet, että nyt on valtakunnallinen kansalaisopistot.fi-sivusto? Sieltä voi valita etäkursseja vaikka ihan toiselta puolen Suomea. Nyt vois harkitakin, kun on uus konekin. Silti Possu hoksasi, ettei se välttämättä kauheasti tilannetta helpota. Etäkursseissakin on aikansa. Ja monet niistä osuu just siihen, ku on töissä.  Possua voisi kiinnostaa joku erikoinen, ja sinänsä turha, ettei Possu tule taitoa luultavasti ikinä tarvitsemaan, kuten saamenkieli. Järkevämpää olisi parannella heikkoa ja jo kouluajoista unohtamiaan jutskia, kuten enkkua tai ruotsia, mutta kun ei niissä ole mitään jänskää!! Ootteko te, kaverit menossa jollekin kurssille tulevana talvena?

Elokuun seikkailuja

 Sohva halusi kuulla elokuun seikkailuista. Uusin seikkailu on tää uus ystävä, eli kone. Possullahan on jo se ranneke-ystävä, nyt tuli myös tää uusi nopea kone-ystävä. Kone on nopea. Possu on ihan ihmeissään, kun Possu oli tottunut jo vähän hitaaseen vanhaan ystävään. Se oli kuin Possu aamulla ; kesti ensin latautua PIITKÄÄN. Tää on heti valmis. Siltikin ranneke-ystävä on aktivoivampi. Se saa Possun liikkumaan. Tää koneystävä passivoi Possun pysymään paikoillaan. 

Luonnosta puheen ollen

reposia näkyi viime yönä. Kuva ei tee oikeutta. Possu valvoi ja kuppasi niitä ihaillen. Näkyi vissiin joka puolella Suomea. Kuinka moni oli hereillä ihailemassa?

Uusi kone

 Heissan kaiffarit!

Possulla on nyt uus kone!! Pääsee nörttäilemään!!!!

Hei hei heinäkuu

 Hei hei heinäkuu! Ja tervemenoa! Oot ollut tosi raskas kuukausi. Äärisäitä koko ajan. Joko kamalaa hellettä, myrskyä, rankkasadetta. Jos jotain positiivista, niin marjasato on ollut hyvä. Possu on saanut mustikoita. Mansikka-aika oli lyhyt, mutta onneksi Possu oli nopea, niin niitäkin on pakkasessa. Jokunen hilla ja vattukin. Marjastus on rankkaa, mutta tavallaan rentouttavaa. Saa olla metsässä. Saa selvittää ajatuksensa. Saa hosua paarmoja ja hyttysiä. Purkaa kiukkunsa niihin. Ja lopulta on iloinen, kun pääsee rättiväsyneenä pois paarmojen kiusattavana olemasta. Pääsee uimaan. Pääsee omaan kotiin. Tietää jotain tehneensä. Ja nukkumaan mennessä on niin kerta kaikkisen väsynyt, että nukkuu edes vähäsen tässä kammottavassa kuumuudessa. Ja kun tulee talvi, ihana talvi, on pakastin täynnä vaivalla poimittuja marjoja, joita on kiva sieltä napsia. :)

Hitaampi

 Vaikka Possu on hidas, niin ei sentään maailman hitain. Kyllä Possun kone on vielä hitaampi! Ehkä ois korkea aika vaihtaa konetta, kun jopa kännykän netti toimii nopeemmin kuin tietokoneen!! Mutta kun ei millään raaskis. Tää nykyaika on semmosta, että koko ajan sais olla ostamassa uutta ja uutta!! Tietokone on kuin auto. Heti kun sen saa liikkeestä ulos on se vanha ja vanhentunut. Plääh.

Mutta koska kone toimii hitaasti ja jumii, Possu kirjoittaa nopeesti. kun nyt kerran sai sen auki ja se toimii. Kunnes alkaa taas jumittaa.

Possu on poiminut marjoja. Possu on nähnyt käärmeitä. Viimeisin käärme ei tykännyt Possusta. Se sihisi, vaikka Possu ei ollut tehnyt sille mitään pahaa. Eikö metsään muka mahdu sekä käärme että Possu? Mitä käärmettä haittaa jos Possu nyt vähän marjoja poimii sen takapihalta? Syökö käärme muka marjoja? Mitä häh? Possu syö. Possun on erittäin tärkeä syödä marjoja, koska ne on terveellisiä. Jos Possu ei saa marjoja, Possu menee kauppaan ja ostaa karkkeja. Ne on epäterveellisiä Possulle. Sitten Possu syö niitä itsensä kipeeksi, lihoo ja saa sokeritaudin ja syövän ja hammassäryn ja sokerihumalan ja reikiä hampaisiin... Ja se on käärmeen syy! Häpeäisi!!

Possu on hidas

 Possua on sanottu hötkyilijäksi. Silti välillä joissain asoissa Possukin on hidas. Eilen vallankin Possu tunsi itsensä ihan etanan sukulaiseksi... 

Subway on ihan kiva paikka. Hyvää ruokaa. Mutta pikaruokalassa pitäisi olla nopea. Ja subissa varsinkin tehdä nopeita päätöksiä. Paljon nopeita valintoja. 

Mikä leipä? Mitä täytettä? Paahdetaanko? Mitä kasviksia? Mitä kastiketta? Ja haluatko mausteita. Pikaruokalan työntekijä osaa kysyä ja täyttää sämpylän nopeasti. Mutta Possu ei osaa tehdä äkkiä niin monia nopeita päätöksiä. Possu huomaa peitellyn tuskastumisen työntekijän kasvoilla tällaisen jahkailijan edessä. Possu yrittää tavata listaa seinältä ja kiirehtiä päätöksiään. Huomaa silti toisen ärsytyksen. Hidastaa jonoa. Pöllön blogissa on ollut keskustelua teitittelystä. Tämä hallitsee teitittelyn, mutta kunnioitus ei silti välity olemuksesta. Niin paljon mieluummin Possu toivoisi, että sinuttelisi, hymyilisi, antaisi aikaa miettiä, kuin olisi tyly mutta teitittelisi. (Nämä kaksi asiaahan ei tietysti liity toisiinsa. Tyly ja kiireinen voi olla sinuttelijakin ja teitittelijä ystävällinen.)

Kassalle päästyä Possu tunsi olevansa suorastaan hengästynyt. Ja vielä siinä piti päättää äkkiä, minkä kokoisen juoman haluaa. Juoma-automaattikin oli vaikeakäyttöinen.

Ei. Pikaruoka ei sovi Possulle. Possu on siihen kertakaikkiaan liian hidas...

Kuolinvuoteella

Eilen soi kännykkä. Possu vastasi. Siellä oli eräs Possun ystävä. Hän kuulosti jotenkin aran, säikähtäneen, hätääntyneen pelästyneeltä. - Onko siellä Possu?Hän kuiskasi. 

- Possupa Possu, Possu vastasi.

- Kun tänä aamun lehdessä oli sinun kuolinilmoituksesi. Minä mietin uskallanko edes soittaa.

Ääni oli edelleen pelästynyt.

- Jaaa, se oli varmaan se toinen Possu. Se mun kaima. Mulle on tullut välillä hänen puheluita, Possu rauhoitteli. - Ainakaan en ole kuollut. Tietääkseni. Mutta hyvä kun varoitit. Luen tässä just lehteä. En ole vielä päässyt kuolinilmoituksiin. Olisin varmaan minäkin pelästynyt, että nytkö oon kuollut.

- Älä naura, ystävä sanoi. - Ei tässä ole mitään huvittavaa.

Possu selasi kuolinilmoituksiin. Sehän oli Possa! Ei edes se kaima. Ihan eri nimi. Ikäkin väärin. Ja syntymäpaikka oli se missä Possu nyt asui ja kotipaikka ihan muu. Hätäisesti luettu ja saatu ehkä aamukahvi väärään kurkkuun. Possua sekä huvitti että liikutti toisen hätä. Sentään Possua kaivattu.

Kuolema tuntuu olevan nyt monellakin mielessä. Facebookissa on monikin jakanut jutun siitä, mitä ihmiset yleensä katuvat kuolinvuoteella. Ja tehneet omaakin listaansa. Hmm..Moniko lopulta mahtaa siinä miettiä tekemisiään. Kuolema saattaa tulla aika äkkiäkin. Ja toisaalta kannattaako siinäkään jossitella. Jos olisi valinnut toisin, olisi ehkä tehnyt toisenlaisia virheitä elämässään. Joutunut toisenlaisiin kohtaloihin. ja sitten kuitenkin jossittelisi ja katuisi kuolinvuoteellaan. Possu ainakaan ei toivottavasti märehdi silloin elämänratkaisujaan vaan tajuaa, ettei elämääkään voi elää täydellisesti. 

Toivottvasti niin...

Tulinpa tänne

 kurkistamaan, että vieläkö kone käyntiin lähtee? Possu luki iltasanomista jotain kummaa.. että windows10 ylläpito loppuu, ja kone alkaa häiriköimään ja ilmoittamaan että joko pitää päivitellä yhteentoista tai ehkä jos on liian vanha kone, lakkaa toimimasta.  Possun kone on vanha kuin taivas. Koneen iässä varmaan vähintään yhtä vanha kuin Possu. Possu ei kuitenkaan haluais tästä koneesta luopua. Ihan älytöntä yhtenään hankkia uusia koneita. Ne maksaa!! Lisäks maailma hukkuu tietokoneromuun. Ja kännyköihin! Ne vasta äkkiä vanheneekin. Ihan älytöntä! Siihen aikaan, kun oli lankapuhelimet, ei ois tullu mieleenkään vaihdella muutaman vuoden välein puhelinta. Puhelin ostettiin ja sen jälkeen se nökötti johdon päässä. Oishan pidetty omistajaa hölmönä tai puhelinta romuna, jos se heti muutaman vuoden päästä ois pitäny vaihtaa uuteen! Sama koskee monta muutakin esinettä. Mikään ei enää kestä mitään.Kaikki on kertakäyttötavaraa.

On ollut tuskallisen kuuma ja kuiva alkukesä. Possu sai kaameet allergiaoireet. Lisäks Possu on palanut varjossakin. Huh. Se hyvä puoli helteissä, että nyt Possun pihallakin kukoistaa mustikkapensas, mansikat, viinimarjapensaan raakkukin tekee muutamia ja marjoja, ja karviaisessakin oli kukka, mutta joku näyttää nyt syöneen sen. Kastelusta on vaan saanut ite huolehtia.

Hyttysiä on ollu ihan harmillisen paljon. Joka ilta saa nistiä korvassainisijöitä.

Mutta tuohon ekaan kappaleeseen. Ei Possun kone oo ilmottanu mistään windowsin loppumisesta, vaikka Possu on jo näin kauan koneella nököttänyt. Onko teidän. Ehkä se on niin, että sellanen kone, millanen emäntä. Kerta Possu ei oo tiennyt seurata eikö ressata moisesta, niin luultavasti Possun konekaan ei oo kuullut eikä välitä koko asiasta. me jatketaan samalla tavalla niinku ennenkin, vaikka muu maailma ja sen tietokoneet tekisi mitä! Niin ollen ongelma ei koske Possua. Juttu klaara!

Moro!

Kyllä täällä ollaan

 Possua kaivattu? On Possu täällä. Mutta on nyt niin, että sekä Possu että Possun kone on käyneet vanhoiksi, eikä tahdo enää jaksaa käynnistyä ;)

Sattumusten perjantai

Pöllöllä oli ollut ongelmia bensatankilla. Niin Possullakin oli eräänä perjantaina. Ja siitä tankkausreissusta alkoi sitten sattumusten sarja...

Possu tankkasi. Meni maksamaan. Kortti ei toiminutkaan.

 

- Äh taas tässä maksulaitteessa on vika. Kokeillaan tossa toisella kassalla, sanoi myyjä.

Possu vaihtoi kassaa. - Maksu hylätty, sanoi laite.

Myyjä kutsui paikalle toisen myyjän.

-Odotas hetki, jos se sitten toimii, myyjä sanoi, ja alkoi tehdä toiselle asiakkaalle hodaria.

Possu odotti. Toisellekin kassalle kasaantui jonoa. Myyjä teki heille kaikille hodarit ja rahasti. Sitten yritettiin uudelleen. Ei toimi.

- Mitäs nyt tehdään? Nuorempi myyjä kysyi.

- Kyllä se kohta toimii, pitää deletoida tää laite ja käynnistää uudelleen kohta.

Kas kummaa, kaikkien muitten kortit kuitenkin toimivat. Possua alkoi epäilyttää. Possu tarkisti kännykällä verkkopankista saldon. Kyllä tilillä sen verran oli, että olisi pitänyt saada maksettua. Possu ehdotti, että hän lähtee nostamaan rahaa. Ei kai siinä ollut muutakaan vaihtoehtoa. Myyjät suostuivat.

Pankkiautomaatti oli noi parin kilometrin päässä. Possu kaahasi sinne ärtyneenä. Mutta kas kummaa, automaatti ilmoitti kans, että kortti lukittu. Pankki kiinni. mitä neuvoksi? No onneksi Possu oli kotinurkilla ja tiesi, että kun räknää kukkarossa olevat eurot ja ryöstää kotoa säästöpossun, saa bensan maksettua. Niin Possu kävi kotikautta, ja palasi huoltamolle.

-Voi sentään, me nyt juoksuttiin sinua, myyjä päivitteli.

- Ei mitään, mun moka, kortti on lukkiutunut, Possu sanoi. - Mutta nyt saan olla viikonlopun sitten peeaa.

Siinä pankkiautomaatilla Possu yhtäkkiä muisti, että tällaista on sattunut ennenkin. Netistä kun ostaa niin, että tarvitaan luottokortin numero, niin Possu aina sählää siinä kohtaa niiden numeroitten kans. Ja siinä kohtaa verkkopankki ei yhtään varoita, että nyt kortti lukkiutuu. Sen huomaa ite vasta tollaisessa nolossa tilanteessa, kun yhtäkkiä kortti ei toimikaan. No onneksi pankki aukeaa maanantaina. Pitää varmaan varata heti aika, kun sinne on aina kauhea jono sinä harvana aikana, kun se on auki. Ja sinne pitää olla sit virallinen henkkari eli passi. Ja passihan odottaa nätisti käsilaukun sisätaskussa. 

KÄSILAUKUN? Apua, Possu osti alkuvuodesta uuden. Hyvän löydön tekikin eurolla kirpparilta. Possu siirsi rahapussin ja avaimet sinne uuteen laukkuun. Mutta passi?? Siirsikö Possu sitä? Ei, passi meni roskiin!! Ja roska-auto on käynyt jo monta kertaa, joten kaatopaikalla se varmaan on jo tuhottuna. Nyt Possu on sitten rahaton ja henkkariton. Mitäs nyt.

Äkkiä Possu muisteli viime kerralla pankkivirkailijan puhuneen jostain nettinumerosta. Possu meni tutkimaan pankin sivuja, ja tosiaan pe klo 19 asti oli numero, jonne sai soittaa kortin lukkiutuessa. Ja henkkarit sai todistettua pankkitunnuksilla. HUH! Asia tapahtui nopeasti ja ystävällisesti palvelualttiin miehen vastattua numeroon.

Passiasiakin on nyt vireillä. Sekä uusi tulossa, että vanha ilmoitettu kadonneeksi. (Vaikka Possu ei uskokaan, että kukaan sieltä Possun roskapussista olisi hoksannut löytää.)

Mutta ootteko ikinä kuulleet kenenkään muun heittäneen passia roskiin??!!

Aika lentää

 Aika lentää, sanoi Possu, kun kellon ilmaan heitti. HAHHAHHAAA!! Hyvä vitsi, NAURAKAA!!!

Ei vais, viikot vierii semmosta vauhtia, ettei perässä pysy. Just oli elokuu, joulu ja nyt jo kohta helmikuu puolessa. Aika menee hitaasti vain jotain pelottavaa odottaessa, kuten vaikka lääkärin aikaa... Semmonen Possulla on nyt perjantaina. Vuositarkastus. Kaiken jären mukaan kaikki pitäis olla suht kunnossa, mutta

PITÄKÄÄ NYT SILTI PEUKKUJA!!!

(Possu pelkää lääkäreitä. Voiskohan tiukan paikan tullen mennä lääkärin pöydän alle piiloon??)

Kaalinkäryä

 Tänään pakko sanoa, että Possu oli aika uuttera. Eka aamulla Possu keitti kaalinpäätä. Iltapäivää varten. Sitten Possu lähti hiihtämään 7 kilsan suolenkin. Oli kaunista. Sen mitä näki alati huurtuvien rillien takaa. Kotiin palattua Possu jatkoi kaalitöitä. Eli valmisteli kääryleitä uuniin muhimaan. Kaalikääryleet on Possun herkkua. Ainakin sellaiset kääryleet, mitä äitipossu teki. Possun omat on ehkä jotain sinnepäin. Kääryleet on hyviä, mutta hitaita ja vaivalloisia. Siksi niitä kannattaa tehä kerralla paljon ja pakastaa. Sit on pitkäksi aikaa murkinaa valmiina. MURKINA - nyt yhtäkkiä välähti tuosta sanasta mieleen hyvin kaukainen muisto. Jostain eka- tai tokaluokan välitunnilta. Leikittiin jotain kotia varmaan. Possu puhui murkinan tekemisestä. Sitten seuraavana leikisti uutena päivänä, Possu puhui taas murkinan tekemisestä. Siihen leikkikaveri vastasi : - Ei me tänään tehdä murkinaa, vaan olkoon nyt vaikka lihapullia! Ei ollut kuullut sitä sanaa aikaisemmin vaan luuli sitä joksikin erityiseksi ruuannimeksi. Possua huvitti jo silloin, mutta jätti oikaisematta. Lienee leikkikaverillekin vuosien saatossa selvinnyt, mitä tarkoittaa MURKINA. :) Toinen leikkimuisto samalta ajalta, että lääkärileikissä joku "otti verikokeita" orapihlajanpiikillä. Onneksi Possu ei käynyt vastaanotolla. Ja vuorenkuningasta leikittiin, kunnes kerran sattui jollekin vahinko ja leikki kiellettiin. Oi niitä aikoja! Nyt olisi muuten pitkästä aikaa kunnon vuoret siihen leikkiin. Vieläköhän leikki tunnetaan?  (muuten kuin ehkä kännykkäversiona)

Ystävä vuosien takaa

 Possulla on uusi ystävä. Se kello ;) Onneksi Possulla on myös ihan oikeitakin ystäviä. Eri paikkakunnilla asuessa niitä on kertynyt. Jotkut on kulkeneet hetken rinnalla tietyssä elämänvaiheessa, ja sitten polut eronneet. Joidenkin kanssa on yhteydenpito säilynyt. Ja on tavattukin pitkän ajan päästä. Toisten kanssa juttu on jatkunut luontevasti siitä, mihin vuosia sitten jäi. Mutta tässä lähipäivinä tuli mieleen sanonnat "kaikkia keittoja ei voi lämmittää uudelleen" ja "tuttavat tulevat ja menevät, ystävät ovat ja pysyvät."...

Possu kävi kylässä yhdellä ystävällä vuosien takaa. Kovin tämä toivotti tervetulleeksi. Halattiin. 

Mutta..

Jotenkin juttu ei jatkunutkaan siitä samasta. Tunnelma oli vaivautunut. Kumpikin oli kai muuttunut. Vaikka pyrkimys oli sydämellisyyteen, silti jotain oli muuttunut. Kahviteltiin. Juteltiin. Otettiin yhteiskuvia. Hyvästellessä halattiin ja sanottiin ne : - Nähdään useammin! Silti Possulla oli tunne, ettei oikeesti ollut tervetullut, ettei oikeesti ollut tullut ymmärretyksi, ettei yhteistä säveltä löytynyt niin kuin ennen.

Se on normaalia ja luonnollista. On Possulle aikaisemminkin käynyt näin. Yläasteella, kun Possu vaihtoi koulua ja se paras ystävä jäi. Kahden vuoden jälkeen kumpikin oli niin muuttunut, ettei ystävyys ollut enää sama. Kerran, pari tavattiin ja siihen se jäi. Nyt vuosia oli kulunut enemmänkin. Mutta sama kokemus. Odotus ystävän tapaamisesta. Ja pettymys. 

Niin me muutumme, kasvamme eri suuntiin. Se on normaalia.

Mutta haikeaa.

Lähtiessä halattiin. -Nähdään taas pian, kumpikin valehteli.